Huhtikuun värihaaste ja vihreä

Hommahuoneen värihaaste on edennyt neljänteen kuukauteen ja huhtikuun värinä on kevääseen sopivasti vihreä. Yhdet sukat jo sattumalta haasteeseen sopivasti neuloinkin (nimittäin nämä), mutta halusin ehdottomasti myös ommella jotakin. Harmillisesti vihreä ei ole yhtään oma värini, joten meni vähän haastavaksi. Mutta eikös se ole vähän haasteiden ideakin, että täytyy haastaa itseään pois mukavuusalueelta? ;) Onneksi lapsista ainakin yksi pitää erityisesti värikkäistä vaatteista ja kun sai valita itselleen pipokangasta niin valitsi oikein sopivan haastetta ajatellen. Tällainen raitapipo syntyi:

Tämä taitaa muuten olla ainoa kangas, jossa omassakin garderoobissani on vihreää, sillä olen tehnyt tästä itselleni leggingsit. Ne ovat ihan lempparit ja eksyvät jalkaan melkein viikottain kyllä.  Pipon vuoritin bambukankaalla vuodelta kivi ja kuokka eli varmaan 10 vuoden takaa kun ompelin lapsille vaippoja. Sattumalta vihreää sekin :)

Ja sitten se takaportti huhtikuun haasteeseen: turkoosikin on yksi vihreän sävyistä. Itse kyllä miellän sen enemmän siniseen väripalettiin, mutta sinivihreähän se toiselta nimeltään on. Joten matalan aidan kohdalta mentiin tässä haasteessa. Sen verran sentään vaivaa näin, että nämä kankaat on itse turkoosiksi värjätty Dylonin valmiilla jauheella. Alunperin olivat siis valkopohjaisia. Itselle syntyi pipo:

Printti on Nappinjalta muutaman viikon takaiseen ompeluveiviin tullut ja se suorastaan vaati päästä pipoksi. Myös pipon takapuoli on Nappinjan kangasta, tämäkin itse värjättyä:

Samassa koneessa värjäytyi myös yksi raporttikangas (sekin Nappinjalta tilattu), joka turkoosina muotoutui paidoiksi. Miehelle syntyi tällainen:

Takakappale on musta, muuten on koko paita turkoosi. Onneksi on pienikokoinen mies, niin raportin korkeus riitti juuri ja juuri paitaan :)

Itselleni puolestaan syntyi tällainen:

Hihat ovat samasta raitakankaasta kuin pipon takakappale. Tässä saksin raportista käyttöön vain kuvan, jonka applikoin ei-niin-vimpanpäälle paidan etukappaleelle. Lähikuvasta näkyy, että kuva on siis tikattu suoralla ompeleella vähän matkan päästä reunasta.

Tässä on ideana, että pesuissa kangas saakin tuolta kuvion reunoilta repsottaa, antaa sellaista vähän ronskimpaa näköä toivottavasti.  Paidoissa käytössä luottokaavat eli miehelle viime vuoden Ottobresta Sporty Stripes (takakappale raglanista normaaliksi muokattuna) ja itselleni ikivanha ompeluvaihdossa minulle päätynyt luottokaava. Sillä vaan tulee parhaat paidat. Helmaan lisäsin tällä kertaa pituutta noin 5 senttiä, mutta muuten en tehnyt muokkauksia.

Erittäin paljon sovellettu pöllömekko

Uusimmassa Ottobressa (3/15) oli mekko, jota halusin kokeilla kuopukelle. Mekon jippona oli epäsymmetrinen helmafrilla ja selkäpuolella oleva tamppi niskassa. Kaavat piirsin jo varmasti maaliskuussa ja kankaatkin ovat olleet leikattuna useamman viikon, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi ommella ennen kuin tänään.Mutta nyt se on valmis!

Eihän tämä olisi oma ompelukseni ollenkaan, jollei homma olisi mennyt taas täysin ihan vähän säätämiseksi ja soveltamiseksi. No ensin tietenkään tuo valitsemani kangas ei riittänyt. Se oli siis Paapiin possupussissa tullut palanen eikä varta vasten tätä projektia varten hankittu. Kankaan vähyyden takia muutin mekon hihat pussihihoista tavallisiksi. Lisäksi alempi helmafrilla on (kuten näkyy :D ) tehty eri kankaasta. Jottei pöllökangas näyttäisi niin irralliselta, applikoin yhden pöllön mekon rintaan.

Ja sitten ihan vaan koska en tykännyt siitä tamppi-ideasta niskassa, niin menin ja muokkasin mekon takakappaleen pääntien paljon vähemmän syväksi. Pääntien huolittelin framilonin avulla. Mihinkään muualle sitä en mekossa käyttänytkään, vaikka helmafrillat ohjeen mukaan piti rypyttää sen avulla. Ja vissiin olkasaumoihinkin piti jotain framilonia laittaa. No, en laittanut kuitenkaan. Ihan käypä mekko tästä tuli siltikin :D

Tässä vielä demonstraatio, että hyvin pyörii helmat. Helmassakin tuli muuten mokattua, sillä leikkasin ylemmän frillan toisen kappaleen väärin päin, josta syystä se nyt ei ole niin epäsymmetrinen kuin alkuperäisen ohjeen mukaan pitäisi. Ja kun kangasta oli muutenkin liian vähän, niin eipä sitä oikein mitenkään oikeanlaiseksi fiksailtu. Mutta ainakin ylimmässä kuvassa epäsymmetrisyys kyllä näkyy, eli en ihan täysin onnistunut frillaa piloilla tuhraamaan.

Omaan makuuni helma on itse asiassa aika lyhyt eli jos uutta versiota tästä teen, niin täytyy muistaa pidentää helmaa jokunen sentti.

Two-in-one t-paita

Yhden tällaisen paidan tekaisin jo lasten koossa, mutta tänään sain aikaiseksi piirtää kaavat miehenkin koossa ja tällainen siitä tuli.

Korento on Mersian painamia. Tällä kertaa vaan leikkelin sen kutakuinkin kuvan reunoja myöten ja applikoin paitaan sen sijaan, että olisin tehnyt koko etukappaleen vihreäpohjaisena. Korennon viereltä riitti vihreää kangasta sopivasta hihoihin. Takaa paita näyttää tältä:

Jippo on siis kahdesta kankaasta tehdyissä hihoissa, joiden ansiosta tämäkin paita näyttää edestä ja takaa ihan erilaiselta. Takahihat ovat Käpysen Aita-trikoota.

Kaava paitaan löytyy uusimmasta Ottobresta eli 3/2015. Kaavan nimi on Sporty Stripes, joka tulee siitä, että etukappaleella pitäisi olla keskellä kaksi pystyraitaa. Ne jätin kuitenkin tekemättä kun en erityisemmin tykkää pikkunäpertelystä. Koko on 50, oli omalle ukolleni justiin sopiva ilman muutoksia.

Kesävaatetta

Kangasvarasto tursuilee ihan äärirajoillaan säilytystilan suhteen, joten olen nyt hiihtolomalla kovasti koettanut sitä vajentaa. Jokusen metrin olen saanut jopa myytyä, mutta valtaosin olen pyrkinyt pienentämään varastoja ihan ompelemalla. Koska lapsilla on suht hyvin käyttövaatetta tällä hetkellä, täytyy suunnata katse jo tulevaan ja niinpä eilen ja tänään olen ommellut kesävaatetta. Ensin syntyi mekkoja:

Kuopukselle tällainen "prinsessahelmainen" mekotus. Tässä yläosan kaava on t-paidasta ja helma on suorakaide, joka on framilonin avulla rypytetty yläosaan sopivaksi. Hyvin pyörii helmat tanssissa ;)

Esikoinen puolestaan halusi ihan perusmekon.

Tähän ei ollut edes kaavaa vaan yläosa on saksittu valmiin topin mukaan, tosin pituutta lyhensin noin 20 senttiä. Helma puolestaan on saksittu ihan vapaalla kädellä toiveiden mukaan. Vyötärölle esikoinen halusi lisäksi rusetin:

Siihen etsin apuja täältä ja täältä. Valmista rusettia mallailtiin eri puolille mekkoa, mutta lopulta se päätyi vyötärön tienoille.

Pilkullista kangasta jäi vielä sen verran, että siitä sai pienenpienet shorsit.

Nämä on tehty Saimi-kaavalla koossa 92. Shortseille kaveriksi syntyi toppi koossa 92. Siihen applikoin perhosen tuosta samasta pilkkukankaasta:

Topin ja pilkkumekon helmat on huoliteltu rullapäärmeellä.

Heijastinliivejä

Päiväkodilla näin mainoksen Vinkeen heijastinliiveistä. Älyttömän kivannäköisiä, mutta aivan karmean hintaisia! Joten pihi ihminen rupeaa tietysti itse väkertelemään jotain sinne päin. Ensimmäinen liivi syntyi itselleni:

Kaavaa tähän ei ollut vaan mittailin töissä vastaavaa liiviä ja saksin kankaan sen perusteella. Tässä on saumat pelkästään olkapäillä, ei sivusaumoja ollenkaan. Harmillisesti tein liivistä sen verran liian kapean, ettei se mahtuisi kiinni toppatakin päälle laitettuna. Joten kiinnitystä varten piti kehitellä ylimääräiset kaitaleet, joissa tarranauhakiinnitys:

Selkäpuolella ei ole kuin yksi leveä raita ja lisäksi kuvio. En tosin apinoinut mitään Vinkeen kuvioista, vaan valitsin omista kiinnostuksenkohteistani sopivan aiheen ;)

Testikappaleen valmistuttua myös lapset saivat omat liivinsä. Jokainen sai itse valita mieluisensa kuvan. Näihinkään ei ollut mitään kaavaa vaan valmiin lastenliivin avulla saksin suunnilleen samanmoiset kangaspalaset. Näihin ei tullut saumoja ollenkaan, vaan ovat yhdestä kappaleesta tehty.

Sivusaumoissa on kuminauhat pitämässä etu- ja takakappaleita kutakuinkin yhdessä:

Liivit on kantattu ympäriinsä foella ja voi hyvän tähden että sitä kului! Niin paljon, että loppui kesken eli tuo tassuliivi on kantattu vain pääntieltä ja valmistuu lopullisesti vasta ensi viikolla kun haen lisää kanttia. Nämä tehtyäni ymmärrän kyllä paremmin Vinkeen hintojakin: kanttiin menee jo monta euroa ja heijastinkangas on tosi kallista eli jos yhtään haluaa työlleen hintaa niin ei liivejä ihan kympillä tai parilla passaa myydä. Hauskasti muuten tuossa ylemmässä kuvassa näkyy, että tassut on tehty silitysarkeista ja muut kaikki heijastimet ovat heijastinkangasta. Silitysarkit näkyvät heijastavan vähän erilailla kuin kangas. Silitysarkit aiheuttivat melkoisen määrän ärräpäitä, sillä onnistuin silittämään ensimmäisen tassun ylösalaisin! Voin sanoa, että ovat aika sensuroitu tiukassa. Varmaan puoli tuntia käytin siihen, että sain ehkä 2-3 neliösenttimetrin verran kuvaa revittyä irti kankaasta. Sen verran riivin siis vain, että entinen tassu ei näy uuden alta. Tässä vielä sovituskuvat ponista ja karhusta käytössä. Vedettiin talvitakit niskaan sisällä, että näkyy liivien todellinen koko. Hyvin siis mahtuvat toppatakin päälle :)

Liivien jälkeen sain aikaiseksi paikata eskarin housunpolvet. Housut olivat tähtikangasta, joten applikoin polviin tähdet. Tällaiset yhdestä kankaasta tehdyt perusapplikaatiot alkavat onnistua jo ihan ok. Joskohan sitä kohtapuoliin uskaltaisi kokeilemaan useammasta kankaasta tehtyjä kuvioitakin.

Syksyisiä siilejä

Perjantain iltaohjelma oli taas perinteinen.. Tällä kertaa ylläripaketin pystyi ostamaan Mussukoilta. Kauppa ei ollut entuudestaan yhtään tuttu, joten ennen tilaamista kävin pikaisesti selailemassa minkälaisia kankaita sieltä edes löytyy. Siilikangas pisti jo silloin silmään ja mielessäni toivoin, että kävisipä tuuri. Ja kerrankin tuuri kävi eli paketista paljastui juurikin siilejä! Kangas on tosi kaunis, mutta vihreänä en siitä itselleni osannut ajatella mitään, joten suosiolla aloin pohdiskella kuka lapsista pääsisi "uhriksi". Tilasin vähän aikaa sitten Ottobre-lehden, joten tämä oli hyvä tilaisuus päästä kokeilemaan jotain uutta kaavaakin. Selailun perusteella päädyin China Girl -kaavaan lehdessä 4/2014 koossa 98. Harmi vaan, etten mitenkään saanut kaavoja aseteltua kankaalle niin että se olisi riittänyt, joten piti sitten kaivella jemmoista jotain kaveriksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut kaventaa tuota helmakappaletta, jolloin todennäköisesti olisin koko mekon saanut siileistä. Mutta toisaata ihan kiva tämä on näinkin. Kaksi tuntia tällaiselle tekeleelle oli ihan omien taitojeni ylärajoilla. Ensinnäkin helmaan tuli tuollainen applikaation tynkä, johon piti silittää tukikankaita ja sitten tikkailla kiinni:

Toisekseen mekossa on taskut. Piti kyllä tavata ohjetta aika monta kertaa, että meni oikeat taskupussit oikeassa järjestyksessä oikeisiin kappaleisiin kiinni. Taskunsuissa (ja helmassa) on lisäksi resorikanttausta, joka vaatii aika paljon nyhertämistä. Toisessa taskussa kuvio kohdistui aika hauskasti: siili kurkistaa sieltä ulos :D

Lisäksi mekossa on laskoksia ja framilonia helmakappaleiden yläosassa ja framilonrypytys on myös helman alareunassa eli kaikkea tuollaista säätäessä meni aikaa. Viimeisen ompeleen lopetin 23.01 eli minuutti meni yliajalle + hetki vielä sen jälkeen viimeisiä lankoja päätellessä. Tyytyväinen voin kuitenkin olla, että kaikki väkerrykset melkein aikarajan puitteessa ehdin! Lapsen kommentti mekkoa sovittaessaan oli "miten tie otatit tehlä tatskut?!" eli selvästikin taskut olivat hieno yksityiskohta.

Takaa mekko näyttää tältä:

Malli on sen verran leveä, että tämän pitäisi mennä kyllä vielä reilun vuoden päästäkin tunikamittaisena.

Aplikoinnin alkeita

Olen jo pidempään ajatellut opetella edes jonkunlaisia aplikointeja, mutta nyt aloitus lähti vähän puolivahingossa ja melkein pakon edessä. Eilen nimittäin taas veivattiin. Ja tällä kertaa veivikangas oli ihan kamala, siis mah-do-ton! Itse kuosi oli vielä suht ok (sellainen leopardityyppinen), mutta väri: rumankeltainen. Teki mieli hakata päätä seinään ja vielä enemmän kun kuulin että osa veivaajista oli saanut saman kuosin pinkkinä tai turkoosina. Niiiin paljon paremmat värit. Semminkin kun tässä veivissä oli lisäohjeena "tee jotain ensisijaisesti itsellesi". No can do. Vaikka miten pähkin ja kangasta pyörittelin niin en kertakaikkiaan keksinyt mitään tapaa, että olisin voinut sitä kuvitella käyttäväni :( Pinkkiä jees ja turkoosia joo, mutta keltaista - no way. Hämmästyttävää kyllä esikoinenkaan ei ihan lämmennyt kankaalle, vaikka normisti noita eläinkuoseja käyttääkin. Paniikki, hyperventilaatio, mitä hiivattia tuosta tehdään?! Onneksi satuttiin käväisemään kaupungilla ja siellä vastaus löytyi yhden mallinuken päältä. Tosin tuokaan idea ei ollut itselleni, mutta edes kutakuinkin järkevä niin että vaatetta tulisi käytettyä. Esikoiselta taas vähän piirustusapua ja illalla määräajan alkaessa saksimaan ja tadaa:

Mallinuken paidassa sydän tosin oli keskellä etukappaletta, mutta lapsi itse halusi sen tuonne kainalon alle kurkistelemaan, joten sinne laitettiin. Paita on ommeltu samalla koon 140 kaavalla kuin viime viikonkin veivipaita. Pääntieltä jätin resorin lapsen toiveesta pois ja huolittelin pelkästään kaksointikillä. Tuli kyllä ihan siisti noinkin :)

Sydän on sitä yllärikangasta ja ehkä minuutti veiviajan alun jälkeen tajusin että sehän varmaan tarvitsee jotain tukikangasta kaverikseen! Onneksi viikko-pari takaperin Tyyne-Esteristä sellaista ostin, mutta käytön opettelu täytyi hoitaa siis pakon edessä ja pienessä kiireessä. Tuo tukikangas on sellaista kaksipuoleista, joka ensin silitetään aplikoitavan kuvion taakse ja sitten siitä poistetaan suojapaperi ja kuva silitetään kiinni vaatteeseen, jonka jälkeen sen voi kiinnittää ompelemalla. Mie en meinannut saada sitä suojapaperia irti sitten millään ja kun se lähti niin katsoin ensin ettei kyllä mitään siihen sydämeen ollut tarttunut, mutta kyllä siellä vaan ohut kangas oli ja se silittämällä tarttui paitaan, jee! Normaalistihan aplikoinnit kuuluisi kiinnittää tiheällä siksakilla, mutta koska tavoitteena oli vähän rosoisempi ilme kuvaan, niin vetelin pelkästään suoralla ompeleella, jotta reunat saavat vähän "repsottaa"

Päällä paita näyttää tältä:

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, varsinkin kun tämä oli tosiaan ensimmäinen aplikointiyritys, mutta se harmittaa, että ei tämä kyllä ohjeistusta vastaa. Vaate ei ole itselleni ja toisaalta myös yllärikangasta on käytetty aika vähän. Loppukappaleesta yritin kiireessä ideoida sitä sun tätä ja lopulta päädyin ompelemaan kuopukselle hamosen.

Hameessa sentään eläinkuosi on pääosassa, mutta onhan se aivan älyttömän tylsä ja helppo perussurautus eikä sisällä yhtään mitään hienouksia. Siinä mielessä meni tämä veivikerta vähän pieleen. Aikarajan puitteissa ehdin vielä surauttaa itselleni hiusdonitsin, eli ihan en ilman tuota karmivaa kuosia jäänyt minäkään :P Jos joku kuosiin tykästyy (ja ne pinkki ja turkoosi ovat oikeasti ihan hienoja), niin sitä löytyy Emeli Designiltä.

Kierrätyspipoja ja kesken loppunut housukangas

Eskarilaista vaivasi lippiskauden jälkeen pipopula. Tänään joutui menemään isosiskon pipossa eskariin, kun ainoa oma oli pesussa. Tilanne vaati välitöntä korjaamista, joten eikun kangasvarastoja kaivelemaan ja saumuri esille. Jämäkangasvalikoimasta eskarilainen valitsi eläinkuvioisen kankaan - ja pikkuveljen piti saada samasta kankaasta pipo tietenkin myös! Molemmat saivat eläinpipot, mutta palanen oli sen verran liian pieni, etten onnistunut ompelemaan samanlaisia pipoja kuin normaalisti olen tehnyt, mutta onneksi kangas oli sen verran paksua että pipo on tarpeeksi lämmin, vaikka vain alaosa on kaksinkertaista kangasta. Eskari sai valita vielä toisenkin ja kierrätyshengessä vanhasta yöpaitatrikoosta syntyi sitten kaksinkertainen pipo.

Trikoopipoon kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä applikointia eli tuon eläinkankaan jämäpalasta leikkasin kirahvin ja ompelin sen pipoa piristämään.

Jotain hamsteriluonteesta kertonee se, että kangasjemmoista löytyi tarpeeksi kangasta myös housuja varten. Tai niin luulin - kunnes olin leikannut takakappaleet ja totesin, että tarpeeksi pitkältä kohdalta kankaan leveys ei riitä etukappaleisiin! Onneksi leveyttä oli toisessa kohtaa sen verran, että leikkasin etukappaleiden yläosat sieltä ja kapeammasta kohtaa sitten jatkoa lahkeille. Itse asiassa noista poikkisaumoista tuli ihan kiva yksityiskohta lahkeisiin. Ja kuten kuvista näkyy (eli ei näy) niin ne näkyvät vaan suht läheltä, eli eivät kuitenkaan ole liian häiritsevät. Tuon alemman kuvan kun klikkaa isoksi niin siitä ne tarkasti katsomalla erottaa ;)