Jämälangoista kestovanulappuja

 Mitähän kertoo tämänhetkisestä ompeluinnosta, jos saan ennemmin virkattua kestovanulaput kuin saumuroitua kankaasta? Semminkin kun ne kankaatkin olisi katsottuna eli tarvitsi vaan leikata ja saumuroida.. No, nämä virkatut valmistuivat kuitenkin nopeammin.

Lankana näissä oli kesän virkkausprojekteista ylijääneitä puuvillalankoja ja koukku kokoa 3,5. Virkkasin kaksinkertaisella langalla, jotta tuli sopivasti paksuutta ja tiiviyttä lappuihin. Ohje löytyy täältä Novitan sivuilta. Tokikaan kaikki langat eivät olleet valkoisia, joten vähän värikkäämpiäkin lappusia syntyi :D

Nämä ovat kyllä ihan loistava pikkuprojekti, yhdessä lapussa ei montaa minuuttia mennyt :)

Virkattu toppi

Esikoinen toivoi virkattua toppia ja tuurissaan onnistui löytymään ilmaisena juuri sellainen ohje, jota hän oli Pinterestistä katsellut, joten eikun langan hankintaan ja työ koukulle. Valmistui todella nopeasti!

Lankana tässä on Dropsin Cottonmerinoa eli puuvillan ja merinovillan sekoistusta. Koukku oli muistaakseni kokoa 4,5. Toppi on virkattu tällä ohjeella, mutta ohje on suuntaa antava, koska joka tapaukessa joutuu passailemaan, millä silmukkamäärällä tulee sopivan korkuinen ja leveyden saa selville vain sovittamalla sitä mukaa kun virkkaa. Joka tapauksessa siis suorakaitale vaan virkataan ja kun se on tarpeeksi pitkä niin yhdistetään päät ompelemalla. Mitään lisäyksiä tai kavennuksia ei tarvitse tehdä. Olkaimet on tehty letittämällä.

Ja tässä vielä sovituskuvaa:

2 kerää lankaa riitti kun käyttäjä on suunnilleen kokoa XS tai S.

Oi kuusipuu!

Facesta bongasin linkin virkattuun seinäkuuseen ja sellaista piti kokeilla. Tällainen tuli:

Ohje löytyy täältä ja itse virkkasin muuten ohjeen mukaan, mutta käytin vain 1 kg kudetta eli tämä on hieman ohjeen kuusta pienempi. Ihan riittävän iso kuitenkin omaan makuuni. Koukku taisi olla kokoa 8 tai 9 eli kun oli juuri puikotellut sukat koon 2,5 puikoilla niin todella erilainen tuntuma tässä koukussa! :D Ohje on hyvin helppo, lähinnä pylväitä ja piilosilmukoita virkataan. Valmiin kuusen voi halutessaan myös koristella. Koristekuvassa näkyy Suomen talven ihanuus: valoa ei vaan ole. Ilman koristeita kuusi on kuvattu lumisena päivänä ja ihan hämmästyttävää mikä ero valomäärässä!

Alunperin kuusen oli tarkoitus muuttaa töihin, mutta ainakin tämän joulun se nyt roikkuukin kotona. Ehkä ensi vuonna saisin töissä seinälle viriteltyä koukun sopivaan kohtaan kiinnitystä varten.

Virkattu huivi Lost In Time

Olipahan projekti! Tuntui että tämä ei valmistu i-ki-nä, mutta tässä se nyt on: virkattu huivi! (Ei siinä loppujen lopuksi mennyt kuin vähän reilu kuukausi, mutta itse olen tottunut että hommat valmistuu päivissä tai max. parissa viikossa.)

Tavoitteena oli saada käytettyä pois mahdollisimman paljon Novitan Rose Mohair -lankoja, joten halusin mallin, jossa on useampaa väriä. Kaikki pyöröpuikot olivat jo käytössä, joten ohjeen piti olla virkattu. Lopulta näillä spekseillä malliksi valikoitui Mijo Crochetin suunnittelema Lost in Time jonka ohje löytyy suomeksi täältä. Virkkuukoukku oli kokoa 4 ja lankaa sain kulumaan melko tasan 250g. Huivi on sen verran iso, että jos sen haluaa kokonaan kuvaan niin yksityiskohdat kärsivät, siispä tässä kuvaa vähäh lähempää:

Huivissa toistuvat "popcornit" ja terälehtiä muistuttavat kohopylväsryhmät. Molempia varten piti opetella uusia tekniikoita. Popcornien tekemiseen löytyy hyvä tutorialvideo Youtubesta ja kohopylväät opettelin Novitan sivujen ohjeella. Ihan hauskannäköistä jälkeä syntyy. Tässä vielä lähempää kuva:

Huivin väritys tuli ihan omasta päästä se mukaan minkä verran eri värejä oli (kuten näkyy, violettia oli eniten ;) ). Yhdessä vaiheessa hukkasin yhden kerän turkoosia, joten sitä on alun leveän raidan jälkeen säännöstelty - kunnes sitten vähän ennen loppua löysin taas sen kerän! Mutta mitään suunnitelmallisuutta tässä ei ollut vaan kunhan pistelin virkaten. Popcrn-kohopylväs-osion korkeus on 12 kerrosta ja niitä voi toistaa haluamansa määrän ja säädellä siten huivin kokoa. Itse tein 5 toistoa. Kuudenteen ei olisi varmaankaan lanka enää riittänyt - eikä ainakaan kärsivällisyys. Näissä kolmiohuiveissa on sen ongelma, että kerroksen pituus kasvaa kerros kerrokselta, joten viimeisellä pylväskerroksella taisi olla melkein 400 pylvästä! Hetkisen niitä koukkusin enkä halua edes ajatella kuinka monta niitä olisi ollut kuudennen mallikerran toiston jälkeen.

Hyvää ystävänpäivää!

Pitkin alkuvuotta olen virkkaillut sydämiä ja mikäpä sopivampi aika postata niistä kuin ystävänpäivä (tai sen tienoilla..). Tällaisia sain tehtyä:

Lankoja en enää kuollaksenikaan muista, mutta koukku oli vaihtelevasti 2,5 tai 3. Kuten näkyy, yläkuvan sydämissä on eri kokoja juuri koukusta riippuen. Ylempien sydäminen ohje löytyy täältä blogista ja alempien täältä. Isommat on virkattu kahtena kappaleena ja sitten ne virkattiin lopuksi yhteen samalla kun sydämet täytettiin. Näyttävät tältä:

Pienemmissä virkattiin ensin kaksi "pyörylää", joista tuli yhdistämällä yläosa ja sitten loppu sydän virkattiin siitä alkaen kaventae ja loppukerroksilla täytettiin. Näiden kanssa tuli vähän leikittyä :)

Loppujen lopuksi kaikki sydämet päätyivät työpaikalleni jossa ripustelin ne verhokapan alareunasta roikkumaan. Saavat jäädä sinne vielä vähän pidemmäksikin aikaa kuin vain täksi ystävänpäiväviikoksi.

Virkattu lumihiutale - ohje

Virkkailin lumihiutaleita pitkin vuotta ja edellinen postaus niistä on täällä. Nyt kuitenkin törmäsin vielä yhteen malliin, jota halusin kokeilla. Syntyi tämänmallisia hiutaleita:

Alkuperäinen ohje on Prinsessajuttu-blogissa, mutta en saanut ohjetta toimimaan omalla lanka-koukku-yhdistelmälläni. Sitä paitsi lumihiutaleet ovat 6-sakaraisia, eikä 8-sakaraisia, joten sovelsin sitten ohjeesta oman.

Ohje:
1. Virkkaa 6-7 kjs ja sulje ne renkaaksi ps:lla.
2. Virkkaa 3 kjs (=vastaa yhtä pylvästä), 17 pylvästä. Sulje krs ps:lla 3. kjs:aan.
3. Virkkaa 1 kjs, 18 ks. Sulje kerros ps:lla.
4. Virkkaa 1 kjs, *1 ks, 5 kjs, hyppää 2 ks:n yli*. Toista *-* 5 kertaa ja sulje krs ps:lla.
5. 1 kjs. Virkkaa edellisen kerroksen kaareen *1ks, 1puolip, 1p, 1pp, 3 kjs:n nirkko, 3 kjs:n nirkko, 3 kjs:n nirkko, 1pp, 1p, 1 puolip, 1ks* Toista *-* kaikkiin kaariin ja sulje krs ps:lla.

Lyhenteet:
kjs - ketjusilmukka
ps - piilosilmukka
ks - kiinteä silmukka
puolip - puolipylväs
p - pylväs
pp - pitkä pylväs

Valmiit hiutaleet kovetin vesi-liima-seoksella ja kiinnitin ohuesta langasta ripustuslenkit.

Virkattuja lumihiutaleita

Sarjassaan hyvin suunniteltuja projekteja nämäkin, kuten edellisen postauksen heijastimetkin. Ohjeita keräilin talteen jo ainakin pari vuotta sitten ja virkkaamisenkin aloitin jo kesälomalla, mutta nyt vasta sain aikaiseksi päätellä langanpäät ja kovettaa hiutaleet.

Ohjeita hiutaleisiin löytyy ihan googlaamalla crocheted snowflakes. Itse valitsin kolme erilaista ohjetta, jotka löytyvät täältä, täältä ja täältä. Koukku oli 1,5 ja lankana jotakin vuosikertapuuvillalankoja. Kovettamisen tein viimevuotisten pitsipallojen tapaan vesi-liima-seoksella. Siihen puuhaan kyselin vinkkejä FB:n virkkuuryhmästä ja päädyin alustana yhdistelmään pahvi + leivinpaperi. Hyvin kestivät nuppineulat kiinni pahvissa ja leivinpaperista hiutaleet irtosivat ongelmitta. Valmiisiin hiutaleisiin virittelin vielä ripustuslenkit niin valmista tuli!

Joulukuuseen nämä ensisijaisesti ajattelin ripustettavaksi. Työkaverin kanssa visioitiin, että olisipa hieno kuusi, jos olisi koristeltu pelkästään erilaisilla hiutaleilla! No, ihan sellaiseen määrään en varmaan ole taipumassa ja tämäkin satsi menee ensisijassa joulumyyjäisiin myyntiin, etten tiedä montako näistä kotiin edes on jäämässä. Mutta eihän se mahdottomuus olisi jos vaikka aina yhden hiutaleen virkkaisi kuukaudessa niin kyllähän reilussa 5 vuodessa alkaisi jo ainakin pieneen kuuseen olla tarpeeksi. Tässä vielä lähikuvia eri malleista. Kolmea erilaista siis virkkasin.

Heijastimia

Syksypimeät ovat taas tulleet ja heijastimia tarvitaan. Nämä olivat jo toissa talven suunnitelmissa ja silloin ostin heijastinkankaan, mutta kummasti homma jäi taas toteuttamatta. Vaan nyt sain aikaiseksi.

Nämä ovat siis käsivarteen pujotettavia heijastimia. Heijastinkangas on ommeltu joustopitsin päälle tai heijastinkankaan päälle on ommeltu koristenauhaa/ pitsiä. Nopeaa ja helppoa. Hankalin osuus oli kuminauhojen kiinnitys. Toinen pää meni tietysti helposti, mutta kun heijastin oli renkaana niin siinä oli taiteilemista, että väärät kohdat eivät päätyneet paininjalan alle. Kiinnitys siis kahdella kuminauhalla näin:

Sitten vaan pujotetaan takin hihan päälle. Näiden lisäksi virkkailin heijastinnauhasta pompuloita.

Ohje löytyy Lankavan nettisivuilta. Itse virkkasin sukkalangasta enkä varsinaisesta virkkuulangasta. Koko ajan mukana  kulkee myös heijastinnauha/-lanka joten pallot hohtavat valossa.

Näitä kiinniteltiin lasten reppuihin sitten sopiviin paikkoihin roikkumaan.

Sytomyssyjä

Kaveri huhuili FB:ssä sytomyssyjen perään, lupasi toimittaa ne perille. Itse kuvittelin, että jemmoissa olisi enemmänkin pipoja, mutta kun tein inventaariota, niin ilmeisesti olen viimeaikoina neulonut vain sukkia.. Pipoja löytyi tasan kaksi kappaletta ja molempien lanka oli vieläpä sellaista, että todennäköisesti kutittaisi. Ei siis auttanut kuin tarttua puikkoihin. Tai tällä kertaa itse asiassa tartuinkin pitkästä aikaa vaihtelun vuoksi koukkuun! Sytomyssy-hakusanalla löytyi Lankapirtin blogi, johon oli listattu pitkä lista erilaisia sytomyssyohjeita. Itse päädyin kokeilemaan Olivian perhosmyssyä, jonka suomenkielinen ohje on täällä. Pipo oli kivan helppo (ja nopea!) virkata, mutta ketjusilmukkaketjuista muodostuva perhonen antaa mukavan lisän muuten simppeliin peruspipoon.

Seuraavaksi kokeilin Lankapirtin listauksesta Minttumyssyä, mutta se ei kertakaikkiaan suostunut muotoutumaan myssyksi vaan lähinnä lopputulos oli paksusta langasta tehty pitsiliina joka olisi pitänyt läntätä pään päälle. Ei jatkoon. Yritin vielä purkaa ja tehdä myssyä pienemmällä silmukkamäärällä, mutta edelleen siitä näytti tulevan ihan valtaisa eikä malli yhtään vaikuttanut taipuvan päänmyötäiseksi. Sitten luovutin sen mallin suhteen ja etsin jotakin vastaavaa. Ravelryn kautta päädyin englanninkieliseen blogiin, jossa oli ohje chemo capiin eli juurikin sytomyssyyn. Se siis seuraavaksi koukulle.

Tämä pipo näyttää myös nurjalta tosi kivalta, melkein pohdin laittavani sen käyttöön nurinkurin, mutta päälaen pylväät ja kiinteät silmukat eivät toimi ihan yhtä hyvin nurjalla.

 Lopuksi taiteilin valkoisen langan jämistä vielä kukkasen koristeeksi. Sen ohje löytyi googlettamalla virkattu kukka, mutta sitäkin loppujen lopuksi sovelsin..

Molemmissa pipoissa lankana on Novitan Samos ja koukun koko oli 4. Harmillisesti tuota Samosta ei enää saa, se on ollut itselleni pipolankana ihan ykköslemppari. Nämä olivat viimeiset jämät, mitä omissa jemmoissa enää oli.

Virkattuja koreja

Melko tasan vuosi sitten virkkailin ontelokuteesta maton. Siitä lähtien jämäkuteet ovat odottaneet kohdettaan lankavaraston täytteenä. Nyt lähdin sitten ihan paino edellä etsimään ohjetta eli mikä olisi menekiltään suht sopiva omalle kudemäärälle. Ohjeeksi valikoitui Lankavan Asteri-kori. Nettisivun mukaan ohje on ollut Suuressa Käsityölehdessä 1/2012, mutta sen saa ladattua tuolta netistä myös. Omasta koristani tuli tällainen:

Tässä siis sama ontelokude ja koukko (koko 9) kuin mattoprojektissa. Virkkaaminen meni tosi nopeaan, käytännössä yhdessä illassa tämä valmistui. Kudetta jäi vielä n. 200g ja koetin viritellä siitä jotakin pienempää työtä vielä. Yksi ilta meni eestaas virkatessa ja purkaessa kun testailin, miten isoon pohjaan kudetta riittää niin että jäisi vielä reunoihinkin materiaalia. Loppusuoralla vaihtoehtoina oli yksi korkeampi tai kaksi matalaa koria ja lopulta valmistuivat nämä:

Näihin ei ollut varsinaista ohjetta vaan otin tuon isomman korin aloituksesta mallia ja kun silmukoita oli n. 30, siirryin tekemään reunoja. Reunojen korkeuden täsmäilin kuteen määrän mukaan ja se onnistui lopulta niin hyvin, että ylijäämää jäi n. 1m. Ja ihan kiva setti tuli.

Korien kokoluokkaa näkee vähän seuraavista kuvista.

Pienet ovat siis ihan pikkutavaroiden säilytykseen ja isompaan mahtuu vähän enemmän säilytettävää. Lankakoriksi se ei kuitenkaan päätynyt, sillä esikoinen kelpuutti sen omaan huoneeseensa käyttöön.

Virkattuja pitsipalloja

Tämä on kyllä sarjassaan pisimpiä projekteja, joita olen yrittänyt. Jo vuosi sitten nimittäin aloitin näiden kanssa puljaamisen. Kesälomalla virkkasin aika monta, mutta nyt vasta sain aikaiseksi toteuttaa projektin viimeisen vaiheen eli kovettamisen. Ohjeita löytyy ainakin  täältä ja täältä ja itsekin kokeilin molempia. Tosin tuosta ensimmäisestä en tykännyt, joten sen tekeleen purin. Mutta jälkimmäisellä tein useamman pallon. Lisäksi Facebookin Vilkasta virkkausta -ryhmän tiedostoista löytyi kolmas ohje jolla pienet pallot on tehty. Kun pallot on virkattu valmiiksi, niiden sisään puhalletaan ilmapallo ja sitten ne kovetetaan.

Itse virkkasin valkoiset pallot Kotiväki-langasta, sininen on jotakin ikivanhaa puuvillalankaa, jota jemmoissa oli. Koukku oli ehkä 1,5 tai 2.. Kovettamiseen käytin puuliimaa johon sekoitin vettä suunnilleen suhteessa 1:1. Yön yli pallurat saivat kuivua ja sitten ilmapallot puhkottiin sisältä pois. Tällaisia palloista tuli sitten.

Kuten näkyy, sininen pallo on selvästi muita isompi. Valkoisiakin on kahta eri kokoa, sillä tuo jälkimmäisen ohjeen pallo (joka näkyy alemmassa kuvassa oikealla) on isompi kuin se FB:n ryhmästä löytämäni ohje, jolla pikkupallot on tehty. Alla vielä lähikuvaa pikkupallosta. Niitä virkkasin eniten, sillä malli oli reikäisin ja se oli tähän tarkoitukseen mielestäni paras.

Reikiä tarvitaan, sillä valo pitää paistaa niistä läpi. Valmiiden pallojen sisään siis ujutellaan valosarja tai ainakin osa siitä tähän tyyliin:

Siniseen palloon valosarja olisi saanut olla isompikin..

Pienimmät pallot ketjutin samaan valosarjaan, vajaan 10 valoa jokaiseen.

Näistä tuli kyllä kivat. Ja nyt kun osaan tuon kovettamisenkin niin varmaan ensi vuodeksi voisi virkkailla vaikka pukinkonttiin. Tälle vuodelle ei enää taida ehtiä kun on kaikenlaista muutakin projektia tässä työn alla joulua ajatellen.