sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Pipo pintaneulepaneelilla

Ravelrysta bongasin Piporeseptit. Pintaneulekuvio näytti kivalta, joten pistin puikoille kokeiluun. Reseptien idea on, että ei anneta yhtä ohjetta, vaan ohjeet silmukkamääriin ym. usealle eri langanpaksuudelle ja päänkoolle. Itselläni oli jäminä fingering-vahvuista Baby Merinoa, joten  sillä testailin. Itse neuloin resorin yksinkertaisena ja valitsin pintaneuleosioon kolmesta annetusta vaihtoehdosta ruudukko-kuosin. Lopputulos on tässä:


Silmukoita oli muistaakseni 130 ja puikkokoko 3,5. Tässä lähikuvaa pintaneuleesta joka neulotaan oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla:


Piposta tuli miehen päähän sopiva, mutta saa nähdä jääkö hänelle käyttöön vai meneekö jouluna pakettiin...



lauantai 30. maaliskuuta 2019

Onnelliset

Lisää sukkia Satumaiset silmukat -kirjasta. Tällä kertaa malliksi valikoitui Onnelliset. Valintaperiaatteena toimi langankulutus eli katselin mihin malliin yksiväriset Seiskaveikat riittäisivät. Tähän riitti :)


Lankana on siis 7 Veljestä, mutta puikot olivat ohjeesta poiketen kokoa 3, koska koon 3,5 puikot ovat toisessa projektissa kiinni. Näistä tuli siis jonkin verran ohjetta pienemmät, mikä ei itseäni yhtään haittaa. Sukissa on edessä pitsineulekuvio ja takana kulkee palmikot, kumpikaan ei tietenkään ole edukseen tässä tasokuvassa..


Eli sovituskuvia tarvitaan. Niissä puolestaan ulkona kuvatessa kamera ei meinannut selviytyä punaisesta väristä, joten kuvat ovat jotenkin räikeitä, eikä pitsi näissäkään ihan kunnolla näy. Siinä pitäisi siis erottua sydämiä.



Myös takaosan palmikot vähän hukkuvat väriin... Mutta kauniit  sukat nämä ovat kaikkineen.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Passipussukka

Tämä ompelus on ollut suunitelmissa jo viimesyksyisestä Nuppu Printin sewminaarista lähtien, mutta koska minulla ei ollut valmista kaavaa eikä ohjetta, niin tekemisen kanssa on kestänyt. Olen äärimmäisen huono nimittäin säveltämään tyhjästä, jos olisi edes jonkinlainen lähtökohta niin soveltaminen kyllä onnistuisi. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta mentiin ja tässäpä se nyt on: passipussi/ kotelo:


Yhden passin otin mittausavuksi ja sen avulla kokeilin, minkä kokoinen pussukka pitää olla, että passi sinne mahtuu. Aivot meinasi nyrjähtää ommellessa ihan täysin, kun pähkäilin että mikä puoli mistäkin kankaasta tulee vastakkain ja miltä puolelta ommellaan. Yhden koekappaleen tein eri kankaasta ja siitä katsoin sitten mallia, että saan saumat piiloon. Mutta kun sen sain niin sitten vaan sama x6 ja tässä ollaan: (Joo, en ole silittänyt tätäkään...)


Tilaa on siis koko perheen passeille samassa kansiossa.


Vähän pähkäilin, olisiko pitänyt ommella koteloon myös jonkinlainen kiinnityssysteemi, mutta totesin, että tätä sen verran vähän kuitenkin mukana kuljetellaan, että olkoon näin. Lähinnä on nyt lentokenttiä varten helpottamassa, että passit löytyvät laukusta helposti ja kun ne pujottelee koteloon oikeassa järjestyksessä niin ei tarvitse jokaista kuutta aina selata läpi kun yhtä tietty etsii. Murphyn laki nimittäin todistetusti on, että kun tarvitset sen tietyn passin niin se on aina viimeinen jonka tsekkaat. Mutta enää ei ole sitä ongelmaa! Ja onhan tämä Nupun kangas niin huikean kaunista, että siitä saatavat silmänilo lisää matkustamisen iloa vähintään 50% :)


lauantai 23. maaliskuuta 2019

Maailman ihanimmat sateenkaarilapaset

Ihan parhautta kun Novitan sateenkaariraitaa taas sai! Hamstrasin peräti 4 kerää niin raaskii vähän neuloakin :) Itselleni syntyi lapaset.


Lankana näissä on tosiaan 7 Veljestä sateenkaariraita. Yksivärinen harmaa puolestaan on Sandnes Garnin Smartia. Puikot olivat kokoa 3. Ohje on nimeltään Metsän Taika ja se löytyy Suloisimmat silmukat -kirjasta. Itseäni ei haittaa yhtään, vaikka värit ovat eripariset, pääasia että ovat ihanan värikkäät!


Sovituskuvien ottamisen jälkeen bongasin lapasissa virheen eli jouduin vielä toisesta purkamaan useita kerroksia, mutta loppujen lopuksi aika nopeaa oli uusintaneulominen kuitenkin. Ylimmässä kuvissa lapaset ovat korjattuna, tarkkasilmäiset varmasti korjauksen bongaavat. Kämmenpuolissa ei ole kuviota vaan pelkkiä pilkkuja.


Näistä tuli kyllä ihanan paksut ja lämpimät. Ohje on ohuemmalle langalle, mutta tein ihan ohjeenmukaisilla silmukkamäärillä eikä näistä mitkään jättiläislapaset tullut. Melkein harmittaa, että talvi kohta loppuu, mutta ovatpahan heti ensi talven pakkasia ajatellen valmiit :)

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Niina Laitisen sukkia

Sukat eivät anna periksi nyt tässä perheessä. Molemmille poikasille tuli neulottua yksi uusi pari. Lapset saivat itse valita syksyllä Tallinnasta mieleisensä värit ja nyt niistä tuli sitten sukat. Toiselle syntyi Villasukkien vuodesta Pohjantuulet, tosin melkoisen muokattuina:


Tässä mallissa ohjeen mukaan tehtynä on myös varren takaosassa kapeita palmikoita, mutta itse neuloin palmikot vain eteen ja tein varren takaosan normaalia 2o2n-joustinta. Tässä lähikuvaa:


Lankana näissä on virolainen Käsitöölõng ja puikot olivat kokoa 3. Silmukkamäärä oli 48, mutta palmikonkiertoja vähensin, niin että aloitin kantalapun 6krs aikaisemmin (ja sen myötä myös kärkikavennukset aloitettiin eri kerrokselta kuin ohjeessa). Ihan kivannäköiset näistä tuli, vähän erilaiset palmikot taas :)



Toinen lapsi sai sukkansa Satumaiset silmukat -kirjasta. Tämä olikin ihan ensimmäinen malli, mitä tuosta kirjasta neuloin. Mallin nimi on Valtameret ja sekin on palmikkomalli:


Nämäkin on neulottu Käsitöölõngista, mutta tämä oli ohuempaa ja käytin koon 2,5 puikkoja. Vaikka neuloin sukat pienemmän koon mukaan, niin näistä tuli kyllä lapsen jalkaan liian leveät. Olisi vaan pitänyt aloittaa pienemmällä silmukkamäärällä tai ainakin kantapään jälkeen kaventaa reilummin pois. Varressa toki palmikot vähän vievät leveyttä, joten varret eivät ole niin reilut, mutta jalkaterä kyllä on.. Tästä vähän näkee:


Olipa muuten hämmästyttävän hankala kuvattava tämä pari, joten nuo palmikot eivät tahdo erottua vaaleassa langassa ollenkaan edes lähikuvassa..



Tämä oli vuoden kymmenes sukkapari. Seuraavaksi luvassa jotakin muuta vaihtelun vuoksi.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Jegginsit (vai legginsit vai mitkä nää nyt on?)

Kirppistelin paikallisesta ompeluryhmästä pari pientä palasta Noshin farkkua ajatuksena ommella kuopukselle siitä leggingsit. Lapsi kategorisesti kieltäytyy käyttämästä housuja, joten ajattelin, että olisipahan vähän housumaisemmat vaikka pintaa myöten menevätkin. Kangasta oli kyllä niin täydellinen määrä, sillä tarkalla asettelulla sain palat juuri ja juuri leikattua, mutta jäljelle jäi vaan rippeitä. Eli kerrrankin ei jämäpaloja nurkkiin pyörimään. Tässä lopputulos:



Tummanharmaata on näissä keleissä aika haastavaa kuvata.. Kaavana näissä on Ottobren Denim & Gold lehdestä 4/15. Pienin koko on 128 ja sen valitsin. Pituuden puolesta tuli erinomainen, mutta leveyttä on ehkä hivenen liikaa, mutta sen verran paljon näissä oli nyhräämistä, että en kyllä enää jaksa ruveta kaventamaan. Tikkausta nimittäin piisasi. Takana on vyötäröllä kaarroke joka on tikattu ja taskut samoin piti nysvätä paikoilleen.


Etupuolella tikattiin valetaskut sekä -sepalus, joka tosin olisi pitänyt tikata mustalla, koska harmaalla tikattuna ei kovin hyvin erotu. Lisäksi toki myös sivusaumat ja keskitakasauma on myös tikattu. Yleensä en harrasta tällaisia yksityiskohtasäätämisiä ollenkaan, mutta kyllähän niillä kivan viimeistelty lopputulos tulee. Tässä vielä sovituskuvaa myös takaa päin:




maanantai 11. maaliskuuta 2019

Pitsineulekaulahuivi kuopukselle

Kuopus sai viime talvena pipon ja lapaset Novitan Hohde-langasta ja on siitä asti hinkunut settiin sopivaa kaulahuivia. Kesällä bongasin lähikaupassa Hohdetta puoleen hintaan, joten ostin huivilangat, mutta hetkinen kesti ennen kuin sain aikaiseksi sitä aloittaa. Mutta nyt on huivi valmis. Tällainen tuli:


Lankana on tosiaan Hohde ja puikot olivat kokoa 4 (tai ehkä 4,5?).  Ohjeena toimi tämä pitsineulekaulurin ohje, mutta tein vähemmän toistoja eli olikohan silmukkamäärä n. 30. En myöskään yhdistänyt huivin päitä vaan tämä on ihan perinteisen mallinen kaulaliina. Neuloin justiin niin pitkälle kuin yksi kerä riitti ja onneksi siitä tuli vallan sopivan pituinen lapsen kaulaan. Ikävästi liina rullautuu reunoistaan kun sitä ei ole blokattu, mutta en tiedä missä välissä se olisi onnistunut kun tämä haettiin suunnilleen suoraan puikoilta käyttöön :D Näissä näkyy neulepinta vähän paremmin.



tiistai 5. maaliskuuta 2019

Villasukkien vuodesta lisää sukkia

Nyt olen edistynyt Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjassa jo useamman mallin verran. Tällä kertaa valmistui pitkät palmikkosukat nimeltään Sunnuntaisin, jotka näyttävät tältä:


Lankana on 7 Veljestä ja puikot olivat kokoa 3,5. Muuten sukat ovat ihan ohjeen mukaan neulotut, mutta varresta jätin yhden palmikonkierron pois kun en ollut varma langan riittävyydestä. 160g näihin kaikkineen meni eli ihan ei yksi kerä riittänyt. Itselläni oli onneksi Hankiaisista keränjämä jäljellä eli sain hyvin näihin langan sen avulla riittämään. T'ässä lähikuvaa palmikoista, jotka tehdään sukkiin peilikuvana:


Sukkien takana menee myös kapeita palmikontapaisia ja kantapääki on vähän tavallisesta poikkeava.


Tässä lisää sovituskuvia muilta suunnilta:




Näiden jälkeen tartuin Kiertolaiset-malliin. Siinä langankulutukseksi ilmoitettiin 55g ja itselläni oli jämiä enimmäillään missään värissä tietenkin vain 45g, mutta onneksi toisella värillä jatkamalla tämäkin pari saatiin valmiiksi :)

Näissä lankana on Nalle ja puikot kokoa 3. Nämä on neulottu täysin ohjeen mukaisilla silmukka- ja kerrosmäärillä. Sukissa nurjien silmukoiden ketjut kiertävät vastakkaisiin suuntiin.


Mutta isoin jippo itse asiassa on joustinneuleessa joka on kierrejoustinta ja jatkuu koko kantalapun ajan:


Etupuolelta näyttävät tältä:



maanantai 4. maaliskuuta 2019

Mekko teinille tilaustyönä

Pitkästä aikaa ompeluksia ja olipahan projekti! Esikoinen toi muutama viikko sitten minulle kierrätyskeskuksesta ostamansa kankaan ja ilmoitti, että siitä pitää hänelle ommella mekko. Seuraavaksi lapsi lähetti netistä poimimansa mallikuvan ja totesi, että tällainen samanlainen mekko. Että ei mitään paineita.. Onneksi FB:n ompeluryhmässä tiedetään kaikki ja mallikuvan perusteella sain hyviä kaavavinkkejä joiden pohjalta lähteä liikkelle. Lähinnä oikeaa oli omaan silmään Suuren Käsityölehden 4/18 malli 8. Tosin sen nähdessään lapsi keksi jo vaikka kuinka monta muutosta. Mutta siitä lähdettiin kuitenkin liikkeelle.

Kahden testikappaleen ja teinin ohjeistamien kaavamuokkausten takia projektiin meni suunnilleen koko hiihtolomaviikko. Tokikaan koko aikaa en ommellut, mutta joka päivä vähän jotakin yritin. Lopputulos on tässä:


Kangas on siis tuollaista kamalaa luirua leimusamettia joka joustaa yhteen suuntaan mutta ei toiseen. Tarkkana sai sen kanssa olla. Yläosaan oli siis kaava lähtökohtana, tosin sitä muokattiin edestä kulmikkaammaksi ja takaa sekä matalammaksi että ympärysmittaa pienemmäksi. Piirsin kaavan koossa 34, mutta siitä huolimatta varmaan 5cm piti ottaa ympärystä pois. Tässä lähikuvaa yläosasta joka on ommeltu samasta kankaasta tehdyllä vuorilla vuoritettuna:


Olkaimet olivat luku sinällään, koska eihän samansävyistä vihreää löytynyt melkein mistään. Alkuperäinen idea oli ommella mekkokankaasta kapeat putket ja kääntää ne, mutta kääntäminen osoittautui mahdottomaksi, joten pakko oli suunnata kaupoille. Lopulta paikallisesta askarteluliikkeestä löytyi oikeanväristä nauhaa, tosin kovin kapeaa. Se kuitenkin lapselle kelpasi, joten tuplana pistettiin nauhat olkaimiksi. Sovituskuvia:



Itse olisin ommellut olkaimet selän takaa kiinni eri kohtiin, jolloin selkään olisi tullut hauska ruudukko, mutta käyttäjä halusi kiinnityksen näin, joten sillä mentiin. Helman ompelin aluksi kaksinkertaisena, mutta siitä tuli niin paksu että vyötärörypytykset jäivät tönköiksi. Joten loppujen lopuksi helma on nyt yksinkertainen sitten. Melkoinen projekti tämä oli ja aika näyttää, kelpaako lapselle edes käyttöön, mutta tulipahan taas venytettyä oman osaamisen rajoja ja todettua, että kaikenlaiset projektit sitä onnistuukin vaikka ensiajatuksena tuntuu, että ole toivoakaan.

Maaliskuun tilastot

Maaliskuussa alkaa FB:n lankatyöryhmässä #vako15-haaste. Tavoitteena on saada seuraavien 6kk aikana neulottua/ virkattua 15 vähintään 50g painoista työtä. Lankamenekkiä siis toivottavasti on luvassa haasteen merkeissä :) Kuun ensimmäinen sukkapari oli kuitenkin aloitettu jo helmikuun puolella, joten sen lankamenekki ei vielä haasteeseen pääse. Muuten keskeneräisetkin työt kyllä kelpaisivat haasteajan puitteissa viimeisteltäviksi, mutta viimeistelyyn pitäisi mennä vähintään sen 50g lankaa ja näissä sukissa koko pari on häthätää sen painoinen.

Lankamenekki:
-55g sukat
-80g sukat
-100g kaulahuivi
-55g sukat
-90g sukat
-100g lapaset
-35g pipo
-105g sukat
+300g Snurresta Helsingin reissulla

Yhteensä: -320g

Miinusta:
17.3. jegginsit -0,5m
23.3. passipussi -0,1m
30.3. hupparimekko kuopukselle -0,6

Plussaa:
20.3. kirppistelyä +0,3m

Yhteensä: +0,3m