Syksyllä jossain vaiheessa minulla oli kirjastosta lainassa tämä kirja. Pari ohjetta sieltä nappasin talteen ja nyt oli aikaa kokeilla ensimmäistä. Lopputulos näyttää tältä:
Sen verran ohjetta "oikaisin", että kädensuussa alkuperäisen ohjeen mukaan olleen nirkkoreunuksen jätin pois, mutta muuten on kerrankin neulottu ihan ohjeen mukaan. Ohjeen nimi on siis Suomu-lapaset ja jujuna on tuollainen epätasainen pintaneule. Mallineule on loppujen lopuksi tosi yksinkertainen, joten parin ensimmäisen kerroksen jälkeen ohjetta ei tarvitse tuijotella vaan voi pistellä menemään muistipohjaisesti. Tässä yritelmä paremmasta kuvasta pintaneuleesta:
Pinta muodostuu ihan vaan oikeiden ja nurjien silmukoiden vaihtelusta ja oikeiden silmukoiden neulomatta nostamisista. Peukalokiilaa tähän malliin ei tullut, mutta ihan hyvin istuvat käteen ilmankin. Varressa jujuna on palmikkojoustin, joka on kyllä hivenen hitaampaa neuloa kuin perusjoustin, mutta näyttää niin kivalta, että varmasti käytän jatkossakin sopivissa paikoissa.
Lankana näissä oli Nalle ja vajaa kerä riitti hyvin lapaspariin. Puikot varressa nro 3 ja suomu-neulessa 3,5. Silmukoita ohjeen pienemmän koon mukaan eli 51-52.
maanantai 30. joulukuuta 2013
SJY: Toisen paketin seikkailut
Ennen joulua jo mainitsin, että Salaisen Jouluystävän toinen paketti teki melkoisen kiekuran matkallaan. Se lähti ihan ajallaan ja ilmeisesti saapui perillekin, mutta missään vaiheessa siitä ei minulle tullut saapumisilmoitusta, joten paketti palautui 2 viikon jälkeen lähetysosoitteeseen. Joka ei siis ollut oikean lähettäjän osoite, vaan jouluystävää pyörittäneen Wiltsun osoite, sillä eihän oikea lähettäjä saa paljastua liian ajoissa, mutta (kuten tämäkin pakettiseikkailu osoitti) joku lähetysosoite on hyvä olla varmuuden vuoksi kuoressa kuitenkin olemassa. Wiltsu sitten joulun alla laittoi paketin uudelleen matkaan ja tänään vihdoin saapumisilmoituskin löysi tiensä meidän postilaatikkoon. Tällainen paketti kuoresta paljastui:
Ja tällaista sieltä sisältä:
Sain siis kerän joulunpunaista 7 Veljestä -lankaa. Juuri ehdinkin neuloa melkein kaikki sukkalangat loppuun ja olin ehtinyt miettiä, että pitäisi ostaa uutta, joten tämä kerä tuli ihan oikeaan saumaan! Lisäksi paketissa oli suklaalusikka jossa ohjeena "sulattaa" se lämpimään maitoon, jolloin syntyy kaakaota. En tällaista ollut aikaisemmin missään nähnytkään, todella hauska idea! Ja lisäksi paketissa oli vielä kynttilä.
Kuten (huonohkosta) lähikuvasta näkyy, kynttilä on kalenterikynttilä. Tälle vuodelle se paketin seikkailujen vuoksi myöhästyi, mutta onneksi kynttilät säilyvät vuodesta toiseen, joten nyt minulla on ensi vuodelle jo joulukalenteri valmiina odottamassa ja tämän vuoden Salaisesta Jouluystävästä riittää iloa peräti kahdelle vuodelle. Kiitokset Salaiselle Ystävälleni joka oli siis Heidi ja kiitokset myös Wiltsulle ringin pyörittämisestä ja ylimääräisestä vaivannäöstä, jota tämän paketin perillesaamiseksi tarvittiin. :)
Ja tällaista sieltä sisältä:
Sain siis kerän joulunpunaista 7 Veljestä -lankaa. Juuri ehdinkin neuloa melkein kaikki sukkalangat loppuun ja olin ehtinyt miettiä, että pitäisi ostaa uutta, joten tämä kerä tuli ihan oikeaan saumaan! Lisäksi paketissa oli suklaalusikka jossa ohjeena "sulattaa" se lämpimään maitoon, jolloin syntyy kaakaota. En tällaista ollut aikaisemmin missään nähnytkään, todella hauska idea! Ja lisäksi paketissa oli vielä kynttilä.
Kuten (huonohkosta) lähikuvasta näkyy, kynttilä on kalenterikynttilä. Tälle vuodelle se paketin seikkailujen vuoksi myöhästyi, mutta onneksi kynttilät säilyvät vuodesta toiseen, joten nyt minulla on ensi vuodelle jo joulukalenteri valmiina odottamassa ja tämän vuoden Salaisesta Jouluystävästä riittää iloa peräti kahdelle vuodelle. Kiitokset Salaiselle Ystävälleni joka oli siis Heidi ja kiitokset myös Wiltsulle ringin pyörittämisestä ja ylimääräisestä vaivannäöstä, jota tämän paketin perillesaamiseksi tarvittiin. :)
maanantai 23. joulukuuta 2013
Pipo
Joku aika sitten minulla oli kirjastosta lainassa tämä kirja:
Siellä oli niin monta ohjetta, joita halusin kokeilla, että päädyin ostamaan kirjan omaksi. Nyt jouluneulomusten jälkeen oli vihdoin aikaa ensimmäiselle kokeilulle. Ensimmäiseksi kokeilin mallia nimeltä Ellen. Pipo on pääosin helmineuletta, mutta toisella sivulla on palmikkopohjainen kuvio:
Tässä yritelmä palmikon lähikuvasta:
Lanka on sama Baltiasta nettishoppailtu merinovillalanka, josta neuloin säärystimet aiemmin syksyllä. Tuo liukuvärjäys toimii pipossakin tosi kivasti :) Puikot olivat muistaakseni nro 4. Helmineule on tosi joustavaa, pipo sopii niin esiteinin (kuvassa) kuin aikuisenkin päähän.
Siellä oli niin monta ohjetta, joita halusin kokeilla, että päädyin ostamaan kirjan omaksi. Nyt jouluneulomusten jälkeen oli vihdoin aikaa ensimmäiselle kokeilulle. Ensimmäiseksi kokeilin mallia nimeltä Ellen. Pipo on pääosin helmineuletta, mutta toisella sivulla on palmikkopohjainen kuvio:
Tässä yritelmä palmikon lähikuvasta:
Lanka on sama Baltiasta nettishoppailtu merinovillalanka, josta neuloin säärystimet aiemmin syksyllä. Tuo liukuvärjäys toimii pipossakin tosi kivasti :) Puikot olivat muistaakseni nro 4. Helmineule on tosi joustavaa, pipo sopii niin esiteinin (kuvassa) kuin aikuisenkin päähän.
lauantai 21. joulukuuta 2013
Kaulahuivi
Ikinä ennen ei ole tainnut joululahjojen kanssa mennä näin viimetinkaan! Tämä viimeinen lahjapussiin pujahtanut valmistui vasta eilen..
Ohjeen nappasin Ullakolta. Nimensä mukaisesti huivi on järjettömän helppo: oikeastaan 3o3n-neuletta, mitä nyt välillä silmukoita nostellaan neulomatta. Mutta siis juuri loistava kokousten ym. neulomus kun ei tarvitse ohjetta tuijottaa. Ja pinta on kivannäköinen:
Itselläni lankana oli (oletettavasti) Nalle, jota oli pari keränjämää. Ihan eivät olleet 100% samaa sävyä, mutta tarpeeksi lähellä. Puikot nro 3 (tai ehkä 3,5?) ja silmukoita taisi olla 32. Tässä huivi koekäytössä ei vielä oikean käyttäjän kaulassa:
Ohjeen nappasin Ullakolta. Nimensä mukaisesti huivi on järjettömän helppo: oikeastaan 3o3n-neuletta, mitä nyt välillä silmukoita nostellaan neulomatta. Mutta siis juuri loistava kokousten ym. neulomus kun ei tarvitse ohjetta tuijottaa. Ja pinta on kivannäköinen:
Itselläni lankana oli (oletettavasti) Nalle, jota oli pari keränjämää. Ihan eivät olleet 100% samaa sävyä, mutta tarpeeksi lähellä. Puikot nro 3 (tai ehkä 3,5?) ja silmukoita taisi olla 32. Tässä huivi koekäytössä ei vielä oikean käyttäjän kaulassa:
maanantai 16. joulukuuta 2013
Hupparin säätöä
Loppukesästä ompelin yhden hupparin ja nyt tekaisin kankaanjämistä toisen. Kukkajoustofrotee taipui joku aika sitten tunikaksi ja tähtijoustofroteesta ompelin joskus kuopukselle housut. Aika hyvin mätsäävät yhteen ;)
Hupun vuorikangas on joku jämäpala myös, mahdollisesti omien collegehousujeni kankaasta.. Tarkoitus oli kokeilla tehdä huppu niin että kiinnityssauma jää nurjalle puolelle mutta siinä vaiheessa kun tulin lukemaan ohjeita jotka alkoivat jätä vuorikankaan ompeluvaiheessa saumaan kääntöaukko oli tietenkin jo auttamatta myöhäistä. No, ensi kerralla ehkä muistan sen jättää :P Edelliseen hupparitekeleeseen on kuitenkin sen verran eroa, että hihansuissa ei ole resoreita ja toiseen sivusaumaan tekaisin taskun:
Taskupussin kaava oli jostain verkkahousujen ohjeesta, mutta ihan se tässäkin pelittää :D Mallauskuvat ovat kamalan huonot, koska mies ei edelleenkään ole oppinut kuvaamaan. Mutta tästä näkyy nyt edes hupparin pituus ja taskun paikka. Vetoketju ei onnistunut ihan yhtä hyvin kuin edelliseen versioon, ei ole ihan samalla korkeudella mutta koska on vain vähän heittoa ja olen huono (tai siis laiska) purkamaan niin tällä mennään.
Työkavereista yksi jo tänään huomautti, että olenpa pukeutunut joulun väreihin, mutta siitä huolimatta meinasin käyttää tätä muulloinkin. Lopuksi vielä peilin kautta itseräpsäisty otos jossa huppu näkyy edes jotenkuten:
Itse kun tekee niin tulee justiin sellainen kuin sattuu tulemaan eli ei tullut ihan nappionnistuminen mutta käyttökelpoinen kuitenkin ;)
Hupun vuorikangas on joku jämäpala myös, mahdollisesti omien collegehousujeni kankaasta.. Tarkoitus oli kokeilla tehdä huppu niin että kiinnityssauma jää nurjalle puolelle mutta siinä vaiheessa kun tulin lukemaan ohjeita jotka alkoivat jätä vuorikankaan ompeluvaiheessa saumaan kääntöaukko oli tietenkin jo auttamatta myöhäistä. No, ensi kerralla ehkä muistan sen jättää :P Edelliseen hupparitekeleeseen on kuitenkin sen verran eroa, että hihansuissa ei ole resoreita ja toiseen sivusaumaan tekaisin taskun:
Taskupussin kaava oli jostain verkkahousujen ohjeesta, mutta ihan se tässäkin pelittää :D Mallauskuvat ovat kamalan huonot, koska mies ei edelleenkään ole oppinut kuvaamaan. Mutta tästä näkyy nyt edes hupparin pituus ja taskun paikka. Vetoketju ei onnistunut ihan yhtä hyvin kuin edelliseen versioon, ei ole ihan samalla korkeudella mutta koska on vain vähän heittoa ja olen huono (tai siis laiska) purkamaan niin tällä mennään.
Työkavereista yksi jo tänään huomautti, että olenpa pukeutunut joulun väreihin, mutta siitä huolimatta meinasin käyttää tätä muulloinkin. Lopuksi vielä peilin kautta itseräpsäisty otos jossa huppu näkyy edes jotenkuten:
Itse kun tekee niin tulee justiin sellainen kuin sattuu tulemaan eli ei tullut ihan nappionnistuminen mutta käyttökelpoinen kuitenkin ;)
torstai 12. joulukuuta 2013
Lahjaksi neulottuja
Päiväkodin tädeille olen joka joulu neulonut jotakin joulumuistamiseksi. Tänä vuonna vuorossa olivat pipot. Tädit eivät ole nettiaktiiveja, joten nämä uskaltaa blogata jo ennen joulua ;)
Olen tällä ohjeella neulonut jokusen pipon aiemminkin, mutta muistaakseni ennen blogi-kautta :) Ohje on oletettavasti Novitalta, mutta enpä sitä nyt tähän hätään netistä kuitenkaan löytänyt enää. Äärimmäisen helppo kuitenkin, 22 silmukan palmikkokuvio keskellä ja muuten pipon silmukkamäärän pystyy valitsemaan ihan vapaasti. Itselläni lankana oli Isoveli ja puikot muistaakseni nro 5. Tässä vielä lähikuvaa piposta:
Lisäksi vauvalahjaksi syntyi tällainen setti:
Näiden lanka oli jotain Baby-lankaa joka löytyi ikivanhoista jämäjemmoista. Puikot nro 3. Myssyn ohje on kaverilta saatu, hän on sen suomentanut jostain enkunkielisestä ohjeesta. Sukat taas neuloin netissä näkemäni kuvan perusteella ilman mitään varsinaista ohjetta.
Olen tällä ohjeella neulonut jokusen pipon aiemminkin, mutta muistaakseni ennen blogi-kautta :) Ohje on oletettavasti Novitalta, mutta enpä sitä nyt tähän hätään netistä kuitenkaan löytänyt enää. Äärimmäisen helppo kuitenkin, 22 silmukan palmikkokuvio keskellä ja muuten pipon silmukkamäärän pystyy valitsemaan ihan vapaasti. Itselläni lankana oli Isoveli ja puikot muistaakseni nro 5. Tässä vielä lähikuvaa piposta:
Lisäksi vauvalahjaksi syntyi tällainen setti:
Näiden lanka oli jotain Baby-lankaa joka löytyi ikivanhoista jämäjemmoista. Puikot nro 3. Myssyn ohje on kaverilta saatu, hän on sen suomentanut jostain enkunkielisestä ohjeesta. Sukat taas neuloin netissä näkemäni kuvan perusteella ilman mitään varsinaista ohjetta.
tiistai 10. joulukuuta 2013
Ihana, ihana paketti ei-enää-niin-salaiselta jouluystävältä!
Tänään oli kyllä sellainen työpäivä että oksat pois. Joten sitäkin iloisempi ylläri oli, kun postilaatikosta löytyi pakettikortti. Lähettäjän nimi oli tuntematon, joten arvelin, että tämä saattaisi nyt olla Salaisen Jouluystävän paketti. Itselleni kävi tänä vuonna vähän huono tuuri kyseisen lahjavaihdon kanssa, sillä Itella meni ja hukkasi toisen pakettini. Tai itse asiassa ei pakettia vaan pakettikortin eli en missään vaiheessa saanut ilmoitusta saapuneesta lähetyksestä ja vasta pari päivää sitten selvisi, että lähetys on palautunut lähettäjän osoitteeseen. Saas nyt nähdä vieläkö se toinenkin paketti ennen joulua tänne kulkeutuu, mutta tämä toinen perille kulkeutunut (eli oikeasti olisi pitänyt olla kolmas sarjassaan) oli kyllä niin nappiosuma ettei edes harmita se edelleen matkalla seikkaileva lähetys. Kuoresta paljastui peräti kolme pakettia:
Mies jo kommentoikin, että sainko kaikki kolme lahjavaihdon lahjaa samassa kuoressa :D Ensimmäisenä avasin tuon paketin, jonka päällä oli kortti. Kortista unohdin ottaa kuvan, mutta siitä paljastui, että salainen ystäväni on Heidi. Ensimmäisessä paketissa oli Novitan Joulu-lehti ja hyvä että maltoin muita paketteja avatkaan kun sormet syyhysivät heti päästä ohjeita selailemaan. Toisessa paketissa oli suklaata (joka tuli niin tarpeeseen, kävin jo meidän leivontakaappia vähän ennen paketin kotiutumista kaivelemassa kun suklaahammasta kolotti eikä mistään löytynyt murustakaan!) ja kolmannesta paljastui ihana kultakantinen rasia jossa satiinipintaisia koristeteippejä, rullallinen lahjapakettitarroja, hopeinen ripustettava kulkuskoriste, neljä huipaista piparikoristetta sekä punainen tuikkukippo. Oikeasti tuli ihan joulufiilis, että vieläkö lisää kun rasiasta tuntui paljastuvan aina vaan lisää ja lisää ihanuuksia. Aivan täydellinen suoritus kaikin puolin, suurkiitokset Heidille ja ihanaa joulunaikaa! <3
Kadonnut lähetys ei muuten ollut ensimmäinen omalle kohdalleni osunut postin hukkaama. Viimeisten vajaan kolmen vuoden sisään tämä oli kolmas kerta kun minulle todistettavasti lähetetty (isohko) kirje on mystisesti kadonnut. Aiemmat kaksi eivät koskaan löytyneet, tämä kolmas nyt sitten onneksi palautui edes lähettäjälle. Mutta nyt suklaiden ja käsityölehden pariin. Josko tämän postauksen myötä saisin taas aikaiseksi bloggailla käsityötekeleitäkin, kuvaamista odottaisi useampikin valmis.
Mies jo kommentoikin, että sainko kaikki kolme lahjavaihdon lahjaa samassa kuoressa :D Ensimmäisenä avasin tuon paketin, jonka päällä oli kortti. Kortista unohdin ottaa kuvan, mutta siitä paljastui, että salainen ystäväni on Heidi. Ensimmäisessä paketissa oli Novitan Joulu-lehti ja hyvä että maltoin muita paketteja avatkaan kun sormet syyhysivät heti päästä ohjeita selailemaan. Toisessa paketissa oli suklaata (joka tuli niin tarpeeseen, kävin jo meidän leivontakaappia vähän ennen paketin kotiutumista kaivelemassa kun suklaahammasta kolotti eikä mistään löytynyt murustakaan!) ja kolmannesta paljastui ihana kultakantinen rasia jossa satiinipintaisia koristeteippejä, rullallinen lahjapakettitarroja, hopeinen ripustettava kulkuskoriste, neljä huipaista piparikoristetta sekä punainen tuikkukippo. Oikeasti tuli ihan joulufiilis, että vieläkö lisää kun rasiasta tuntui paljastuvan aina vaan lisää ja lisää ihanuuksia. Aivan täydellinen suoritus kaikin puolin, suurkiitokset Heidille ja ihanaa joulunaikaa! <3
Kadonnut lähetys ei muuten ollut ensimmäinen omalle kohdalleni osunut postin hukkaama. Viimeisten vajaan kolmen vuoden sisään tämä oli kolmas kerta kun minulle todistettavasti lähetetty (isohko) kirje on mystisesti kadonnut. Aiemmat kaksi eivät koskaan löytyneet, tämä kolmas nyt sitten onneksi palautui edes lähettäjälle. Mutta nyt suklaiden ja käsityölehden pariin. Josko tämän postauksen myötä saisin taas aikaiseksi bloggailla käsityötekeleitäkin, kuvaamista odottaisi useampikin valmis.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Pipovaihto
Nappinjan blogista bongasin pipovaihdon. Idea oli kamalan kiva, joten päätin osallistua. Käytännössä tämä oli kyllä kamalan stressaava juttu, sillä en osaa applikoida eli oli melkeinpä mahdottomuus toteuttaa omalle kohdalleni vaihtariksi osuneen pikkupojan toiveiden mukaista pipoa. Onneksi vaihtoehtona oli myös ommella pipo pojan äidille, joten tartuin siihen tilaisuuteen.
Ihan perusruttupipon kaavalla tein mustasta trikoosta pipotuksen. Vastaanottaja sanoi käyttävänä tummanlilaa talvitakkia, joten halusin jotakin violettia pipoon. Toivottavasti ei ihan metsään menty. Sen verran kyllä harmittaa, ettei omat ompelutaidot upeuksiin riitä että jatkossa jätän ompeluvaihtikset väliin. Neulomalla olisin osannut toteuttaa varmasti mieluisemman version.
Vaihtiksen ideaan kuului myös, että jokainen osallistuja ompeli pipon eri henkilölle kuin jolta itse pipon vastaanotti. Itse "tilasin" pipon omaan päähäni, sillä lapsista olisi kuitenkin ollut ihan "epiä" että vain yksi olisi saanut uuden päähineen. Tällainen pipo meille kotiutui:
Tai itse asiassa meille kotiutui pipo ja silityskuva erillisinä ja kuvan sitten miehen avustuksella leikkelin ja taiteilin pipoon kiinni.
Late tuo sopivasti pilkettä silmäkulmaan ja tykkään siitä, että se lentää tuolta pipon sivulta "näkyviin". Takana pipossa on tällainen hakaneulaviritelmä:
Se on ihan piste I:n päälle, sillä se antaa justiin kivasti "rouheutta" muuten aika karkkimaiselle pipolle :) Samassa kuoressa pipon kanssa oli myös tällaisia heijastinnappuloita:
Niitä en kuitenkaan kiinnittänyt omaan pipooni vaan meinasin lasten pipoihin tai kaulahuiveihin nuo ehtiessäni ommella. En tällaisista ollut ennen kuullutkaan, mutta vaikuttaa kyllä hyvältä tuotteelta! Silityskuvan reunoilta jäi silitettävää valkoista "paperia" vielä ylikin. Esikoinen siitä jo leikkeli tassunkuvan joka silitettiin hänen omaan pipoonsa eli todella monipuolinen paketti meille kotiutui, kiitos siitä kovasti Maryanalle! <3
Ihan perusruttupipon kaavalla tein mustasta trikoosta pipotuksen. Vastaanottaja sanoi käyttävänä tummanlilaa talvitakkia, joten halusin jotakin violettia pipoon. Toivottavasti ei ihan metsään menty. Sen verran kyllä harmittaa, ettei omat ompelutaidot upeuksiin riitä että jatkossa jätän ompeluvaihtikset väliin. Neulomalla olisin osannut toteuttaa varmasti mieluisemman version.
Vaihtiksen ideaan kuului myös, että jokainen osallistuja ompeli pipon eri henkilölle kuin jolta itse pipon vastaanotti. Itse "tilasin" pipon omaan päähäni, sillä lapsista olisi kuitenkin ollut ihan "epiä" että vain yksi olisi saanut uuden päähineen. Tällainen pipo meille kotiutui:
Tai itse asiassa meille kotiutui pipo ja silityskuva erillisinä ja kuvan sitten miehen avustuksella leikkelin ja taiteilin pipoon kiinni.
Late tuo sopivasti pilkettä silmäkulmaan ja tykkään siitä, että se lentää tuolta pipon sivulta "näkyviin". Takana pipossa on tällainen hakaneulaviritelmä:
Se on ihan piste I:n päälle, sillä se antaa justiin kivasti "rouheutta" muuten aika karkkimaiselle pipolle :) Samassa kuoressa pipon kanssa oli myös tällaisia heijastinnappuloita:
Niitä en kuitenkaan kiinnittänyt omaan pipooni vaan meinasin lasten pipoihin tai kaulahuiveihin nuo ehtiessäni ommella. En tällaisista ollut ennen kuullutkaan, mutta vaikuttaa kyllä hyvältä tuotteelta! Silityskuvan reunoilta jäi silitettävää valkoista "paperia" vielä ylikin. Esikoinen siitä jo leikkeli tassunkuvan joka silitettiin hänen omaan pipoonsa eli todella monipuolinen paketti meille kotiutui, kiitos siitä kovasti Maryanalle! <3
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Perusteeppari - ja jotain kovin epätavallista
Ei ole ihan T-paitakelit parhaillaan, mutta kun esikoinen T-paidan tilasi niin sellaisen myös sai. Tosin tilaus taisi tulla jo toista kuukautta sitten, mutta kangastilauksessa vähän kesti. Kangas kun tuli Saksasta asti taas kerran. Kaavankin kanssa oli vähän hankaluuksia kun valtaosa Ottobren kaavoista tuntuu loppuvan kokoon 128! Mutta löytyi sieltä onneksi isommallekin lapselle. Paita syntyi Ottobren 3/2011 kaavalla (jonka nimeä en taas muista) ja on kokoa 140.
Malliltaan paita on kivan slim-fit. Pituutta on alkuperäistä kaavaa enemmän.
Kangasta jäi alareunasta vielä hiuspantaan sopiva suikale, joten pitihän sellainenkin sitten ommella :D
Paita oli aika peruskauraa, mutta sitäkin harvinaisempaa (herkkua) oli tämän viikonlopun toinen projekti. Sain nimittäin pitkän aikomisen jälkeen vihdoin ja viimein siivottua ompelunurkkaukseni!
(Lähes) kaikki kankaatkin mahtuvat noihin pöydän alla olevaan kahteen isoon pahvilaatikkoon. Lisäksi jämätilkut ja resorit ovat muovikasseissa pöydän ja sen vasemmalla puolella olevan kaapin välisessä rakosessa. Kaapin tasolla on muovilaatikoissa ompelulangat sekä koristenauhat.
Laatikoiden vieressä näkyvä epämääräinen läjä on UFO-pino. Päällimmäiset kankaat siitä valmistuivat jo penaaliksi, mutta kirkkaanpunaiset hupparikankaat odottavat yhä vetoketjua saapuvaksi postissa ja niiden alla on pari korjausompelu-urakkaakin. Mutta eiköhän yksi iso urakka yhdelle viikonlopulle riitä eli josko ensi viikonloppuna iskisi UFOjen kimppuun sitten? :)
Malliltaan paita on kivan slim-fit. Pituutta on alkuperäistä kaavaa enemmän.
Kangasta jäi alareunasta vielä hiuspantaan sopiva suikale, joten pitihän sellainenkin sitten ommella :D
Paita oli aika peruskauraa, mutta sitäkin harvinaisempaa (herkkua) oli tämän viikonlopun toinen projekti. Sain nimittäin pitkän aikomisen jälkeen vihdoin ja viimein siivottua ompelunurkkaukseni!
(Lähes) kaikki kankaatkin mahtuvat noihin pöydän alla olevaan kahteen isoon pahvilaatikkoon. Lisäksi jämätilkut ja resorit ovat muovikasseissa pöydän ja sen vasemmalla puolella olevan kaapin välisessä rakosessa. Kaapin tasolla on muovilaatikoissa ompelulangat sekä koristenauhat.
Laatikoiden vieressä näkyvä epämääräinen läjä on UFO-pino. Päällimmäiset kankaat siitä valmistuivat jo penaaliksi, mutta kirkkaanpunaiset hupparikankaat odottavat yhä vetoketjua saapuvaksi postissa ja niiden alla on pari korjausompelu-urakkaakin. Mutta eiköhän yksi iso urakka yhdelle viikonlopulle riitä eli josko ensi viikonloppuna iskisi UFOjen kimppuun sitten? :)
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Peruskäpy
Käpykakku on miehen lemppari, joten isänpäiväksi leivoin pitkästä aikaa sellaisen.
Pohjana on ihan tavallinen 4 munan kakkupohja. Tällä kertaa tosin vain suunnilleen neljän, sillä pohjassa oli kananmunien sijaan strutsinmunaa eli kyseessä on ehkä pikemminkin 1/5 munan pohja :D Tosi kuohkea pohjasta tuli, mutta sitä myöten myös mureneva. Onneksi syötiin ihan vaan omalla porukalla siis.
Täytteenä on aprikoosihilloa ja suklaakreemiä jossa
300g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
3dl tomusokeria
4,5rkl tummaa kaakaojauhetta
4,5rkl vettä
Vatkaa ensin voi ja tomusokeri kuohkeaksi, lisää sitten kaakao ja vesi. Leikkaa kakku 3 osaan ja levitä molempiin väleihin kreemiä ja hilloa. Huom. levittäminen on helpompaa jos kreemi on ensin ja sen päällä vasta hillo. Leikkaa valmis kakku kävyn muotoiseksi ja nostele "ylijäämäpalat" päälle antamaan korkeutta ja pyöreyttä sinne. Päällystä koko kakku kreemillä ja kaulitse päälle ruskeaksi värjätty marsipaani. Itse värjäsin marsipaanin kaakaojauheella, toinen vaihtoehto on sekoittaa sinistä, punaista ja vihreää marsipaania sopivassa suhteessa.
Pohjana on ihan tavallinen 4 munan kakkupohja. Tällä kertaa tosin vain suunnilleen neljän, sillä pohjassa oli kananmunien sijaan strutsinmunaa eli kyseessä on ehkä pikemminkin 1/5 munan pohja :D Tosi kuohkea pohjasta tuli, mutta sitä myöten myös mureneva. Onneksi syötiin ihan vaan omalla porukalla siis.
Täytteenä on aprikoosihilloa ja suklaakreemiä jossa
300g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
3dl tomusokeria
4,5rkl tummaa kaakaojauhetta
4,5rkl vettä
Vatkaa ensin voi ja tomusokeri kuohkeaksi, lisää sitten kaakao ja vesi. Leikkaa kakku 3 osaan ja levitä molempiin väleihin kreemiä ja hilloa. Huom. levittäminen on helpompaa jos kreemi on ensin ja sen päällä vasta hillo. Leikkaa valmis kakku kävyn muotoiseksi ja nostele "ylijäämäpalat" päälle antamaan korkeutta ja pyöreyttä sinne. Päällystä koko kakku kreemillä ja kaulitse päälle ruskeaksi värjätty marsipaani. Itse värjäsin marsipaanin kaakaojauheella, toinen vaihtoehto on sekoittaa sinistä, punaista ja vihreää marsipaania sopivassa suhteessa.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Late-kakkua
Edellisen kakkupostauksen jälkeen Ellu mainitsi jotain Late Lammas -kakusta. Meinasin silloin, että menee kyllä yli omien taitojen, mutta pitihän sitä googlata kuitenkin, minkämoisia Late-kakkuja ihmiset ovat tehneet. Eikähän se niin vaikealta näyttänytkään! Joten viikonloppuna meillä juhlittiin 3- ja 8-vuotissynttärit tällaisen Late-kakun kera:
Välissä oli laktoositonta mansikkaista täytettä itsesävelletyllä ohjeella. Muistaakseni näin:
2prk mansikanmakuista vispikermaa
1prk mansikanmakuista rahkaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
5dl rasia pakastettuja mansikoita survottuna
(sokeria)
5 liivatelehteä
Kermat vispattiin, sekaan rahkat ja juustot sekä mansikkasurvos. Sokerit oli valmiiksi mansikoiden seassa, yhtään en muuten lisännyt (rahka ja kerma oli aika makeita luonnostaan). Tästä riitti mainiosti kakun molempiin väleihin. Kakun kasasin isoon pyöreään uunivuokaan ja päällä on mustasta marsipaanista pää sekä jalat, Laten villat on ihan vaan kerma-rahkaseoksella pursoteltuja. Valtaosa googlen tarjoamista Lateista oli päällystetty minivaahtokarkeilla, mutta itse en jaksanut niitä lähteä metsästämään ja melkoisen makea pläjäys olisi varmaan tullutkin. Laten lisäksi tarjolla oli myös varmasti lampaillekin maistuvia herkkuja eli porkkanoita:
Porkkanapiirakkaa siis, koristeporkkanat ovat lasten värjätystä sokerimassasta sekä marsipaanista taiteilemia.
Välissä oli laktoositonta mansikkaista täytettä itsesävelletyllä ohjeella. Muistaakseni näin:
2prk mansikanmakuista vispikermaa
1prk mansikanmakuista rahkaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
5dl rasia pakastettuja mansikoita survottuna
(sokeria)
5 liivatelehteä
Kermat vispattiin, sekaan rahkat ja juustot sekä mansikkasurvos. Sokerit oli valmiiksi mansikoiden seassa, yhtään en muuten lisännyt (rahka ja kerma oli aika makeita luonnostaan). Tästä riitti mainiosti kakun molempiin väleihin. Kakun kasasin isoon pyöreään uunivuokaan ja päällä on mustasta marsipaanista pää sekä jalat, Laten villat on ihan vaan kerma-rahkaseoksella pursoteltuja. Valtaosa googlen tarjoamista Lateista oli päällystetty minivaahtokarkeilla, mutta itse en jaksanut niitä lähteä metsästämään ja melkoisen makea pläjäys olisi varmaan tullutkin. Laten lisäksi tarjolla oli myös varmasti lampaillekin maistuvia herkkuja eli porkkanoita:
Porkkanapiirakkaa siis, koristeporkkanat ovat lasten värjätystä sokerimassasta sekä marsipaanista taiteilemia.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Onion puhvihihoilla
Tänään syntyi taas yksi mekko/tunika Onion 2035 -kaavalla. Tällä kertaa kankaana oli joustofrotee ja suunnitelmana oli tehdä lyhythihainen versio. Halusin kuitenkin jotakin jippoa tunikaan, joten kokeilin ensimmäistä kertaa ommella puhvihihoja. Kaverilta löytyi taas apuja kaavan muokkaamiseen ja ohjeet ompelemiseen, joita en kylläkään noudattanut. Tässä lopputulos:
Hihat on siis ommeltu pussilleen levittämällä alkuperäistä hihakaavaa yläreunasta. Ohjeistuksen mukaan olisi pitänyt ommella rypytyslangat hihan yläreunaan, mutta itse väänsin vaan saumurista differentiaalisyötön täysille ja onnistui se niinkin. Ekan hihan kanssa oli tosin vähän säätämistä, että kumpikas kangas pitikään olla alla, mutta lopputulos on ihan jees tälläkin tyylillä tehtynä.
Hankala kuvata tuota hihaa.. Ehkä parhaiten näkyy tästä sovituskuvasta?
Muita muokkauksia alkuperäiseen kaavaan oli helman lyhentäminen ja yläkappaleeseen lisäsin pari senttiä pituutta. Ja hihoista on tosiaan puhvituksen lisäksi otettu pituutta pois reilusti. Jos oikein muistan niin päivänkakkarakangas on Metsolalta. Useamman kuukauden on odottanut ompelemistaan tämäkin ja itse asiassa osa jäi vielä ompelemattakin. On leikattuna kyllä jo, eli kunhan saan vetoketjun ostettua niin sitten surautan loputkin kakkarat vaatteeksi. :)
Hihat on siis ommeltu pussilleen levittämällä alkuperäistä hihakaavaa yläreunasta. Ohjeistuksen mukaan olisi pitänyt ommella rypytyslangat hihan yläreunaan, mutta itse väänsin vaan saumurista differentiaalisyötön täysille ja onnistui se niinkin. Ekan hihan kanssa oli tosin vähän säätämistä, että kumpikas kangas pitikään olla alla, mutta lopputulos on ihan jees tälläkin tyylillä tehtynä.
Hankala kuvata tuota hihaa.. Ehkä parhaiten näkyy tästä sovituskuvasta?
Muita muokkauksia alkuperäiseen kaavaan oli helman lyhentäminen ja yläkappaleeseen lisäsin pari senttiä pituutta. Ja hihoista on tosiaan puhvituksen lisäksi otettu pituutta pois reilusti. Jos oikein muistan niin päivänkakkarakangas on Metsolalta. Useamman kuukauden on odottanut ompelemistaan tämäkin ja itse asiassa osa jäi vielä ompelemattakin. On leikattuna kyllä jo, eli kunhan saan vetoketjun ostettua niin sitten surautan loputkin kakkarat vaatteeksi. :)
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Hemmetin pussukka!
Edellisen onnistuneen ponitunikan perään onkin tällä kertaa vuorossa taas sutta ja sekundaa sekä ei mennyt niinkuin Strömsössä -osastoa. :D Netissä on tällainen ihana video jossa näytetään tosi selkeästi miten ommellaan pikkuinen (meikki)pussukka. Helppoa kuin heinänteko kun sieltä katselee. Vähän itse pelkästin vetoketjun ompelemista etukäteen, mutta sekin kävi vips vaan videolla eli eikun kokeilemaan. Tokikaan minä mitään kaavoja leikkelemään vaan suunnilleen mittojen mukaan leikkelin vaan kankaat ja eikus ompelemaan! Ekat purkamiset tuli jo taitosten kohdalla, taittelin ne ihan pieleen.. Projektin edetessä eiku ja pahus ja purkamista tuli varmaan puolenkymmeneen kertaan, mutta lopulta valmistui tällainen tekele:
Eniten harmaita hiuksia aiheutti (kuten etukäteen aavistelinkin) vetoketju, ekaa kertaa ompelin tuollaista ei kokonaan aukeavaa ketjua.. Lopputulos ei ole ihan keskellä, mutta saapi kelvata.
Vetoketjun vaikeusastetta nosti potenssiin sata se, että pussukassa on myös vuori. Vaikka miten tiesin missä järjestyksessä ja miten päin kankaat olisi pitänyt ommella niin olihan ne milloin mitenkin väärin päin ja väärässä kohtaa kiinni tikattuina eli purkamista ja manailua..
Lopputulos kuitenkin omaan käyttöön siedettävä. Hetkinen menee ennen kuin uudestaan uskaltaudun kokeilemaan, mutta josko tämä olisi nyt se maanantai- ja harjoituskappale ja seuraavasta yritelmästä tulisi jo sen verran kelpo että sitä voisi kuvitella vaikka lahjaksi jollekulle antavansa? Video on muuten noin 20 minuutin mittainen (toki ihan kaikkia toistuvia työvaiheita ei ole kuvattu), omassa juupaseipästelyssä meni useampi tunti eli ei tässä näillä taidoilla tuntipalkoille päästäisi jos myyntiin koittaisi tehdä :D
Eniten harmaita hiuksia aiheutti (kuten etukäteen aavistelinkin) vetoketju, ekaa kertaa ompelin tuollaista ei kokonaan aukeavaa ketjua.. Lopputulos ei ole ihan keskellä, mutta saapi kelvata.
Vetoketjun vaikeusastetta nosti potenssiin sata se, että pussukassa on myös vuori. Vaikka miten tiesin missä järjestyksessä ja miten päin kankaat olisi pitänyt ommella niin olihan ne milloin mitenkin väärin päin ja väärässä kohtaa kiinni tikattuina eli purkamista ja manailua..
Lopputulos kuitenkin omaan käyttöön siedettävä. Hetkinen menee ennen kuin uudestaan uskaltaudun kokeilemaan, mutta josko tämä olisi nyt se maanantai- ja harjoituskappale ja seuraavasta yritelmästä tulisi jo sen verran kelpo että sitä voisi kuvitella vaikka lahjaksi jollekulle antavansa? Video on muuten noin 20 minuutin mittainen (toki ihan kaikkia toistuvia työvaiheita ei ole kuvattu), omassa juupaseipästelyssä meni useampi tunti eli ei tässä näillä taidoilla tuntipalkoille päästäisi jos myyntiin koittaisi tehdä :D
maanantai 21. lokakuuta 2013
Hippiponeja ja mitäs niistä syntyikään?
Jokunen viikko sitten hain BlogSariksi Sari Ahokaiselle, mutta siihen hommaan en päässyt mukaan. Sain kuitenkin alekoodin Sarin suunnittelemaan Pony Bloom -kankaaseen ja kun kuosi oli niin valloittava niin pitihän sitä tilata. BlogSari-hakemuksessa taisin suunnitella kankaasta kuopukselle mekkoa ja itselleni ehkä tunikaa tai jotain ja kangasta tilasin sen verran että itselleni siitä saisin paidan tai tunikan. Harmillisesti(?) kuopus sattui näkemään jossakin blogissa ponikankaasta tehdyn paidan ja ilmoitti haluavansa sellaisen eli eikun mittailemaan ja kaavoja asettelemaan josko kankaasta riittäisi sekä äidille että lapselle. Ei se nyt ihan riittänyt, mutta melkein.. Lapsi sai paitansa:
Kaava on sama koon 92 peruspitkähihainen, jolla tekaisin norsupaidan joku aika sitten. Ainut vaan, että hihoihin ei riittänyt pituutta, eli niitä jatkoin sitten resoreilla.
Vähän pelkäsin, että ponit ovat liian isot pienen lapsen paitaan, mutta eipäs olekaan onneksi! Omankin paidan/tunikan kanssa oli tosiaan kankaan kanssa riittämisongelmia, joten loppupeleissä siitä tuli tällainen:
Lähtökohtana oli Onion 2035-kaava, josta pituudesta nappasin reilusti pois ja hihoja lyhensin myös ronskilla kädellä. Lopputulos oli suht lähellä t-paidan mittoja ja alunperin meinasinkin helman ommella vaan kaksoistikillä ja ajattelin, että tuota voi hyvin käyttää kesällä teepparina sitten. Olin jo helman neulannut valmiiksi, kun rupesin miettimään että kesään on kyllä aika monta kuukautta aikaa ja toisaalta jemmassa "jokunen" muukin kangas joka voisi muuntua teeppariksi, eli miksi en tekisi tuosta enemmän tunikamaista jolloin se menisi nyt talvellakin paremmin. Joten parin vuoden takainen hutiostos (=väärän värinen punainen resori) muuntui paitaan helmaksi ja samasta tuli myös hihansuihin resorit, eli hihat ovat nyt melkein 3/4-mittaiset. Harmillisesti resoria ei riittänyt enää kaula-aukkoon, joten sen kanttasin samalla turkoosilla kuin lapsen paidankin. On aika nappiväri kyllä, tosi lähellä ponikankaan pohjaväriä!
Hiharesoreita vielä mietin kavennanko niitä vai en, mutta alkuun nyt saavat mennä tuollaisina löpsömpinä kun kuitenkin pitkähihaisen kanssa tuota on tarkoitus käyttää. Eli loppujen lopuksi kankaasta tuli ihan jotain muuta kuin alunperin suunnittelin, mutta tykkään näinkin ja itse asiassa tuosta omasta paidasta vallan paljonkin! Kangas on kaiken lisäksi todella napakan ja hyvälaatuisen tuntuista, eli vaikuttaa täydelliseltä tällaisiin pidä ja pese ja pidä taas -vaatteisiin! :)
Kaava on sama koon 92 peruspitkähihainen, jolla tekaisin norsupaidan joku aika sitten. Ainut vaan, että hihoihin ei riittänyt pituutta, eli niitä jatkoin sitten resoreilla.
Vähän pelkäsin, että ponit ovat liian isot pienen lapsen paitaan, mutta eipäs olekaan onneksi! Omankin paidan/tunikan kanssa oli tosiaan kankaan kanssa riittämisongelmia, joten loppupeleissä siitä tuli tällainen:
Lähtökohtana oli Onion 2035-kaava, josta pituudesta nappasin reilusti pois ja hihoja lyhensin myös ronskilla kädellä. Lopputulos oli suht lähellä t-paidan mittoja ja alunperin meinasinkin helman ommella vaan kaksoistikillä ja ajattelin, että tuota voi hyvin käyttää kesällä teepparina sitten. Olin jo helman neulannut valmiiksi, kun rupesin miettimään että kesään on kyllä aika monta kuukautta aikaa ja toisaalta jemmassa "jokunen" muukin kangas joka voisi muuntua teeppariksi, eli miksi en tekisi tuosta enemmän tunikamaista jolloin se menisi nyt talvellakin paremmin. Joten parin vuoden takainen hutiostos (=väärän värinen punainen resori) muuntui paitaan helmaksi ja samasta tuli myös hihansuihin resorit, eli hihat ovat nyt melkein 3/4-mittaiset. Harmillisesti resoria ei riittänyt enää kaula-aukkoon, joten sen kanttasin samalla turkoosilla kuin lapsen paidankin. On aika nappiväri kyllä, tosi lähellä ponikankaan pohjaväriä!
Hiharesoreita vielä mietin kavennanko niitä vai en, mutta alkuun nyt saavat mennä tuollaisina löpsömpinä kun kuitenkin pitkähihaisen kanssa tuota on tarkoitus käyttää. Eli loppujen lopuksi kankaasta tuli ihan jotain muuta kuin alunperin suunnittelin, mutta tykkään näinkin ja itse asiassa tuosta omasta paidasta vallan paljonkin! Kangas on kaiken lisäksi todella napakan ja hyvälaatuisen tuntuista, eli vaikuttaa täydelliseltä tällaisiin pidä ja pese ja pidä taas -vaatteisiin! :)
lauantai 19. lokakuuta 2013
Kierrätyskasseja
Reilu vuosi sitten kävin huushollia läpi ja keräsin turhaa tavaraa pois. Oletettavasti yksi perhe ei tarvitse esim. 10 juniorikokoista lakanaa kun sen kokoisia sänkyjä on tasan yksi? Paljon lähti Konttiin ja UFF:lle, vinon pinon lakanoita haki myös joku paikallinen matonkudeleikkaaja, mutta osan jemmasin myös itselle tätä projektia varten. Alunperin tavoite oli joulumarkkinoille 2012, mutta siitä "hivenen" myöhästyttiin. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Tänään vihdoin sain aikaiseksi lakanapinoa kaivella ja ruveta kokeilemaan. Apuna olivat Tosimummon blogi ja tämä blogi ja tällaista syntyi:
Ensimmäinen yritys oli liian korkea, joten vähensin kappaleen pituutta verrattuna noiden blogien ohjeisiin. Kantokahvat taas olivat ekassa mielestäni hivenen lyhyet, eli niitä puolestaan pidensin. Sarjatuotantoon kassi pääsi mitoilla n.100-105cm x n. 45cm. Sivusaumat ja pohjan muotoilu on tehty saumurilla:
Pohjassa siis on kulmista saumuroitu kolmiot pois, jolloin pohjasta tulee ryhdikkäämpi. Pisin aika kassissa menee kantokahvojen ja yläreunan käänteen kanssa.
Kahvat on tehty 12x40cm kappaleista jotka on taitettu ensin pitkittäin keskelle ja sitten vielä koko kappale pitkittäin puoliksi eli onkos kangas sitten peräti nelinkerroin? Kahvat ommellaan ensin molemmista reunoistaan ja sen jälkeen ne sujautetaan kassin yläreunan taitoksen alle ja tikataan yhdessä taitoksen kanssa paikoilleen. Yhdestä lakanasta riitti viiteen kassiin, joten todennäköisesti 1-2 ompelusessiota pidän vielä ennen adventtimyyjäisiä niin on myyjäispöydässä sitten vähän valinnanvaraakin kassin kuosin suhteen. :)
Ensimmäinen yritys oli liian korkea, joten vähensin kappaleen pituutta verrattuna noiden blogien ohjeisiin. Kantokahvat taas olivat ekassa mielestäni hivenen lyhyet, eli niitä puolestaan pidensin. Sarjatuotantoon kassi pääsi mitoilla n.100-105cm x n. 45cm. Sivusaumat ja pohjan muotoilu on tehty saumurilla:
Pohjassa siis on kulmista saumuroitu kolmiot pois, jolloin pohjasta tulee ryhdikkäämpi. Pisin aika kassissa menee kantokahvojen ja yläreunan käänteen kanssa.
Kahvat on tehty 12x40cm kappaleista jotka on taitettu ensin pitkittäin keskelle ja sitten vielä koko kappale pitkittäin puoliksi eli onkos kangas sitten peräti nelinkerroin? Kahvat ommellaan ensin molemmista reunoistaan ja sen jälkeen ne sujautetaan kassin yläreunan taitoksen alle ja tikataan yhdessä taitoksen kanssa paikoilleen. Yhdestä lakanasta riitti viiteen kassiin, joten todennäköisesti 1-2 ompelusessiota pidän vielä ennen adventtimyyjäisiä niin on myyjäispöydässä sitten vähän valinnanvaraakin kassin kuosin suhteen. :)
perjantai 18. lokakuuta 2013
Vielä yhdet säärystimet ja haastettakin pukkaa
Jokunen päivä sitten valmistui vielä yksi erilainen säärystinpari. Tänään sain ne vihdoin pääteltyäkin eli tässä lopputulos:
Ohje on mielestäni joko Novitalta tai Ullaneuleelta, mutta en nyt onnistu sitä löytämään! :-O Lanka on tilattu Liettuasta netin kautta. Aivan ihania villa- ja pellavalankoja, tässä linkki. Jokainen klikkaa omalla vastuullaan, sortumisen riski on suuri :D Puikot oli nro 3. Lanka on liukuvärjättyä, mutta onneksi palmikkokuvio toimii molemmin päin, eli kuvassa säärystimet ovat toinen aloitusreuna ylöspäin ja toisessa aloitusreuna alaspäin ;) Jalassa palmikkokuviot tulevat sivuille:
Kamalan hankala kuvata, ei millään meinaa saada kuviosta selvää :/
Malli on siitä näppärä, että kokoa on tosi helppo muuttaa. Palmikkokuvion leveys on 28 silmukkaa, mutta 2-kertaisen helmineuleen määrää voi itse säädellä mielin määrin. Itselläni sitä on alkuperäisen ohjeen mukaisestai 28 silmukkaa myös, Nyt on varmaan säärystimet hetkeksi neulottu ja seuraavaksi vuorossa jotain muuta, en kyllä vielä itsekään tiedä mitä. Mutta postauksen loppuun vastaus haasteeseen, jonka sain blogissa Punatukka ja kaksi karhua.
Koska olen niin huono keksimään mitään kysymyksiä, aion törkeästi rikkoa sääntöjä 3, 4 ja 6 eli en aio haastaa ketään muuta. Kysymyksiin vastailen ja jokusen asiankin koitan keksiä kerrottavaksi. Ensin Hannariinan keksimät kysymykset ja omat vastaukseni:
1. Ammattisi?
* Opettaja.
2. Millainen kangas on mieleesi?
* Mieluiten ompelen joustavia kankaita joissa on kiva kuosi.
3. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
* Tylsästi perhe, terveys ja ystävät.
4. Jos olisit puu, niin mikä puu olisit?
* Ehkäpä vaahtera, se on syksyisin niin ihanan värikäs.
5. Lempimatkakohteesi?
* Lämmin.
6, Mikä sai sinut aloittamaan ompelun?
* Kestovaipat.
7. Mitä muuta harrastat?
* Neulomista, lukemista, hyötyliikuntaa. Leipomistakin sen minkä oma vyötärölinja sallii ;)
8. Mitä teet mieluiten lastesi kanssa (jos sinulla sellaisia on)?
* Käydään ulkoilemassa, kirjastossa tai leivotaan.
9. Mitä kokkaat mieluiten?
* Jotain helppoa ja nopeaa, tänään syötiin pinaattipannaria.
10. Lempikirjasi?
* Ei ole yhtä lempikirjaa, fantasiaa luen valtaosin.
11. Miten piristää pimeää syksyä?
* Syksyllä syntyneenä en oikeastaan kärsi syksyn pimeydestä niin että erityistä piristystä tarvitsisin.. Pihavalot räppäsin eilen päälle eli valoa mustuuteen sitä kautta.
En kyllä mitenkään keksi 11 asiaa itsestäni, katsotaan moneenko kykenen..
1. Ompelen erittäin kausi/projektiluonteisesti: välillä ei synny viikkoihin mitään ja sitten yhdessä viikonlopussa voi valmistua sarjatuotantona toistakymmentä valmista tekelettä.
2. Neuleprojekteja sen sijaan on puikoilla melkein koko ajan, töissäkin neulon aina ehtiessäni.
3. Jauhopeukaloa kutittaa eniten talvisin, silloin tulee leivottua leipää ja/tai sämpylöitä melkein joka viikko. Kesäisin leivon pelkästään juhlatarjottavia.
4. Viherpeukaloa minulla ei ole, meillä ei ole edes yhtään viherkasvia kun tapan ne kaikki :P
5. Kukkien sijaan kasvatan lapsia - tai ne minua ;)
6. Pinnani venyy töissä monta kertaa paremmin kuin kotona.
7. En myöskään osaa opettaa omia lapsia, turhaudun heti jos homma ei mene viimeistään toisella kerralla perille.
8. Haaveilen autottomuudesta, mutta lapsikatraan kanssa se on melkoinen mahdottomuus.
9. Tykästyin työmatkapyöräilyyn ja 2kk aikana ehdin polkea yli 400km. Nyt on niin kylmää ja kohta liukastakin että pyörä saa jäädä varastoon kevättä odottamaan.
10. Olen viimeisten 8v aikana ollut perustamassa kahta eri yhdistystä.
11. Keksin kuin keksinkin (melkein) 11 kerrottavaa asiaa! :D
Ohje on mielestäni joko Novitalta tai Ullaneuleelta, mutta en nyt onnistu sitä löytämään! :-O Lanka on tilattu Liettuasta netin kautta. Aivan ihania villa- ja pellavalankoja, tässä linkki. Jokainen klikkaa omalla vastuullaan, sortumisen riski on suuri :D Puikot oli nro 3. Lanka on liukuvärjättyä, mutta onneksi palmikkokuvio toimii molemmin päin, eli kuvassa säärystimet ovat toinen aloitusreuna ylöspäin ja toisessa aloitusreuna alaspäin ;) Jalassa palmikkokuviot tulevat sivuille:
Kamalan hankala kuvata, ei millään meinaa saada kuviosta selvää :/
Malli on siitä näppärä, että kokoa on tosi helppo muuttaa. Palmikkokuvion leveys on 28 silmukkaa, mutta 2-kertaisen helmineuleen määrää voi itse säädellä mielin määrin. Itselläni sitä on alkuperäisen ohjeen mukaisestai 28 silmukkaa myös, Nyt on varmaan säärystimet hetkeksi neulottu ja seuraavaksi vuorossa jotain muuta, en kyllä vielä itsekään tiedä mitä. Mutta postauksen loppuun vastaus haasteeseen, jonka sain blogissa Punatukka ja kaksi karhua.
Haasteen säännöt ovat:
1. Jokaisen haastetun tulee
kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Saa vastata haastajan
11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 uutta
kysymystä seuraaville haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11
bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa. ja laittaa haasteen eteenpäin.
5. Kerrotaan vielä kuka
haastoi ja kenelle pallon heittää eteenpäin.
6. Haastetta ei voi palauttaa lähettäjälleen.
Koska olen niin huono keksimään mitään kysymyksiä, aion törkeästi rikkoa sääntöjä 3, 4 ja 6 eli en aio haastaa ketään muuta. Kysymyksiin vastailen ja jokusen asiankin koitan keksiä kerrottavaksi. Ensin Hannariinan keksimät kysymykset ja omat vastaukseni:
1. Ammattisi?
* Opettaja.
2. Millainen kangas on mieleesi?
* Mieluiten ompelen joustavia kankaita joissa on kiva kuosi.
3. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
* Tylsästi perhe, terveys ja ystävät.
4. Jos olisit puu, niin mikä puu olisit?
* Ehkäpä vaahtera, se on syksyisin niin ihanan värikäs.
5. Lempimatkakohteesi?
* Lämmin.
6, Mikä sai sinut aloittamaan ompelun?
* Kestovaipat.
7. Mitä muuta harrastat?
* Neulomista, lukemista, hyötyliikuntaa. Leipomistakin sen minkä oma vyötärölinja sallii ;)
8. Mitä teet mieluiten lastesi kanssa (jos sinulla sellaisia on)?
* Käydään ulkoilemassa, kirjastossa tai leivotaan.
9. Mitä kokkaat mieluiten?
* Jotain helppoa ja nopeaa, tänään syötiin pinaattipannaria.
10. Lempikirjasi?
* Ei ole yhtä lempikirjaa, fantasiaa luen valtaosin.
11. Miten piristää pimeää syksyä?
* Syksyllä syntyneenä en oikeastaan kärsi syksyn pimeydestä niin että erityistä piristystä tarvitsisin.. Pihavalot räppäsin eilen päälle eli valoa mustuuteen sitä kautta.
En kyllä mitenkään keksi 11 asiaa itsestäni, katsotaan moneenko kykenen..
1. Ompelen erittäin kausi/projektiluonteisesti: välillä ei synny viikkoihin mitään ja sitten yhdessä viikonlopussa voi valmistua sarjatuotantona toistakymmentä valmista tekelettä.
2. Neuleprojekteja sen sijaan on puikoilla melkein koko ajan, töissäkin neulon aina ehtiessäni.
3. Jauhopeukaloa kutittaa eniten talvisin, silloin tulee leivottua leipää ja/tai sämpylöitä melkein joka viikko. Kesäisin leivon pelkästään juhlatarjottavia.
4. Viherpeukaloa minulla ei ole, meillä ei ole edes yhtään viherkasvia kun tapan ne kaikki :P
5. Kukkien sijaan kasvatan lapsia - tai ne minua ;)
6. Pinnani venyy töissä monta kertaa paremmin kuin kotona.
7. En myöskään osaa opettaa omia lapsia, turhaudun heti jos homma ei mene viimeistään toisella kerralla perille.
8. Haaveilen autottomuudesta, mutta lapsikatraan kanssa se on melkoinen mahdottomuus.
9. Tykästyin työmatkapyöräilyyn ja 2kk aikana ehdin polkea yli 400km. Nyt on niin kylmää ja kohta liukastakin että pyörä saa jäädä varastoon kevättä odottamaan.
10. Olen viimeisten 8v aikana ollut perustamassa kahta eri yhdistystä.
11. Keksin kuin keksinkin (melkein) 11 kerrottavaa asiaa! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)