Syksyllä jossain vaiheessa minulla oli kirjastosta lainassa tämä kirja. Pari ohjetta sieltä nappasin talteen ja nyt oli aikaa kokeilla ensimmäistä. Lopputulos näyttää tältä:
Sen verran ohjetta "oikaisin", että kädensuussa alkuperäisen ohjeen mukaan olleen nirkkoreunuksen jätin pois, mutta muuten on kerrankin neulottu ihan ohjeen mukaan. Ohjeen nimi on siis Suomu-lapaset ja jujuna on tuollainen epätasainen pintaneule. Mallineule on loppujen lopuksi tosi yksinkertainen, joten parin ensimmäisen kerroksen jälkeen ohjetta ei tarvitse tuijotella vaan voi pistellä menemään muistipohjaisesti. Tässä yritelmä paremmasta kuvasta pintaneuleesta:
Pinta muodostuu ihan vaan oikeiden ja nurjien silmukoiden vaihtelusta ja oikeiden silmukoiden neulomatta nostamisista. Peukalokiilaa tähän malliin ei tullut, mutta ihan hyvin istuvat käteen ilmankin. Varressa jujuna on palmikkojoustin, joka on kyllä hivenen hitaampaa neuloa kuin perusjoustin, mutta näyttää niin kivalta, että varmasti käytän jatkossakin sopivissa paikoissa.
Lankana näissä oli Nalle ja vajaa kerä riitti hyvin lapaspariin. Puikot varressa nro 3 ja suomu-neulessa 3,5. Silmukoita ohjeen pienemmän koon mukaan eli 51-52.
maanantai 30. joulukuuta 2013
SJY: Toisen paketin seikkailut
Ennen joulua jo mainitsin, että Salaisen Jouluystävän toinen paketti teki melkoisen kiekuran matkallaan. Se lähti ihan ajallaan ja ilmeisesti saapui perillekin, mutta missään vaiheessa siitä ei minulle tullut saapumisilmoitusta, joten paketti palautui 2 viikon jälkeen lähetysosoitteeseen. Joka ei siis ollut oikean lähettäjän osoite, vaan jouluystävää pyörittäneen Wiltsun osoite, sillä eihän oikea lähettäjä saa paljastua liian ajoissa, mutta (kuten tämäkin pakettiseikkailu osoitti) joku lähetysosoite on hyvä olla varmuuden vuoksi kuoressa kuitenkin olemassa. Wiltsu sitten joulun alla laittoi paketin uudelleen matkaan ja tänään vihdoin saapumisilmoituskin löysi tiensä meidän postilaatikkoon. Tällainen paketti kuoresta paljastui:
Ja tällaista sieltä sisältä:
Sain siis kerän joulunpunaista 7 Veljestä -lankaa. Juuri ehdinkin neuloa melkein kaikki sukkalangat loppuun ja olin ehtinyt miettiä, että pitäisi ostaa uutta, joten tämä kerä tuli ihan oikeaan saumaan! Lisäksi paketissa oli suklaalusikka jossa ohjeena "sulattaa" se lämpimään maitoon, jolloin syntyy kaakaota. En tällaista ollut aikaisemmin missään nähnytkään, todella hauska idea! Ja lisäksi paketissa oli vielä kynttilä.
Kuten (huonohkosta) lähikuvasta näkyy, kynttilä on kalenterikynttilä. Tälle vuodelle se paketin seikkailujen vuoksi myöhästyi, mutta onneksi kynttilät säilyvät vuodesta toiseen, joten nyt minulla on ensi vuodelle jo joulukalenteri valmiina odottamassa ja tämän vuoden Salaisesta Jouluystävästä riittää iloa peräti kahdelle vuodelle. Kiitokset Salaiselle Ystävälleni joka oli siis Heidi ja kiitokset myös Wiltsulle ringin pyörittämisestä ja ylimääräisestä vaivannäöstä, jota tämän paketin perillesaamiseksi tarvittiin. :)
Ja tällaista sieltä sisältä:
Sain siis kerän joulunpunaista 7 Veljestä -lankaa. Juuri ehdinkin neuloa melkein kaikki sukkalangat loppuun ja olin ehtinyt miettiä, että pitäisi ostaa uutta, joten tämä kerä tuli ihan oikeaan saumaan! Lisäksi paketissa oli suklaalusikka jossa ohjeena "sulattaa" se lämpimään maitoon, jolloin syntyy kaakaota. En tällaista ollut aikaisemmin missään nähnytkään, todella hauska idea! Ja lisäksi paketissa oli vielä kynttilä.
Kuten (huonohkosta) lähikuvasta näkyy, kynttilä on kalenterikynttilä. Tälle vuodelle se paketin seikkailujen vuoksi myöhästyi, mutta onneksi kynttilät säilyvät vuodesta toiseen, joten nyt minulla on ensi vuodelle jo joulukalenteri valmiina odottamassa ja tämän vuoden Salaisesta Jouluystävästä riittää iloa peräti kahdelle vuodelle. Kiitokset Salaiselle Ystävälleni joka oli siis Heidi ja kiitokset myös Wiltsulle ringin pyörittämisestä ja ylimääräisestä vaivannäöstä, jota tämän paketin perillesaamiseksi tarvittiin. :)
maanantai 23. joulukuuta 2013
Pipo
Joku aika sitten minulla oli kirjastosta lainassa tämä kirja:
Siellä oli niin monta ohjetta, joita halusin kokeilla, että päädyin ostamaan kirjan omaksi. Nyt jouluneulomusten jälkeen oli vihdoin aikaa ensimmäiselle kokeilulle. Ensimmäiseksi kokeilin mallia nimeltä Ellen. Pipo on pääosin helmineuletta, mutta toisella sivulla on palmikkopohjainen kuvio:
Tässä yritelmä palmikon lähikuvasta:
Lanka on sama Baltiasta nettishoppailtu merinovillalanka, josta neuloin säärystimet aiemmin syksyllä. Tuo liukuvärjäys toimii pipossakin tosi kivasti :) Puikot olivat muistaakseni nro 4. Helmineule on tosi joustavaa, pipo sopii niin esiteinin (kuvassa) kuin aikuisenkin päähän.
Siellä oli niin monta ohjetta, joita halusin kokeilla, että päädyin ostamaan kirjan omaksi. Nyt jouluneulomusten jälkeen oli vihdoin aikaa ensimmäiselle kokeilulle. Ensimmäiseksi kokeilin mallia nimeltä Ellen. Pipo on pääosin helmineuletta, mutta toisella sivulla on palmikkopohjainen kuvio:
Tässä yritelmä palmikon lähikuvasta:
Lanka on sama Baltiasta nettishoppailtu merinovillalanka, josta neuloin säärystimet aiemmin syksyllä. Tuo liukuvärjäys toimii pipossakin tosi kivasti :) Puikot olivat muistaakseni nro 4. Helmineule on tosi joustavaa, pipo sopii niin esiteinin (kuvassa) kuin aikuisenkin päähän.
lauantai 21. joulukuuta 2013
Kaulahuivi
Ikinä ennen ei ole tainnut joululahjojen kanssa mennä näin viimetinkaan! Tämä viimeinen lahjapussiin pujahtanut valmistui vasta eilen..
Ohjeen nappasin Ullakolta. Nimensä mukaisesti huivi on järjettömän helppo: oikeastaan 3o3n-neuletta, mitä nyt välillä silmukoita nostellaan neulomatta. Mutta siis juuri loistava kokousten ym. neulomus kun ei tarvitse ohjetta tuijottaa. Ja pinta on kivannäköinen:
Itselläni lankana oli (oletettavasti) Nalle, jota oli pari keränjämää. Ihan eivät olleet 100% samaa sävyä, mutta tarpeeksi lähellä. Puikot nro 3 (tai ehkä 3,5?) ja silmukoita taisi olla 32. Tässä huivi koekäytössä ei vielä oikean käyttäjän kaulassa:
Ohjeen nappasin Ullakolta. Nimensä mukaisesti huivi on järjettömän helppo: oikeastaan 3o3n-neuletta, mitä nyt välillä silmukoita nostellaan neulomatta. Mutta siis juuri loistava kokousten ym. neulomus kun ei tarvitse ohjetta tuijottaa. Ja pinta on kivannäköinen:
Itselläni lankana oli (oletettavasti) Nalle, jota oli pari keränjämää. Ihan eivät olleet 100% samaa sävyä, mutta tarpeeksi lähellä. Puikot nro 3 (tai ehkä 3,5?) ja silmukoita taisi olla 32. Tässä huivi koekäytössä ei vielä oikean käyttäjän kaulassa:
maanantai 16. joulukuuta 2013
Hupparin säätöä
Loppukesästä ompelin yhden hupparin ja nyt tekaisin kankaanjämistä toisen. Kukkajoustofrotee taipui joku aika sitten tunikaksi ja tähtijoustofroteesta ompelin joskus kuopukselle housut. Aika hyvin mätsäävät yhteen ;)
Hupun vuorikangas on joku jämäpala myös, mahdollisesti omien collegehousujeni kankaasta.. Tarkoitus oli kokeilla tehdä huppu niin että kiinnityssauma jää nurjalle puolelle mutta siinä vaiheessa kun tulin lukemaan ohjeita jotka alkoivat jätä vuorikankaan ompeluvaiheessa saumaan kääntöaukko oli tietenkin jo auttamatta myöhäistä. No, ensi kerralla ehkä muistan sen jättää :P Edelliseen hupparitekeleeseen on kuitenkin sen verran eroa, että hihansuissa ei ole resoreita ja toiseen sivusaumaan tekaisin taskun:
Taskupussin kaava oli jostain verkkahousujen ohjeesta, mutta ihan se tässäkin pelittää :D Mallauskuvat ovat kamalan huonot, koska mies ei edelleenkään ole oppinut kuvaamaan. Mutta tästä näkyy nyt edes hupparin pituus ja taskun paikka. Vetoketju ei onnistunut ihan yhtä hyvin kuin edelliseen versioon, ei ole ihan samalla korkeudella mutta koska on vain vähän heittoa ja olen huono (tai siis laiska) purkamaan niin tällä mennään.
Työkavereista yksi jo tänään huomautti, että olenpa pukeutunut joulun väreihin, mutta siitä huolimatta meinasin käyttää tätä muulloinkin. Lopuksi vielä peilin kautta itseräpsäisty otos jossa huppu näkyy edes jotenkuten:
Itse kun tekee niin tulee justiin sellainen kuin sattuu tulemaan eli ei tullut ihan nappionnistuminen mutta käyttökelpoinen kuitenkin ;)
Hupun vuorikangas on joku jämäpala myös, mahdollisesti omien collegehousujeni kankaasta.. Tarkoitus oli kokeilla tehdä huppu niin että kiinnityssauma jää nurjalle puolelle mutta siinä vaiheessa kun tulin lukemaan ohjeita jotka alkoivat jätä vuorikankaan ompeluvaiheessa saumaan kääntöaukko oli tietenkin jo auttamatta myöhäistä. No, ensi kerralla ehkä muistan sen jättää :P Edelliseen hupparitekeleeseen on kuitenkin sen verran eroa, että hihansuissa ei ole resoreita ja toiseen sivusaumaan tekaisin taskun:
Taskupussin kaava oli jostain verkkahousujen ohjeesta, mutta ihan se tässäkin pelittää :D Mallauskuvat ovat kamalan huonot, koska mies ei edelleenkään ole oppinut kuvaamaan. Mutta tästä näkyy nyt edes hupparin pituus ja taskun paikka. Vetoketju ei onnistunut ihan yhtä hyvin kuin edelliseen versioon, ei ole ihan samalla korkeudella mutta koska on vain vähän heittoa ja olen huono (tai siis laiska) purkamaan niin tällä mennään.
Työkavereista yksi jo tänään huomautti, että olenpa pukeutunut joulun väreihin, mutta siitä huolimatta meinasin käyttää tätä muulloinkin. Lopuksi vielä peilin kautta itseräpsäisty otos jossa huppu näkyy edes jotenkuten:
Itse kun tekee niin tulee justiin sellainen kuin sattuu tulemaan eli ei tullut ihan nappionnistuminen mutta käyttökelpoinen kuitenkin ;)
torstai 12. joulukuuta 2013
Lahjaksi neulottuja
Päiväkodin tädeille olen joka joulu neulonut jotakin joulumuistamiseksi. Tänä vuonna vuorossa olivat pipot. Tädit eivät ole nettiaktiiveja, joten nämä uskaltaa blogata jo ennen joulua ;)
Olen tällä ohjeella neulonut jokusen pipon aiemminkin, mutta muistaakseni ennen blogi-kautta :) Ohje on oletettavasti Novitalta, mutta enpä sitä nyt tähän hätään netistä kuitenkaan löytänyt enää. Äärimmäisen helppo kuitenkin, 22 silmukan palmikkokuvio keskellä ja muuten pipon silmukkamäärän pystyy valitsemaan ihan vapaasti. Itselläni lankana oli Isoveli ja puikot muistaakseni nro 5. Tässä vielä lähikuvaa piposta:
Lisäksi vauvalahjaksi syntyi tällainen setti:
Näiden lanka oli jotain Baby-lankaa joka löytyi ikivanhoista jämäjemmoista. Puikot nro 3. Myssyn ohje on kaverilta saatu, hän on sen suomentanut jostain enkunkielisestä ohjeesta. Sukat taas neuloin netissä näkemäni kuvan perusteella ilman mitään varsinaista ohjetta.
Olen tällä ohjeella neulonut jokusen pipon aiemminkin, mutta muistaakseni ennen blogi-kautta :) Ohje on oletettavasti Novitalta, mutta enpä sitä nyt tähän hätään netistä kuitenkaan löytänyt enää. Äärimmäisen helppo kuitenkin, 22 silmukan palmikkokuvio keskellä ja muuten pipon silmukkamäärän pystyy valitsemaan ihan vapaasti. Itselläni lankana oli Isoveli ja puikot muistaakseni nro 5. Tässä vielä lähikuvaa piposta:
Lisäksi vauvalahjaksi syntyi tällainen setti:
Näiden lanka oli jotain Baby-lankaa joka löytyi ikivanhoista jämäjemmoista. Puikot nro 3. Myssyn ohje on kaverilta saatu, hän on sen suomentanut jostain enkunkielisestä ohjeesta. Sukat taas neuloin netissä näkemäni kuvan perusteella ilman mitään varsinaista ohjetta.
tiistai 10. joulukuuta 2013
Ihana, ihana paketti ei-enää-niin-salaiselta jouluystävältä!
Tänään oli kyllä sellainen työpäivä että oksat pois. Joten sitäkin iloisempi ylläri oli, kun postilaatikosta löytyi pakettikortti. Lähettäjän nimi oli tuntematon, joten arvelin, että tämä saattaisi nyt olla Salaisen Jouluystävän paketti. Itselleni kävi tänä vuonna vähän huono tuuri kyseisen lahjavaihdon kanssa, sillä Itella meni ja hukkasi toisen pakettini. Tai itse asiassa ei pakettia vaan pakettikortin eli en missään vaiheessa saanut ilmoitusta saapuneesta lähetyksestä ja vasta pari päivää sitten selvisi, että lähetys on palautunut lähettäjän osoitteeseen. Saas nyt nähdä vieläkö se toinenkin paketti ennen joulua tänne kulkeutuu, mutta tämä toinen perille kulkeutunut (eli oikeasti olisi pitänyt olla kolmas sarjassaan) oli kyllä niin nappiosuma ettei edes harmita se edelleen matkalla seikkaileva lähetys. Kuoresta paljastui peräti kolme pakettia:
Mies jo kommentoikin, että sainko kaikki kolme lahjavaihdon lahjaa samassa kuoressa :D Ensimmäisenä avasin tuon paketin, jonka päällä oli kortti. Kortista unohdin ottaa kuvan, mutta siitä paljastui, että salainen ystäväni on Heidi. Ensimmäisessä paketissa oli Novitan Joulu-lehti ja hyvä että maltoin muita paketteja avatkaan kun sormet syyhysivät heti päästä ohjeita selailemaan. Toisessa paketissa oli suklaata (joka tuli niin tarpeeseen, kävin jo meidän leivontakaappia vähän ennen paketin kotiutumista kaivelemassa kun suklaahammasta kolotti eikä mistään löytynyt murustakaan!) ja kolmannesta paljastui ihana kultakantinen rasia jossa satiinipintaisia koristeteippejä, rullallinen lahjapakettitarroja, hopeinen ripustettava kulkuskoriste, neljä huipaista piparikoristetta sekä punainen tuikkukippo. Oikeasti tuli ihan joulufiilis, että vieläkö lisää kun rasiasta tuntui paljastuvan aina vaan lisää ja lisää ihanuuksia. Aivan täydellinen suoritus kaikin puolin, suurkiitokset Heidille ja ihanaa joulunaikaa! <3
Kadonnut lähetys ei muuten ollut ensimmäinen omalle kohdalleni osunut postin hukkaama. Viimeisten vajaan kolmen vuoden sisään tämä oli kolmas kerta kun minulle todistettavasti lähetetty (isohko) kirje on mystisesti kadonnut. Aiemmat kaksi eivät koskaan löytyneet, tämä kolmas nyt sitten onneksi palautui edes lähettäjälle. Mutta nyt suklaiden ja käsityölehden pariin. Josko tämän postauksen myötä saisin taas aikaiseksi bloggailla käsityötekeleitäkin, kuvaamista odottaisi useampikin valmis.
Mies jo kommentoikin, että sainko kaikki kolme lahjavaihdon lahjaa samassa kuoressa :D Ensimmäisenä avasin tuon paketin, jonka päällä oli kortti. Kortista unohdin ottaa kuvan, mutta siitä paljastui, että salainen ystäväni on Heidi. Ensimmäisessä paketissa oli Novitan Joulu-lehti ja hyvä että maltoin muita paketteja avatkaan kun sormet syyhysivät heti päästä ohjeita selailemaan. Toisessa paketissa oli suklaata (joka tuli niin tarpeeseen, kävin jo meidän leivontakaappia vähän ennen paketin kotiutumista kaivelemassa kun suklaahammasta kolotti eikä mistään löytynyt murustakaan!) ja kolmannesta paljastui ihana kultakantinen rasia jossa satiinipintaisia koristeteippejä, rullallinen lahjapakettitarroja, hopeinen ripustettava kulkuskoriste, neljä huipaista piparikoristetta sekä punainen tuikkukippo. Oikeasti tuli ihan joulufiilis, että vieläkö lisää kun rasiasta tuntui paljastuvan aina vaan lisää ja lisää ihanuuksia. Aivan täydellinen suoritus kaikin puolin, suurkiitokset Heidille ja ihanaa joulunaikaa! <3
Kadonnut lähetys ei muuten ollut ensimmäinen omalle kohdalleni osunut postin hukkaama. Viimeisten vajaan kolmen vuoden sisään tämä oli kolmas kerta kun minulle todistettavasti lähetetty (isohko) kirje on mystisesti kadonnut. Aiemmat kaksi eivät koskaan löytyneet, tämä kolmas nyt sitten onneksi palautui edes lähettäjälle. Mutta nyt suklaiden ja käsityölehden pariin. Josko tämän postauksen myötä saisin taas aikaiseksi bloggailla käsityötekeleitäkin, kuvaamista odottaisi useampikin valmis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)