Törmäsin Facessa Pupuleipomo-nimiseen blogiin. Käsitöiden kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, mutta sen sijaan blogissa oli aika karmaiseva postaus hennatatuoinneista ja hiusvärien myrkyistä, huh! Sattumalta blogissa oli käynnissä myös arvonta, joten tokihan siihen pitää osallistua :)
Vielä on pari päivää aikaa osallistua arvontaan, jos joku muukin intoutuu :)
maanantai 23. kesäkuuta 2014
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Stricken-sukat
Pitkästä aikaa olin taas Cookie A:n sukkakirjan parissa. Tätä ohjetta katselin jo viime vuonna kun kirjan ostin, mutta silloin se kaatui silmukkamerkkien puutteeseen. Nyt jossain vaiheessa tuli niitäkin hommattua, joten Stricken-niminen malli pääsi kokeiluun. (Stricken on muuten saksaa ja tarkoittaa neuloa, itselleni siis sopii kuin nenä päähän tämä malli! ;) ) Näitä tehtiin pitkään ja hartaasti, sillä jokaisella kerroksella on useampia palmikonkiertoja tai silmukansiirtoja suuntaan ja toiseen, joten varsinkin ensimmäinen sukka meni pitkälti nenä kiinni kirjassa kun koko ajan piti seurata ohjetta. Kantalappua aloitin ainakin 5 kertaa kun en vaan saanut kuviota jatkumaan oikein. Lopulta hiffasin sen, mutta kyllä siellä silti pari virhettäkin seassa on. Onneksi eivät kovin pahasti silmään pistä :)
Sukat on neulottu taas pienimmällä annetulla koolla, silmukkamäärää en enää muista kun nämä jo ennen lomareissua valmistuivat. Puikot olivat nro 3 ja lankana jälleen kerran Nalle. Kuviointi on melkoista kiemurointia suuntaan ja toiseen.
Ensimmäisen sukan aikana minulta kyseltiin, kenelle sukat tulevat ja silloin totesin, että niin älytön työ niissä on, ettei niitä kenellekään toiselle raaski antaa. Toinen sukka syntyi kuitenkin jo helpommin (eikä niitä silmukkamerkkejäkään enää tarvittu kun hoksasin miten lisäykset menevät), joten vannomatta paras. Todennäköisesti tämä pari jää kuitenkin omaan käyttöön ja ehkä joskus myöhemmin intoudun neulomaan lisää. Myös sitä ihmeteltiin, miten minä nyt kesän korvilla/ hellekeleillä neulon villasukkia.. Nojoo, Suomen kesä on mitä on, joten tällä hetkellä villaiset sukat ovat oikein paikallaan! :D
Sukat on neulottu taas pienimmällä annetulla koolla, silmukkamäärää en enää muista kun nämä jo ennen lomareissua valmistuivat. Puikot olivat nro 3 ja lankana jälleen kerran Nalle. Kuviointi on melkoista kiemurointia suuntaan ja toiseen.
Ensimmäisen sukan aikana minulta kyseltiin, kenelle sukat tulevat ja silloin totesin, että niin älytön työ niissä on, ettei niitä kenellekään toiselle raaski antaa. Toinen sukka syntyi kuitenkin jo helpommin (eikä niitä silmukkamerkkejäkään enää tarvittu kun hoksasin miten lisäykset menevät), joten vannomatta paras. Todennäköisesti tämä pari jää kuitenkin omaan käyttöön ja ehkä joskus myöhemmin intoudun neulomaan lisää. Myös sitä ihmeteltiin, miten minä nyt kesän korvilla/ hellekeleillä neulon villasukkia.. Nojoo, Suomen kesä on mitä on, joten tällä hetkellä villaiset sukat ovat oikein paikallaan! :D
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Salainen kesävaatevaihto
Minä se en ikinä opi, vaan taas huomasin osallistuneeni salaiseen vaatevaihtoon. Tällä kertaa homma oli vielä astetta vaativampi, sillä lapsen sijaan lupauduin ompelemaan aikuiselle (taka-ajatuksena toki, että kun ompelen aikuiselle niin saan myös vaihdossa aikuisen kesävaatetta eli jotakin kivaa itselleni ;) ). On muuten ihan hurjan hankalaa ommella toiselle kun ei pääse sovittamaan vaan pitää pelkkien mittojen perusteella koittaa passailla! Tällaiset kuitenkin syntyivät:
"Kietaisumekon" jippo on siinä, että se on oikeasti yksiolkaiminen:
Samasta kankaasta on ommeltu lisäksi yksiolkaiminen toppi, ja jos sen kiskaisee mekon päälle, syntyy vaikutelma kietaisumekosta. Mekkoa ja toppi pystyy toki käyttämään myös erikseen. ;) Ohje tähän löytyy Suuresta Käsityölehdestä 5-6/2012. Kaavat piirsin koossa 40, mutta hivenen muokkailin tulevan käyttäjän mittojen mukaan. Isomman ompeluksen lisäksi pakettiin piti sääntöjen mukaan kuulua myös joku pienempi tekele. Itse tein niitäkin kaksi kun mielestäni pelkkä hiuspanta olisi ollut liian pieni..
Mekkokankaan jämistä syntyi siis hiuspanta ja lisäksi ompelin puuvillakankaasta kesäisen pikkukassin. Sovituskuvan perusteella mekon mitoitus näytti osuneen kohdilleen :) Normaalistihan tiettykään ei heti saisi paljastaa mitä ompeli, mutta tämä vaihto toteutui heti kesäkuun alussa eli ompelijat on jo paljastettu. Itse sain haettua oman pakettini vasta tänään kun oli lomamatka tässä välissä. Sieltä löytyi tällaista:
Trikootoppi, jossa päällä pitsiä. Mitoitus on justiin passeli, tykkään! Topin kaveriksi oli myös hihatin/bolero:
Huomatkaa miten hyvin topin ja hihattimen pitsi mätsää miun huiviin ;) Lisäksi miekin sain kassin:
Kassin vuori on kosteudenpitävää kangasta eli sinne voi huoletta heittää märän pyyhkeen ja uikkarit, aivan loistava idea! Niin upea paketti oli, että todennäköisesti ensi kerrallakin kuitenkin huomaan taas johonkin vaihtoon ilmoittautuneeni - ja saan taas kasan harmaita hiuksia siitä :D Kiitos salaiselleni! <3
"Kietaisumekon" jippo on siinä, että se on oikeasti yksiolkaiminen:
Samasta kankaasta on ommeltu lisäksi yksiolkaiminen toppi, ja jos sen kiskaisee mekon päälle, syntyy vaikutelma kietaisumekosta. Mekkoa ja toppi pystyy toki käyttämään myös erikseen. ;) Ohje tähän löytyy Suuresta Käsityölehdestä 5-6/2012. Kaavat piirsin koossa 40, mutta hivenen muokkailin tulevan käyttäjän mittojen mukaan. Isomman ompeluksen lisäksi pakettiin piti sääntöjen mukaan kuulua myös joku pienempi tekele. Itse tein niitäkin kaksi kun mielestäni pelkkä hiuspanta olisi ollut liian pieni..
Mekkokankaan jämistä syntyi siis hiuspanta ja lisäksi ompelin puuvillakankaasta kesäisen pikkukassin. Sovituskuvan perusteella mekon mitoitus näytti osuneen kohdilleen :) Normaalistihan tiettykään ei heti saisi paljastaa mitä ompeli, mutta tämä vaihto toteutui heti kesäkuun alussa eli ompelijat on jo paljastettu. Itse sain haettua oman pakettini vasta tänään kun oli lomamatka tässä välissä. Sieltä löytyi tällaista:
Trikootoppi, jossa päällä pitsiä. Mitoitus on justiin passeli, tykkään! Topin kaveriksi oli myös hihatin/bolero:
Huomatkaa miten hyvin topin ja hihattimen pitsi mätsää miun huiviin ;) Lisäksi miekin sain kassin:
Kassin vuori on kosteudenpitävää kangasta eli sinne voi huoletta heittää märän pyyhkeen ja uikkarit, aivan loistava idea! Niin upea paketti oli, että todennäköisesti ensi kerrallakin kuitenkin huomaan taas johonkin vaihtoon ilmoittautuneeni - ja saan taas kasan harmaita hiuksia siitä :D Kiitos salaiselleni! <3
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Lierihattu
Olisi tässä kaikenlaista tähdellisempääkin projektia, mutta kummasti ne unohtuivat kun esikoinen tuli valittamaan, että hänellä ei ole lierihattua. Minä olin heti että hei, minähän voin ommella sellaisen! Lapsi tosin jatkoi lausettaan, että hän voisi kesälomareissulta ostaa itselleen sellaisen. Lähti kyllä ihan mielissään kangaslaatikkoakin penkomaan kun kuuli minun ehdotukseni. Sattumalta olin justiin reilu viikko sitten piirtänyt hattukaavat, joten ne pääsivät heti testiin!
Kaava on Ottobresta 3/2014 ja tämä oli siitä suurin koko eli koon 52 päänympärykselle. Melkoinen projekti tuo oli, sillä tukikangasta piti silittää vähän yhteen jos toiseenkin kappaleeseen ja tietty kaikkien kappaleiden yhdisteleminen sitten vielä lisäksi siihen. Ohjeessa luki moneen kertaan aputikkaa sitä ja tätä ja arvatkaa aputikkasinko? Lisäsi tietty vähän haastavuusastetta :D Hattu on siis kokonaan vuoritettu myös:
Reunan resorikanttauksessa pääsivät taas Mutturalla-blogin opit käyttöön. Hattukangas on Sari Ahokaisen kankaita, olikohan Scandifruit nimeltään? Vuorikangas on ihan vaan jostain, ei harmainta hajua. Kankaat ovat siis trikoota sekä päällinen että vuori. Tässä vielä sovituskuva:
Kangasmenekki oli sen verran pientä, etten jaksanut sitä tilastoihin edes ynnäillä, ehkä sitten jos innostun tekemään näitä enemmän..
Kaava on Ottobresta 3/2014 ja tämä oli siitä suurin koko eli koon 52 päänympärykselle. Melkoinen projekti tuo oli, sillä tukikangasta piti silittää vähän yhteen jos toiseenkin kappaleeseen ja tietty kaikkien kappaleiden yhdisteleminen sitten vielä lisäksi siihen. Ohjeessa luki moneen kertaan aputikkaa sitä ja tätä ja arvatkaa aputikkasinko? Lisäsi tietty vähän haastavuusastetta :D Hattu on siis kokonaan vuoritettu myös:
Reunan resorikanttauksessa pääsivät taas Mutturalla-blogin opit käyttöön. Hattukangas on Sari Ahokaisen kankaita, olikohan Scandifruit nimeltään? Vuorikangas on ihan vaan jostain, ei harmainta hajua. Kankaat ovat siis trikoota sekä päällinen että vuori. Tässä vielä sovituskuva:
Kangasmenekki oli sen verran pientä, etten jaksanut sitä tilastoihin edes ynnäillä, ehkä sitten jos innostun tekemään näitä enemmän..
Kiitoskakkua päiväkodin tädeille
Tänä vuonna en saanut mitään loistoideaa päiväkodin henkilökunnan muistamiseksi, joten mentiin ihan vaan koko henkilökunnan yhteisellä kertakäyttölahjalla:
Leipaisin siis tylsästi raparperivalkosuklaakakun. Ohje on jostakin netistä joskus aikoinaan bongattu (toim. huom. lähdeviitteet ennen kaikkea) ja kutakuinkin näin siis syntyy kakku:
Pohja:
200g suklaapisarakeksejä (tmv.)
75g voita
Täyte:
2,5dl Flora Vanillaa
200g vaniljatuorejuustoa
3-4 vartta raparperiä (tai vaikka enemmänkin)
2-3dl vettä
1-2dl sokeria
100g valkosuklaata (taisi mennä vähän reilummin, koko Pandan levyn laitoin)
5 liivatelehteä
Kiille:
raparperin keitinliemi
3 liivatelehteä
Murskaa keksit, sulata voi ja kaada keksimurujen joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin.
Kuori ja paloittele raparperit (en kuorinut) ja laita veden ja sokerin kanssa kattilaan. Keitä pehmeäksi. Siivilöi raparperit ja keitinliemi erilleen, mutta älä heitä kumpaakaan pois.
Laita 5 liivatetta likoamaan. Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi, lisää joukkoon tuorejuusto, sulatettu suklaa ja keitetyt raparperit.
Kiehauta tilkka raparperin keitinlientä ja sulata siihen liivatteet. Lisää seokseen ja kaada keksipohjan päälle. Laita kylmään hyytymään.
Kun täyte on kunnolla hyytynyt (ehkä tunti-pari ainakin kannattaa odottaa), laita 3 liivatetta likoamaan. Kuumenna pieni tilkka raparperin keitinlientä ja sulata liivatteet siihen. Kiilteeseen voi myös laittaa hiukan elintarvikeväriä (vihreää tai sinistä), jolloin siitä tulee kauniin vihreän värinen. (Itse en lisännyt mitään värejä kun liemi oli itsessään ihan nätin vaaleanpunaista). Kaada seos lopun raparperiliemen joukkoon ja koko seos hyytynyeen tortun päälle.
Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli. Koristele ennen tarjoilua.
Itselläni koristelut olivat mallia kunhan jotain eli kaivelin kaapeista aiemmin tehtyjä sokerimassakukkia ja -perhosia. Kovin hyvin nuo eivät kiilteen päällä kestäneet eli kuljetuksen aikana tuppasivat lähtemään liikenteeseeen. Tätä ongelmaa ei tietty olisi jos kakku syödään siellä missä se on leivottukin ;)
Lisäys: Unohtui mainita, että tuosta alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein kakun gluteenittomana eli pohjan keksit olivat gluteenittomia digestivejä. Vaihtamalla Flora Vanillan johonkin muuhun vatkautuvaan kermantapaiseen olisi kakku helppo toteuttaa myös (lähes) laktoosittomana (valkosuklaassa on vähän laktoosia).
Leipaisin siis tylsästi raparperivalkosuklaakakun. Ohje on jostakin netistä joskus aikoinaan bongattu (toim. huom. lähdeviitteet ennen kaikkea) ja kutakuinkin näin siis syntyy kakku:
Pohja:
200g suklaapisarakeksejä (tmv.)
75g voita
Täyte:
2,5dl Flora Vanillaa
200g vaniljatuorejuustoa
3-4 vartta raparperiä (tai vaikka enemmänkin)
2-3dl vettä
1-2dl sokeria
100g valkosuklaata (taisi mennä vähän reilummin, koko Pandan levyn laitoin)
5 liivatelehteä
Kiille:
raparperin keitinliemi
3 liivatelehteä
Murskaa keksit, sulata voi ja kaada keksimurujen joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin.
Kuori ja paloittele raparperit (en kuorinut) ja laita veden ja sokerin kanssa kattilaan. Keitä pehmeäksi. Siivilöi raparperit ja keitinliemi erilleen, mutta älä heitä kumpaakaan pois.
Laita 5 liivatetta likoamaan. Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi, lisää joukkoon tuorejuusto, sulatettu suklaa ja keitetyt raparperit.
Kiehauta tilkka raparperin keitinlientä ja sulata siihen liivatteet. Lisää seokseen ja kaada keksipohjan päälle. Laita kylmään hyytymään.
Kun täyte on kunnolla hyytynyt (ehkä tunti-pari ainakin kannattaa odottaa), laita 3 liivatetta likoamaan. Kuumenna pieni tilkka raparperin keitinlientä ja sulata liivatteet siihen. Kiilteeseen voi myös laittaa hiukan elintarvikeväriä (vihreää tai sinistä), jolloin siitä tulee kauniin vihreän värinen. (Itse en lisännyt mitään värejä kun liemi oli itsessään ihan nätin vaaleanpunaista). Kaada seos lopun raparperiliemen joukkoon ja koko seos hyytynyeen tortun päälle.
Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli. Koristele ennen tarjoilua.
Itselläni koristelut olivat mallia kunhan jotain eli kaivelin kaapeista aiemmin tehtyjä sokerimassakukkia ja -perhosia. Kovin hyvin nuo eivät kiilteen päällä kestäneet eli kuljetuksen aikana tuppasivat lähtemään liikenteeseeen. Tätä ongelmaa ei tietty olisi jos kakku syödään siellä missä se on leivottukin ;)
Lisäys: Unohtui mainita, että tuosta alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein kakun gluteenittomana eli pohjan keksit olivat gluteenittomia digestivejä. Vaihtamalla Flora Vanillan johonkin muuhun vatkautuvaan kermantapaiseen olisi kakku helppo toteuttaa myös (lähes) laktoosittomana (valkosuklaassa on vähän laktoosia).
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Hippu-toppi
Tämä valmistui jo eilisiltana, mutta meni päättelyiden kanssa niin myöhään etten enää ehtinyt kuvaamaan saati bloggaamaan. Mutta tässä siis uusin kesätoppi:
Kaava on sama kuin edellisessäkin topissa, tällä kertaa tosin laitoin framilon-rypytyksen sijaan resorin tuohon rinnan alle. Kangas on PaaPiin ylläripussista ja resori tuli Noshin ylläripaketista, sopivat aika hyvin yhteen. Tähän kokeilin ekaa kertaa yhtä edellisessä postauksessa linkkaamani Mutturalla-blogin pääntienhuolittelua. Käytin tapaa kaksi ja onhan se päälle päin kivan siistin näköinen:
Nurjalta puolelta en kyllä saanut koko saumuritikkiä piiloon eli täytyy jatkaa harjoituksia, että tulee yhtä siisti nurjaltakin. Päällä toppi näyttää tältä:
Harmillisesti tuota harmaata Hippu-kangasta oli vain puolen metrin pätkä eli se ei ihan kunnolla riittänyt. Alkuperäinen idea oli laittaa helmaan leveähkö resori, mutta pestynä kankaan pituus ei ollut enää sitä puolta metriäkään eli resori olisi alkanut suunnilleen navan kohdalta jo. Arvoin yhtä jos toistakin tapaa, miten kankaan saisi riittämään ja lopulta päädyin tällaiseen jippoon:
Halusin ehdottomasti, että toppi on edestä päin kokonaan kuosillinen, mutta nyt jälkikäteen katsottuna olisi voinut olla ihan kivannäköinen, jos myös etukappaleessa olisi tuollaiset valkoiset kiilat. Ehkä joku kerta tulee sellaistakin testailtua? Kiilakangas on luonnonvalkoista eli ei ihan samaa (puhtaanvalkoista) kuin nuo harmaan kankaan kuviot, mutta ihan tarpeeksi hyvin passaavat yhteen omaan silmääni. On tainnut muutaman kertaan tullut täällä jo todettua, ettei omalla kohdallani ole ihan niin nuukaa vaan vähän sinne päinkin välttää loistavasti ;)
Kaava on sama kuin edellisessäkin topissa, tällä kertaa tosin laitoin framilon-rypytyksen sijaan resorin tuohon rinnan alle. Kangas on PaaPiin ylläripussista ja resori tuli Noshin ylläripaketista, sopivat aika hyvin yhteen. Tähän kokeilin ekaa kertaa yhtä edellisessä postauksessa linkkaamani Mutturalla-blogin pääntienhuolittelua. Käytin tapaa kaksi ja onhan se päälle päin kivan siistin näköinen:
Nurjalta puolelta en kyllä saanut koko saumuritikkiä piiloon eli täytyy jatkaa harjoituksia, että tulee yhtä siisti nurjaltakin. Päällä toppi näyttää tältä:
Harmillisesti tuota harmaata Hippu-kangasta oli vain puolen metrin pätkä eli se ei ihan kunnolla riittänyt. Alkuperäinen idea oli laittaa helmaan leveähkö resori, mutta pestynä kankaan pituus ei ollut enää sitä puolta metriäkään eli resori olisi alkanut suunnilleen navan kohdalta jo. Arvoin yhtä jos toistakin tapaa, miten kankaan saisi riittämään ja lopulta päädyin tällaiseen jippoon:
Halusin ehdottomasti, että toppi on edestä päin kokonaan kuosillinen, mutta nyt jälkikäteen katsottuna olisi voinut olla ihan kivannäköinen, jos myös etukappaleessa olisi tuollaiset valkoiset kiilat. Ehkä joku kerta tulee sellaistakin testailtua? Kiilakangas on luonnonvalkoista eli ei ihan samaa (puhtaanvalkoista) kuin nuo harmaan kankaan kuviot, mutta ihan tarpeeksi hyvin passaavat yhteen omaan silmääni. On tainnut muutaman kertaan tullut täällä jo todettua, ettei omalla kohdallani ole ihan niin nuukaa vaan vähän sinne päinkin välttää loistavasti ;)
Kesäkuun tilastot
Toukokuu päättyi katastrofaalisesta alusta huolimatta ihan mainiosti, vaikka plussalle toki jäinkin. Saapas nähdä miten kesäkuun käy. Ainakin olen hyvin pystynyt pitämään ostohimot kurissa, oikein mikään kangas ei ole kutsunut kun ei ole tällä hetkellä millekään vaatteelle tarvettakaan.
Miinusta:
1.6. paita ja pyjamashortsit 1m
27.6. toppi 0,5m
Plussaa:
24.6. 1,1m kaverilta
24.6. 0,4m Pikku Piltiltä
25.6. 1,5m Alles für Selbermacherilta
26.6. 2,2m Tyyne-Esteristä
Yhteensä: +3.7m
Lankamenekki:
sukkia -170g
Yhteensä: -170g
Miinusta:
1.6. paita ja pyjamashortsit 1m
27.6. toppi 0,5m
Plussaa:
24.6. 1,1m kaverilta
24.6. 0,4m Pikku Piltiltä
25.6. 1,5m Alles für Selbermacherilta
26.6. 2,2m Tyyne-Esteristä
Yhteensä: +3.7m
Lankamenekki:
sukkia -170g
Yhteensä: -170g
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)