Sally Vandehay meets MIW

FB:n ompeluryhmässä oli taas mahdollisuus tilata sikaa säkissä. Ensimmäisellä kerralla kangas ei ollut yhtään omaan makuuni, mutta minkäs sitä hulluudelleen voi ja tälläkin kertaa osallistuin sitten tilaukseen. Tällä kertaa osui kyllä sellainen kuosi, että yksikään tilaajista ei tainnut pettyä - enkä pettynyt itsekään. Ompelu jäi siitä huolimatta aika viime tinkaan, mutta nyt on valmista :)

Kuosin nimi on vissiin Sally Vandehay, tai ainakin Sallyna siitä ompeluryhmässä puhutaan. Kangas on ohutta mustaa neulosta jossa keskellä on valkoinen geometrinen kuviointi. Kuviointi ei ole mitenkään symmetrinen ja myös painatus on niin, että toisessa reunassa yksiväristä mustaa on leveämpi kaistale ja toisessa kapeampi. Tämä kuosin asettelu on mahdollistanut tosi monenlaisia lopputuloksia vaatteiden suhteen: joku on säästänyt kuosin takakappaleelle, joku toiseen laitaan, joku ylös, joku alas, kuka mitenkin :D Itse mietin tosi pitkään, mitä kankaasta edes teen. Ensimmäinen ajatus oli neuletakki, mutta muiden valmiita töitä ihastellessa päädyin kuitenkin mekkoon, koska ajattelin sen tulevan varmimmin käyttöön.

Kaavaakin mietin aikani, mutta loppujen lopuksi totesin, että vanha kunnon MIW saa toimia tälläkin kertaa. Ja toimiihan se :)  Itse asettelin kuosin niin, että yläosa ja hihat ovat yksiväriset ja helmakappale mustavalkoista. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä mekkoon piippukaulus, mutta sen hylkäsin ja pääntie on kantattu mustalla resorilla. Myös tarkoituksena oli ommella etukappaleen poikkisaumaan punainen pitsi ja tehdä hiharesorit myös punaisesta. Sekin suunnitelma muuttui matkan varrella ja lopulta pitsi jäi kokonaan pois ja resoreiden sijaan hihansuissa on kaksinkertaiset kaistaleet kankaan kuosiosaa, jolloin hihoja voi pitää ihan pitkinä tai taittaa hihansuukappaleet kaksin kerroin vähän lyhyemmiksi. Sovituskuvia:

Mekon pituus on ihan kaavan mukaan tehty, mutta on kyllä erittäin siinä rajoilla voiko tätä pitää sukkisten kanssa eli lopputulos taitaa olla ennemmin tunika kuin mekko. Mikä ei kyllä sinällään haittaa, koska talvisin tykkään paljon käyttää juuri tunikoita leggingsien kera. Eli kyllä tämä varmasti ahkeraan käyttöön pääsee syksyn ja talven mittaan!

Ylläripioneista lempparihuppariksi

Nappinja tarjosi taas meidän ompeluryhmän väelle mahdollisuuden ostaa "sikaa säkissä". Ensinäkemältä elättelin toivetta, että tulisi pioneita, mutta ohjeistuksessa luki, että paketin sisältö on jotakin ihan uutta. Joten hylkyyn pionit ja odottamaan, mitä posti toisi tullessaan. Pakettia avatessa yllätys oli siis sitäkin isompi, kun pussista sittenkin paljastui pioneita! "Jotakin ihan uutta" olikin vain väritys ja/ tai materiaali. Itse sain joustocollegea, jossa pinkkejä pioneita ja tiesin heti ja täsmälleen, mitä halusin siitä tehdä. Nimittäin hupparitunikan itselleni:

Kaavana on Hide Away Ottobresta 2/17. Yhden tunikan olen sillä jo ommellut, mutta silloin tein ilman huppua. Tähän halusin ehdottomasti hupun. Huppuun lisäsin vuorin. Tarkoitus oli ommella hupun sauma pussiin, mutta kun huppu menee edestä ristiin, niin aivot eivät enää taipuneet pussille. Joten sauma näkyy, mutta onneksi ei käytössä kuitenkaan mihinkään näy.

Kylkikappaleet ovat mustaa trikoota. Resoreita mietin mustaa tai pinkkiä, mutta totesin sitten että ei tässä ennenkään väreissä olla säästelty, joten pinkit tuli. Musta olisi saattanut olla tyylikkäämpi, mutta näillä mennään. Tämä on tarkoitettu ihan arkikäyttövaatteksi eikä tyylijuhliin.

Loppuun vielä sovituskuvia eestä ja takkaa. Ompeluhaasteen twistinä oli vielä miettiä vaate osaksi asukokonaisuutta, joten itse stailasin tunikan second skin -leggingsien kanssa ja hiuksiin vielä pinkkiä härpätin lisäksi. Kengät ei ole ihan samaa sävyä, mutta näillä mennään huomenna töihin kuitenkin ;)

Taskumekkoja

Elokuun ompeluhaaste on saanut kaivelemaan esille sellaisiakin kankaita ja projekteja, jotka ovat roikkuneet jo pitkään. Ensin syntyi äidilleni tunika.

Kankaan olin ostanut jo ainakin vuosi sitten. Tämä on Nanson trikoita ja mukavan laskeutuvaa sellaista. Tarkoitus oli tehdä tästä äidille hellemekko, mutta hänellä olikin jo samasta kankaasta mekko! Joten kangas jäi sitten laatikkoon lojumaan, kun ei se itsellenikään oikein omanoloinen ollut. Mutta nyt päätin, että jotain tästä syntyy. Kaavana on New Boheme Ottobresta 5/14. Jippona on tuollaiset isot "piilotetut" taskut.

Lisäksi etukappaleella on ylhäällä laskoksia, joiden avulla tunikan väljyys saadaan koottua.

Hihat jouduin tekemään lyhyet, sillä kankaasta ei riittänyt yhtään pidempiä. Mutta näin tätä voi käyttää kesällä lyhythihaisena tai talvella pitkähihaisen päällä tai neuletakin alla. Toinenkin taskumekon kaava pääsi kokeiluun, nimittäin uusimmasta Ottobresta 5/16 malli Relaxed. Tässä lopputulos:

Kankaana tässä on Verson Puodin ylläripaketista tullut kukkakangas. Se oli minulla myynnissäkin, mutta kun ei mennyt kaupaksi niin silppusin palasiksi sitten. Tässäkin on etukappaleella taskut, mutta näiden kiinnitys eroaa New Bohemesta siinä, että etukappale on ommeltu kahdesta osasta ja taskujen yläreunassa on siis poikkisauma.

Yllättävän hyvin sain poikkisauman piilotettua, vaikka yhtään en kyllä erikseen passaillut kuviota kohdilleen. Tämä systeemi oli mielestäni hankalampi kuin New Bohemessa, mutta sopii toisaalta paremmin ei-laskeutuville kankaille. Tässä poikkesin kaavasta siinä, että takakappale on yhdestä palasta (kaavassa siinä on keskellä sauma) ja hihat ovat pidemmät kuin alkuperäisessä, mutta helma puolestaan viitisen senttiä lyhyempi.  Sovituskuvaa:

Mallina ihan kiva, mutta kangas on itselleni niin vääränvärinen, että tämä ei tule jäämään omaan käyttöön vaan todennäköisesti laitan sen johonkin hyväntekeväisyyshuutokauppaan jos kehtaan. Ihan priimaa ei jälki ole, varsinkin taskujen ja poikkisauman kanssa oli tappelua, mutta josko jollekulle siitä huolimatta kelpaisi. Testiversiona toimi kyllä mainiosti, erilaisesta kankaasta voisin hyvin tällaista mekkoa käyttääkin - jos jaksaisin uusintatappelun noiden taskujen kanssa :P

Ystävälle synttärilahjaksi

Ystävä täytti kesällä 40 ja lahjaksi lupasin toteuttaa jonkun käsityön hänen toiveidensa mukaan. Nyt vihdoin päästiin lupauksesta tekoihin. Ystävä itse toi kankaan ja oman tunikansa malliksi ja samalla mallilla oli toiveena saada uusi. Harmillisesti kangas vain ei riittänyt koko tunikaan, mutta onneksi omista  jemmoistani löytyi samantyyppistä yksiväristä, joten niitä yhdistelemällä syntyi kokonainen vaatekappale.

Kuosikangas on siis ystävän tuomaa ja alaosan yksivärinen omaani. Melkoista luirua ommeltavaa tämä oli, ja kaula-aukon kanttaus ei ole priimaa, mutta josko tuo nyt välttäisi.Molempia kankaita jäi omituiset suirot, joten toteutin sitten vielä pikaompeluksena samanlaisen solmuhuivin kuin kerran aikaisemmin tein salaiseen ompeluvaihtoon. Voi sillä sitten vaikka peitellä sitä kaula-aukon epäkuranttisuutta...

Varsinaista kaavaa tähän ei tosiaan ollut vaan valmiista H&M:n tunikasta piirtelin sanomalehtipaperille vähän kaavantyyppisiä ja sitten niiden + alkuperäisen tunikan mittojen perusteella rustailin tämän uuden kasaan. Kaula-aukon yksinkertaistin V-pääntiestä pyöreäksi ja hihat taitavat tässä olla pikkuisen alkuperäisiä pidemmät, mutta muuten tuli mitoiltaan aika yksi-yhteen. Sinällään tämä oli helppo ompelus, että hihat ovat samaa kappaletta yläosan kanssa eli ei tarvinnut hihapyöriöitä koittaa valmiista vaatteesta jäljentää ja passailla sopiviksi.

Jumin selätystä ja hankalia ommeltavia

Nyt vihdoin alkaa olla sellainen fiilis, että taitaa jumi helpottaa. Eilen ihan ilman ennakkosuunnitelmia ompelin nimittäin itselleni tunikan. Tällaisen:

Tuota sydänvelouria olen marinoinut varmaan ainakin 2 vuotta, mutta nyt se kovasti halusi mekoksi. Sitä oli kuitenkin vain metri, joten yksinään se ei riittänyt. Onneksi löytyi lilaa yksiväristä velouria myös, jota otin lisäksi. Tässä on kaavana Ruskamekko, mutta helmasta puuttuu pituutta yli 10 senttiä ja siitä syystä helmaa piti myös kaventaa, ettei se näyttänyt ihan pöljän leveältä. Hihoja puolestani muokkasin sen verran, että lyhensin hihaa ja sitten ompelin hihansuihin jatkopalat kaksinkertaisesta kuviovelourista. Tähän tyyliin:

Tuossa hihansuukaistale siis täydessä leveydessään, sovituskuvassa puolestaan taitettuna kaksinkerroin.

Tänään puolestaan sain kuin sainkin käytyä niiden elokuussa(!!) leikattujen paitojen kimppuun. Tai oikeammin kylläkin vain toisen niistä. Toinen tarvitsisi tukikangasta, joten saa vielä hetken marinoitua että saan aikaiseksi. Mutta tämä lyhythihainen ei tarvinnut mitään kikkailuja (josta syystä ihmettelen, miksi kummassa en sitä saanut elokuussa ommeltua?! Olisi ollut paremmin käyttökelejäkin vielä....) ja valmistui aika nopeaan. Isoin ongelma oli kankaan liukkaus, tuo kun on todella hyvin laskeutuvaa - ja karkuun liukuvaa. Mutta valmista tuli.

Tässä kaavana on Ottobren 2/2015 paitakaava. Alkuperäinen oli taidettu tehdä pellavakankaasta tmv. mutta itse tosiaan tein tällaisesta laskeutuvasta trikoosta. Ja toki oikaisin sen verran, että pääntiekaitaleen jätin kokonaan pois ja huolittelin pääntien sen sijaan framilonilla. Paidan jippo on toisella olkapäällä olevat laskokset.

Paidan lisäksi tänään syntyi myös leggingsejä. Maanantaina kalastin Eurokankaan palalaarista wet look -trikoota ja siitä syntyi leggarit. Pikamallailulla näytti, että palasta saisi peräti kahdet leggingsit itselleni, mutta kun kaavoja kävin mallailemaan niin pituus ei kuitenkaan riittänyt kuin yksiin. Loppupalasta esikoinen sai sitten omat "nahkahousunsa", joten nyt voidaan samistella lapsen kanssa :D Tällainen setti siis syntyi tänään:

Jos paitakangas oli liukuvaa niin leggings-kangas puolestaan ei liukunut mihinkään eli oli ihan hemmetinmoista takkuamista ompelukoneen kanssa. Lopputulos ei siis viimeistelyn osalta ole kaikkein siistein, mutta omaan käyttöön kyllä kelpaa. Ja lapsikin kelpuutti omansa jalkaan, mikä on aina paras palkinto.

Curious Rabbits -tunikamekkonen

Uusimmassa Ottobressa (4/15) oli pari kivaa kaavaa, joita halusin lapsille kokeilla. Kuopukselle päätyi kokeiluun pitkähihainen mekkokaava nimeltään Curious Rabbits.

Kankaaksi valikoitui aikoinaan PaaPiin possupussissa tullut kaunis Linnea. Koska kyseessä oli pakanloppu, en saanut käytettyä koko leveyttä kankaasta, eli hihat piti tehdä muusta kankaasta. Onneksi samassa possupussissa oli tullut tuota samansävyistä pilkkukangasta ja sitä riitti esikoisen topin jälkeen vielä sopivasti hihoihin. Mekon jippona ovat edessä ja takana olevat kaarrokkeet, joiden alareunoissa on tereet.

Löysin vielä täydellisen värisen resorinkin tereitä varten. Ensimmäistä kertaa tereitä ompelin ja ensimmäistä kertaa käytin silitysrautaa apuna. Tätä ennen olen silittänyt vain tukikankaita, muut laskokset ym. on aina menty vähän sinne päin. Mutta yritäpä taittaa 1,5cm kapeaa resoripalasta pituussuunnassa kahtia ilman silitysrautaa! Tereiden lisäksi piti väkertää myös framilon-rypytyksiä sekä etu- että takakappaleiden yläreunoihin että hihojen pyöriöille.

Kaikkine näine pienine yksityiskohtineen tässä oli kyllä melkein enemmän väkertämistä kuin oma kärsivällisyyteni antaa myöten. Mutta kyllähän nuo antavat ilmettä eli ehkä lopputulos oli väkertämisen arvoinen. Itse ainakin kyllä tykkään sekä kankaiden yhdistelmästä että mekon mallista noin ylipäänsä.

Kuopukselle tein koon 110 ja hihat ovat ehkä pikkuisen reilut, mutta helma ei kyllä ole mitenkään pitkä. Itse melkeinpä tuomitsisin tämän ennemmin leggingsien kanssa käytettäväksi tunikaksi kuin tällaisenaan meneväksi mekoksi. Pitkähihaisena onkin kyllä enemmän syksy- ja talvikäyttöön sopiva eli pitkiä lahkeita tämän alle siinä tapauksessa tuleekin.

Velourmekko taskuilla ja tunikan tuunausta

Perjantaina postilaatikosta löytyi vuoden ensimmäinen Ottobre. Siellä oli aika monta peruskaavaa ja monesta kokoja 146 tai jopa 170cm asti, mistä olin tosi tyytyväinen. Yksi syy lehden tilaamiselle oli nimenomaan se, että saisin itselleni paitojen ja housujen peruskaavat eikä joka kerta tarvitsisi olla kavereilta lehtiä lainailemassa. Ensimmäisenä kokeiluun ei kuitenkaan päätynyt isompien lasten vaatetta vaan mekkokaava kuopukselle. Kuopus oli torstaina ehtinyt valita velourin, josta ilmoitti haluavansa mekon ja lehdestä löytyi omaan makuuni sopiva kaava velouria varten. Tässä lopputulos, kaavan nimi on Free Stars:

Kuopus valitsi näistä siis tuon tummemman violetin, mutta siitä ei riittänyt mekoksi asti. Onneksi jemmoista löytyi toista violettia ja yhdistelemällä kankaat riittivät oikein mainiosti. Lehdessä mekko oli tehty trikoosta, mutta mielestäni toimii velouristakin oikein hyvin. Alunperin suunnittelin silitysarkeista jotain yksityiskohtaa/ -kohtia, mutta loppujen lopuksi menin KISS-säännön mukaan (keep it simple, stupid) ja jipoksi saa riittää kaksivärisyys.

Kuten sovituskuvasta näkyy, aika lyhyt tämä on mekoksi. Koko on 104, joka muuten on lapselle jopa vähän reilu vielä, mutta missään nimessä en tätä käyttäisi ilman leggingsejä/ housuja alla. Eli mekkoa lähdettiin tekemään, mutta tunika tästä tulikin. Toisaalta se ei kyllä haittaa, sillä talvikäyttöön tämä velourisena paremmin sopiikin ja silloin on ihan hyvä olla jalassa muutakin kuin pelkät sukkikset. Taskujen kanssa tappelin pitkän tovin, että saisin ne suunnilleen symmetrisesti ja oikealle korkeudelle. Lopputulos on omaan silmääni ihan ok, joku pilkunviilaaja saattaisi olla sitä mieltä, etteivät ihan samalla tasolla/ samassa kulmassa ole.

Jos ei lapselle tullut silitysarkkeja niin itselleni kylläkin niitä leikkelin. Tällä kertaa tuunasin valmista Blingon tunikaa, joka yksivärisenä on aika tylsä eikä siksi ole sitä oikein tullut käytettyä. Mutta nyt on yksityiskohtaa helmassa niin josko tunikakin pääsisi ahkerammin käyttöön ;)

Tässä vielä lähikuvaa, sattuuko kuka tunnistamaan hahmon?

Syksyisiä siilejä

Perjantain iltaohjelma oli taas perinteinen.. Tällä kertaa ylläripaketin pystyi ostamaan Mussukoilta. Kauppa ei ollut entuudestaan yhtään tuttu, joten ennen tilaamista kävin pikaisesti selailemassa minkälaisia kankaita sieltä edes löytyy. Siilikangas pisti jo silloin silmään ja mielessäni toivoin, että kävisipä tuuri. Ja kerrankin tuuri kävi eli paketista paljastui juurikin siilejä! Kangas on tosi kaunis, mutta vihreänä en siitä itselleni osannut ajatella mitään, joten suosiolla aloin pohdiskella kuka lapsista pääsisi "uhriksi". Tilasin vähän aikaa sitten Ottobre-lehden, joten tämä oli hyvä tilaisuus päästä kokeilemaan jotain uutta kaavaakin. Selailun perusteella päädyin China Girl -kaavaan lehdessä 4/2014 koossa 98. Harmi vaan, etten mitenkään saanut kaavoja aseteltua kankaalle niin että se olisi riittänyt, joten piti sitten kaivella jemmoista jotain kaveriksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut kaventaa tuota helmakappaletta, jolloin todennäköisesti olisin koko mekon saanut siileistä. Mutta toisaata ihan kiva tämä on näinkin. Kaksi tuntia tällaiselle tekeleelle oli ihan omien taitojeni ylärajoilla. Ensinnäkin helmaan tuli tuollainen applikaation tynkä, johon piti silittää tukikankaita ja sitten tikkailla kiinni:

Toisekseen mekossa on taskut. Piti kyllä tavata ohjetta aika monta kertaa, että meni oikeat taskupussit oikeassa järjestyksessä oikeisiin kappaleisiin kiinni. Taskunsuissa (ja helmassa) on lisäksi resorikanttausta, joka vaatii aika paljon nyhertämistä. Toisessa taskussa kuvio kohdistui aika hauskasti: siili kurkistaa sieltä ulos :D

Lisäksi mekossa on laskoksia ja framilonia helmakappaleiden yläosassa ja framilonrypytys on myös helman alareunassa eli kaikkea tuollaista säätäessä meni aikaa. Viimeisen ompeleen lopetin 23.01 eli minuutti meni yliajalle + hetki vielä sen jälkeen viimeisiä lankoja päätellessä. Tyytyväinen voin kuitenkin olla, että kaikki väkerrykset melkein aikarajan puitteessa ehdin! Lapsen kommentti mekkoa sovittaessaan oli "miten tie otatit tehlä tatskut?!" eli selvästikin taskut olivat hieno yksityiskohta.

Takaa mekko näyttää tältä:

Malli on sen verran leveä, että tämän pitäisi mennä kyllä vielä reilun vuoden päästäkin tunikamittaisena.

Joskus marinoiminen kannattaa

Vieläköhän kukaan muistaa Kuura-joustofroteen? Se kotiutui miulle jo helmikuussa ja kuten jo silloin arvelin, en ole raaskinut siitä mitään ommella. Alun perin ostin sen tunikaa varten, mutta kun tarkempi visio on puuttunut, on kangas lojunut laatikossa odottamassa tuloaan. Ja onneksi onkin lojunut, sillä nyt tuli visio! Netissä bongasin jonkun toisen ommelleen siitä leggingsit ja sillä sekunnilla tiesin, että sellaiset tarvitsen itsekin! Eipä aikaisemmin ollut käynyt mielessäkään, että joustofroteestakin voisi tehdä leggareita. Tänään kun oli vähän viileämpi päivä, oli hyvää aikaa ommella.

Leggareista tuli justiin niin ihanat kuin ajattelinkin! Melkoisen slim fit ne tosin ovat, sillä joustofrotee ei jousta ihan niin paljon kuin trikoo. Mutta kestääpähän kilot kurissa :D Viime viikolla kotiutuneet hakaneulat muuten eivät marinoituneet kauaakaan vaan samalla vaivalla (ja kaavalla :D ) syntyi niistäkin leggarit:

"Hienoja" omakuvia joo, mutta luottokuvaajani oli elokuvissa ja kuvat piti saada tietty heti kun housut valmistuivat. Nämä on tehty samalla Ottobren 2/08 kaavalla kuin edellisetkin blogissa esitellyt leggingsit. Kaikeksi onneksi olin tilannut tuota Kuura-kangasta 1,5 metriä eli leggareiden lisäksi sain kuin sainkin vielä sen tunikankin! Pitkähihaiseen ei kangas luonnollisestikaan enää riittänyt, mutta hihattomaan ihan mainiosti :)

Mitkään kohdistukset tai enemmät säätämiset eivät tulleet kyseeseen vaan tasan siitä leikkasin kappaleet, mihin kaavat mahtuivat. Ja siitä huolimatta kävi niin upea mäihä, että iso lumihiutale osui juuri symmetrisesti kaula-aukon kohdalle!

Melkein voisi ajatella, että tarkoituksella tehty? ;) Kaavana Onion 2035, mutta ilman hihoja. Hihansuusta kainalon alta pikkuisen kavensin, mutta muuten ei ole kaavaa muokkailtu. Pääntien ja kädensuut kanttasin pinkillä resorilla, että on jotakin väriä mekkosessa. Sovituskuvat otti tällä kertaa mies, sekin on alkanut saada kelvollisia aikaan.

Sanoinko jo että tykkään? Siis todella paljon, näistä tulee varmasti ensi syksyn ja talven lempparivaatteita kaikista!

Lisää villoja

Nyt kun villojen leikkelemisen rimakauhu oli ylitetty, niin uskalsin hyökätä omaa tunikaani varten ostetun kankaan kimppuun. Sopivaa kaavaa ei ollut (tai varmaan olisi ollut, mutten jaksanut lähteä etsimään), joten ensimmäinen ajatus oli yhdistää hihattoman topin kaava yläosaksi ja Onion 2035 -kaava helmaksi. Mutta kun niitä päällekkäin asettelin, niin topin ja Onionin yläosan ero oli loppujen lopuksi melkoisen pieni eli hylkäsin yhdistelyidean ja käytin Onionin kaavaa melkein sellaisenaan. Ihan sellaisenaan en tietenkään osannut sitä käyttää (miksihän minulla on joku pakonomainen tarve aina jotain kohtaa kaavasta muutella?!) vaan lisäsin yläkappaleeseen jokusen sentin korkeutta ja kaula-aukkoa suurensin takakappaleesta. Tämmöttinen on lopputulos:

Kangas on samoja yksivärisiä villoja, joista syntyi eilinen pipo. Pääntien ja kädenteiden kanttauksia mietin kovasti jo etukäteen ja loppupeleissä kanttasin ne hopeisella joustokantilla. Kantti oli hankittu ainakin 5 vuotta sitten villavaippahousuja varten, mutta ne jäivät ikuisesti ompelematta. Onneksi kantille löytyi nyt muuta käyttöä :) Kädenteitä piti pikkuisen kainaloiden alta kaventaa alkuperäiseen kaavaan verrattuna, mutta parin sentin kavennuksella niistä tuli justiin passelit!

Tunika on oikeastaan mekkomittainen eli menee sukkisten kanssakin, mutta pääosin tarkoitus on käyttää sitä töissä leggingsien kanssa. Rinnuksiin läiskäisin silitysarkeista kantteihin mätsäävän hopeatähden, vaikka mies kovasti varoittelikin, että se on villakankaaseen liian kiiltävä. Ei muuten ole! Tähtiteema jatkuu tunikan selkäpuolellakin:

Siellä vyötäröllä menee nimittäin tällainen tähtikoristenauha: