Kalenterinkansia

Tänä vuonna opekalenterin kannet ovat niin ruman väriset omaan makuuni että pakko oli asialle tehdä jotain.

Google löysi erittäin hyvän kuvallisen ompeluohjeen kankaisiin kansiin, joten sellaiset otin työn alle. Koska olen hahmotusongelmainen sen suhteen, mihin väliin mikäkin osa tulee ja miltä nurin ommeltu asia näyttää oikein päin käännettynä, piti ensin tehdä harjoitusversio ja sitten vasta varsinainen versio. Näin minulla on sitten kahdet kannet valittavaksi eli voi vaihdella jos toisiin kyllästyy.

Harjoitusversion tein vanhoista farkuista. Nuo kukkakoristeet olivat farkun lahkeessa eli hyödynsin ne sellaiseen koristeena. Kuten kuvasta näkyy, vähän piti palastella että tuli tarpeeksi iso pala. Valmista kantta tuunasin vielä Salapakasta ostetulla silitysmerkillä.

Seuraavaksi otin työn alle varsinaisen kansikankaan eli Potterheadille toki Potter-aiheista puuvillaa. Tähän silitin tukikankaan, koska kangas oli sellaisenaan aika ohutta.

Kannet kiinnitetään kuminauhalla. Tässä avattuna olevista kansista otetussa kuvassa näkyy tuo kuminauha. Sen kanssa ei ihan mennyt putkeen.. Harjoitusversioon kuminauha tuli vähän vinoon joten olin sitten tosi tarkkana sen kanssa varsinaisessa versiossa. Sen sijaan missä en ollut tarkkana oli se, että koska kiinnitettynä kuminauha tulee etukannen päälle niin sen pitäisi tietenkin olla kiinnitettynä kangaskansien takaosaan!

Eli Potter-kansien kiinnitys tulee nyt sitten tälleen takakannen puolelle.

No, eipä tuo nyt iso juttu ole eikä varsinaista käyttöä haittaa, mutta kuvastaapa hyvin tätä onnetonta hahmottamiskykyäni :D Jos joskus vielä kolmannet kannet ompelen niin ehkä niissä sitten on kuminauha sekä oikeassa paikassa että suorassa.

Joustamattomia ompeluksia

En yleensä tykkää ommella joustamattomia kankaita, mutta välillä on projekteja joissa on vaan pakko. Esim. neulatyynyt. Tällaisen tein:

Varsinaisesti en uutta neulatyynyä tarvinnut, mutta Facen ompeluryhmässä bingotaan eli ommellaan bingoruudukon ruutujen mukaisia haastetöitä. Yksi ruutu oli neulatyyny tai -kirja ja kun halusin kaikki ruudut ommella niin jompikumpi oli tehtävä. Ja onhan tämä Star Wars -kangas niin upeaa että kyllä se ansaitsee käyttöön päästä. Ohje on Tehtaamosta ja oli erittäin toimiva, voin suositella!

Toisen ruudun teemana oli napinläpi ja nappi. Tätä pohdiskelin kovasti mikä olisi tarpeeksi yksinkertainan että osaan ja toisaalta myös sellainen jolle oikeasti olisi tarvetta. Päädyin pikkulaukkuun.

Laukku on ommeltu vanhoista farkuista. Lahkeensuun tikkaus on sellaisenaan läpässä. Napinläven yläpuolelle ompelin vielä tuollaisen koristeen joka ei tahdo kuvautua kunnolla kun heijastaa niin valoa..

Tässä näkyy, kyllä se ihan oikea napinläpi on!

Laukku on vuoritettu puuvillakankaalla. Läppäosassa ei ole vuoria. Laukun kokoa on kännykälle sopiva. Sen verran jaksoin vielä hifistellä, että kantohihna on nahkaa eli nahkaneulan kanssa piti ommella. Hämmästyttävän hyvin kone ruksutteli kaksinkertaisen farkun ja nahan läpi. Laukku meni kuopukselle käyttöön ja hän oli oikein tyytyväinen tähän tarveompelukseen :)

Passipussukka

Tämä ompelus on ollut suunitelmissa jo viimesyksyisestä Nuppu Printin sewminaarista lähtien, mutta koska minulla ei ollut valmista kaavaa eikä ohjetta, niin tekemisen kanssa on kestänyt. Olen äärimmäisen huono nimittäin säveltämään tyhjästä, jos olisi edes jonkinlainen lähtökohta niin soveltaminen kyllä onnistuisi. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta mentiin ja tässäpä se nyt on: passipussi/ kotelo:

Yhden passin otin mittausavuksi ja sen avulla kokeilin, minkä kokoinen pussukka pitää olla, että passi sinne mahtuu. Aivot meinasi nyrjähtää ommellessa ihan täysin, kun pähkäilin että mikä puoli mistäkin kankaasta tulee vastakkain ja miltä puolelta ommellaan. Yhden koekappaleen tein eri kankaasta ja siitä katsoin sitten mallia, että saan saumat piiloon. Mutta kun sen sain niin sitten vaan sama x6 ja tässä ollaan: (Joo, en ole silittänyt tätäkään...)

Tilaa on siis koko perheen passeille samassa kansiossa.

Vähän pähkäilin, olisiko pitänyt ommella koteloon myös jonkinlainen kiinnityssysteemi, mutta totesin, että tätä sen verran vähän kuitenkin mukana kuljetellaan, että olkoon näin. Lähinnä on nyt lentokenttiä varten helpottamassa, että passit löytyvät laukusta helposti ja kun ne pujottelee koteloon oikeassa järjestyksessä niin ei tarvitse jokaista kuutta aina selata läpi kun yhtä tietty etsii. Murphyn laki nimittäin todistetusti on, että kun tarvitset sen tietyn passin niin se on aina viimeinen jonka tsekkaat. Mutta enää ei ole sitä ongelmaa! Ja onhan tämä Nupun kangas niin huikean kaunista, että siitä saatavat silmänilo lisää matkustamisen iloa vähintään 50% :)

Nuppu Printin sewminaari

Ompeluryhmän kautta saatiin tilata Nuppu Printiltä yllärikangasta. Kun paketin avasin niin olin aika järkyttynyt, sillä materiaali oli todella paksua canvas-kangasta! Ja tunnetustihan minä ja joustamattomat emme ole mitenkään ylimpiä ystäviä. Kuosi oli kyllä aivan äärimmäisen kaunis, mutta aika sormi suussa olin sen suhteen, mitä tekisin, koska pussukat vaativat vetoketjuja (joiden kaveri myöskään en ole) ja kaikki laukkusysteemit menevät kyllä ihan yli jos ei omien taitojen niin ainakin kärsivällisyyden ja tarkkuuden. Onneksi ompeluaikaa pyhäinpäivän takia jatkettiin, että kaikki ehtivät käydä tarvikeostoksilla, joten sain rauhassa makustella ja imeä inspiraatiota muiden töistä. Aika pian sieltä muutama ompelus nousikin suosikeiksi ja ensimmäisenä otin työn alle projektipussukan. Tällainen siitä sitten tuli:

Idea tähän tuli itse asiassa työkaverilta, joka oli netistä bongannut tämän pussukan ja kuvan ja mittojen avulla ompeli itselleen oman. Pussukkaan ei tarvittu vetoketjua, joten itsekin uskaltauduin sellaista sitten yrittämään. Loppujen lopuksi aika perusompelus tämä oli: ensin ompelin vuorikankaaseen kiinni taskut:

Niiden kanssa kikkailin sen verran, että taskujen yläreunassa on hunajakenno-ommelta koristeena:

Seuraavaksi ompelin vuorin ja päällikankaan pussukoiksi. Uskokaa tai älkää, mittasin pohjan ihan viivottimien kanssa ja piirsin viivat joita pitkin saumuroin kulmista kolmiot pois. Yleensä vetelen tällaiset ihan mututuntumalla suunnilleen. Sitten kankaat sisäkkäin ja päällikankaasta yläreunaan nauhakujat. Ensimmäistä kertaa ikinä ompelin myös nahkaa, sillä alkuperäisen mallin mukaan minäkin tein pussiini nahkaisen kantohihnan. Sopivasti olin tädiltä saanut erilaisia nahkoja lahjaksi niin pääsipä edes pieni palanen niistäkin hyötykäyttöön. Ja vihoviimeiseksi vielä nyörit kujiin.

Tuon nahkakahvan kohdalla vähän jännäsin, miten kone siitä selviytyy, kun päällekkäin oli 4 kerrosta canvas-kangasta, 2 kerrosta nahkaa ja 2 kerrosta vuorikangasta, mutta ihan nätisti ruksutteli nekin kohdat uskollinen Husqvarnani! Nyörit oli muuten ainoa ostos tätä ompelusta varten, kaikki muut materiaalit löytyivät omista jemmoista. Lopputulos on kyllä melkoisen kaunis:

Ja kaikeksi onneksi kangas ei loppunut tähän vaan sitä on vielä ainakin 2 muuhun projektiin jäljellä. Makustelen vaan ensin, mihin sen haluan käyttää että lopputulos olisi sitten mahdollisimman paljon käytössä :)

Heijastimia

Syksypimeät ovat taas tulleet ja heijastimia tarvitaan. Nämä olivat jo toissa talven suunnitelmissa ja silloin ostin heijastinkankaan, mutta kummasti homma jäi taas toteuttamatta. Vaan nyt sain aikaiseksi.

Nämä ovat siis käsivarteen pujotettavia heijastimia. Heijastinkangas on ommeltu joustopitsin päälle tai heijastinkankaan päälle on ommeltu koristenauhaa/ pitsiä. Nopeaa ja helppoa. Hankalin osuus oli kuminauhojen kiinnitys. Toinen pää meni tietysti helposti, mutta kun heijastin oli renkaana niin siinä oli taiteilemista, että väärät kohdat eivät päätyneet paininjalan alle. Kiinnitys siis kahdella kuminauhalla näin:

Sitten vaan pujotetaan takin hihan päälle. Näiden lisäksi virkkailin heijastinnauhasta pompuloita.

Ohje löytyy Lankavan nettisivuilta. Itse virkkasin sukkalangasta enkä varsinaisesta virkkuulangasta. Koko ajan mukana  kulkee myös heijastinnauha/-lanka joten pallot hohtavat valossa.

Näitä kiinniteltiin lasten reppuihin sitten sopiviin paikkoihin roikkumaan.

Jotain mitä en ole ennen ommellut

FB:n ompeluryhmässä on heinäkuulle hauska bingo-haaste. 5x5-bingoruudukon jokaisessa ruudussa on jotakin ommeltavaa (esim. hame, housut, laukku...) ja heinäkuun aikana halukkaat saavat yrittää ommella sieltä itselleen bingon tai vaikka useammankin. Itselläni valtaosa kuusta poissa koneiden äärestä, joten pääsin aloittamaan vasta 20. päivä, mutta kymmenkunta rastia olen ruudukkoon tainnut saada. Aika helposti sielä saa kolme peräkkäin, mutta jokaisella rivillä on ainakin yksi hankalampi ruutu (esim. tuo yllämainittu laukku tai vaikkapa kengät). Itse arvoin, mitä riviä lähtisin yrittämään täydeksi ja lopulta valinta osui riville, jossa omasta mielestäni hankalin ruutu oli ommella jotakin, mitä ei ennen ole ommellut. Tähän ei riittänyt uusi kaavakokeilu vaan piti olla ihan oikeasti sellainen asia, jota ei ennen ole tehnyt. Vaikka olenkin pysytellyt aika pitkälti mukavuusalueellani, niin vaatepuolelta kutakuinkin kaikkea on tullut kokeiltua, paitsi uimavaatteita joille nyt ei ole tarvetta, joten en viitsinyt ns. turhan takia ruveta yrittämään. Lopulta keksin ja ompelus oli suorastaan äärimmäisen nopea ja aika helppokin:

Ompelin siis tyynyliinoja. Kangas on marinoitunut varmaan parisen vuotta varastossa, en enää edes muista, mitä varten sen alunperin ostin. Kyseessä on muistaakseni Ikean puuvilla, mutta Mersia on painanut siihen kärpäsiä. Hankalin osuus oli päätyosa, koska liina piti toki ommella kasaan oikeat puolet vastakkain ja sitten en enää tajunnutkaan, miten se päädyn "läppä" piti siinä asennossa taitella. Lopulta piti käydä valmis tyynyliina kaivamassa liinavaatekaapista ja katsoa siitä mallia (olin itse järkeillyt läpän ompelun ihan väärin, onneksi katsoin). Kun sen sai kohdilleen niin näitä ei kauaa saumuroinut. Hulpiot hyödynsin avoinna olevan päädyin reunoiksi, joten edes ompelukonetta ei tarvittu koko projektiin! Näitä pitää jatkossa tehdä lisääkin.

Tyynyliinojen jälkeen bingorivistä puuttui vielä yksi rasti ruudusta yhdistä vähintään kahta kuosia. Se piti ommella ihan vaan siitä ilosta, että pääsi hihkaisemaan bingo ja syntyi paita:

Tällä ei oikeasti olisi ollut tarvetta, mutta sainpahan samalla pari jämäkangaspalaakin ommeltua pois. Paidan koko on 116 ja kaavana joku Ottobren raglanpaitakaava. Käyttäjä oli kovin tyytyväinen, vaikka kaapissa muutenkin noita pitkähihaisia ihan riittämiin olisi. Selkeästi kyllä huomasi, että kun bingon sai täyteen niin ompeluinto taas vähän hiipui. Ideoita olisi useampaankin ruudukon ruutuun vielä, mutta ahkeran ompelun jälkeen juuri tällä hetkellä ei oikeastaan olisi tarvetta millekään, joten en viitsi pelkästään bingojen perässä ns. turhia ompeluksia tehdä. Onneksi syksyllä on lasten serkkujen synttäreitä niin sinne ainakin saa ommella tarpeeseen ja eiköhän jotakin pukinkonttiinkin taas synny :)

Projektipussukoita

Tilasin maailman upeimman projektipussukan yhdeltä lahjakkaalta ompelijalta. Alkuviikosta se tuli, tällainen:

Pussi on farkkukangasta ja siinä on silityskalvolla puikot ja tuo teksti. Juuri täydellinen sukkatekeleen kuljettamiseen mukana ja pussukka onkin tällä viikolla ehtinyt reissata jo Helsinkiin ja pari kertaa työpaikalle ja takaisin. Isompia (useamman kerän) töitä varten halusin kuitenkin vielä reilumman pussukan ja sen sain aikaiseksi ommella itse.

Kaavaa tähän ei ollut vaan leikkasin kaksi suorakaidetta, jotka molemmat yksitellen ompelin ensin pussiksi ja sitten pohjaosasta ompelin kulmista kolmiot pois, jolloin pussiin tuli vähän pohjaa. Lopuksi sitten vuorikangas ja päällikangas pujotettiin päällekkäin ja yläreunaan ommeltiin päällikankaasta nauhakujat, joihin pujotin kiristysnauhat.

Kiristysnauhoja on kaksi, jolloin niistä muodostuu tavallaan kantokahvat pussukalle. Samalla systeemillä voisi toki ommella pikkupussukoita muuhunkin käyttöön kuin vain käsitöille.

Pokemon-fanin synttärit

Meillä asuu pari Pokemon Go -fania. Sukkia olen jo neulonut useamman parin, mutta nyt laajennettiin teemaa muuhunkin synttäreiden tiimoilta. Kakku oli tietysti pokepallon näköinen.

Täytteen lähtökohtana oli Kinuskikissan täyte, mutta loppujen lopuksi sovelsin aika vapaalla kädellä. Fariinisokeri oli kuivunut kokkareeksi, joten siitä ei paljon mittailtu vaan iskin koko kokkareen kattilaan (vajaa puoli pussia sitä varmaan oli). Kermaakin heitin sitten arviolta, ehkä reilut pari desiä sitä saattoi olla. Nämä keittelin kinuskiksi (josta tuli melkoisen tönkköä..). Seuraavana päivänä vatkasin ehkä 3 dl kermaa, johon sekoitin sitten vatkatun kinuskikastikkeen. Tätä kinuskikertaa laitoin kakun molempiin väleihin. Lisäksi heittelin sekaan aika runsaalla kädellä kotimaisia metsävadelmia. Täyte oli oikein onnistunut, mutta kakun päällä oleva sokerimassa maistui vähän liian hallitsevasti. Eli ensi kerralla kinuskikuorrute kinuskitäytteen kanssa.

Pokepalloteema näkyi myös lahjoissa kukkaron verran.

Inhoan vetoketjujen ompelemista, joten pyysin ystävää ompelemaan punavalkoisen vetoketjupussukan (vastapalvelukseksi neuloin hänelle kynsikkäät). Valmiin pussukan tuunasin silityskalvoilla pokepallokuosiseksi. Saaja oli oikein tyytyväinen rahapussiinsa.

Jämäkankaat käyttöön

Jostain syystä tammikuu tuntuu vuodesta toiseen olevan jämäkankaiden työstöaikaa. Nytkin kaivelin jemmoista kaikki epämääräiset, vuosikausia laatikoissa pyörineet palaset ja hyökkäsin niiden kimppuun. Ensin syntyi kruunuja:

Näiden kankaan olen ostanut monen monituista vuotta sitten ritarin "mekoksi" ja ylijäämä on pyörinyt jemmoissa käyttämättömänä. Yhden kruunun siitä ompelin muistaakseni 2 vuotta sitten, mutta jostain syystä siihen se jäi. Nyt sain aikaiseksi silputa koko kankaan loppuun asti. Kruunuja syntyi kahdella eri kaavalla:

Näistä näkyy, että pään takaa kulkee tuollainen kangaskaistale, jossa on kuminauha sisällä ja sen avulla kruunu viritellään päähän.

Kruunun sisällä on tukikankaat, mutta mikään supernapakka se ei ole. Timanteiksi ompelin nappeja ja paljetteja. Kuulemma vähintään neljä timanttia pitäisi olla jokaisessa kruunussa, mutta osaan tyhmä äiti ompeli kyllä vaan kolme. Nyt pitää enää keksiä kruunuille käyttötarkoitus. Synttärilahjoiksi tai myyjäisiin nämä varmaankin päätyvät. Kruunujen jälkeen oli trikoiden vuoro. Niistä tuli boksereita.

Tämä "rinki" on miehelle ja ommeltu samalla valmisboksereista jäljennetyllä kaavalla kuin mitä ennenkin olen hänelle ommellut. Näistä tuli aika riemunkirjavia. Omat suosikkini ovat nämä kaksi:

Vyötärökuminauhat ostin joku aika sitten Tyyne-Esteristä ja ovat kyllä ihan huiput! Todella mukavan tuntuiset ja toimivat kumpi puoli tahansa päälle päin. Ensimmäistä kertaa kokeilin ommella boksereita myös poikasille. Tässä lopputulos:

Näissä yritin olla kuosien ja värien suhteen vähän maltillisempi. Kaava on Ottobresta 6/16, nro 15 - nimeä en tietenkään taas muista. Koko on 140/146 ja nämä näyttävät ihan valtavilta! Mutta kun lapsi vetäisit bokserit sovitusta varten jalkaansa niin eipä ne niin isot ollekaan. Lapset on ilmeisesti siis kasvaneet. Tässä vielä lähikuvaa edestä..

.. ja takaa:

Nämä eroavat miehen boksereista siinä, että sivukappaleet ovat kahdesta osasta. Säästää kangasta leikkausvaiheessa kyllä. Etukappale puolestaan on yhdestä osasta, jonka alareunassa oleva halkio ommellaan yhteen. Näitä oli vähä hankala leikata kun taitteelta leikataan enkä oikein osannut sitten sanoa miten saumanvarat menevät halkion osalta. Ompelujärjestyksenkin tempaisin miehen kalsareiden perusteella hyväksi havaitun, enkä seurannut lehden ohjetta. Peitetikkikonetta taas kaihoilin niin olisi saanut siistimpää jälkeä lahkeensuissa ja vyötärökuminauhan kanssa, mutta oman perheen käyttöön saavat kelvata näinkin. Nyt muuten jämäkankaat kutakuinkin loppuivatkin: jäljellä on vain pieniä roippeita, jotka pitäisi leikata tilkuiksi jossakin välissä. Kangaslaatikoissakin on jopa väljää nyt!

Mustaa ja harmaata värihaasteeseen

Lokakuun väreinä Hommahuoneen värihaasteessa ovat harmaa ja musta. Itsellä oli nämä kankaat katsottuna jo syyskuun puolella, mutta en vaan ole ehtinyt ompelemaan. Onneksi nyt syyslomalla vähän liikeni aikaa. Harmaasta syntyi villatakki/ viitta:

Sisällä kuvattuna eipä tuosta taas paljon erota.. Takki on ommeltu Käpyseltä tilatusta merinovillasta. Kaavana on uusimman naisten Ottobren (5/16) kaavat 10 ja 13 eli Warrior ja Forever Yours. Ihan ohjeen mukaan tilasin kangasta, mutta ilmeisesti tämä villa oli aika kapeaa, koska loppujen lopuksi jouduin leikkaamaan hupun ja hihat väärään langansuuntaan. Onneksi tuo nyt ei ihmeemmin tällaisesta tummasta erotu. Malllista 10 on siis otettu huppu ja mallista 13 hihat. Lehdessä malli 10 on ilman hihoja ja mallissa 13 taas on hupun sijaan vaan kaistalekanttaus etureunoissa. Mutta minäpä halusin molemmat! Sovituskuvista vähän paremmin erottanee..

Sovituskuvissa näkyy myös kuukauden musta osuus eli second skinistä tein itselleni kahdet leggingsit. Tämä kangas on Jättirätistä. Enhän minä itse lännessä ole päässyt käymään, mutta ihana tuttu tarjoutui toimimaan diilerinä kun bongasi, että second skiniä kaipailin. Ja ihan hyvää hyvyyttään sen teki, ei tarvinnut maksaa edes hakupalkkaa <3 Ompelukone ei kyllä yhtään tykännyt tuosta kankaasta: aivan järjettömän huonoa tikkiä tuli. Lahkeensuut vielä menivät kaksoisneulan kanssa mutta vyötärön viimeistely oli aivan tuskaista. Loppujen lopuksi vaihdoin kaksoisneulan siksakkiin, mutta ei jälki siitäkään parantunut :( Onneksi näitä tulee käytettyä aina pitkän paidan tai tunikan kanssa, että ei pääse huono ompelujälki muille näkymään. Kankaasta riitti itse asiassa kaksiinkin leggingseihin, mutta jätin toisista vielä vyötärön viimeistelemättä... Neuleviitta on suorakaide, jossa edestä leikattu kaistale keskeltä pois. Sen "yläpäähän" on sitten kiinnitetty huppu. Suorakaiteen reunoissa on hihat, mutta sivusaumat ovat melkein kokonaan auki. Takki/ viitta siis vain heitetään päälle ja sujautetaan kädet hihoihin.

Vähän on vielä harkinnassa, kiinnitänkö eteen pienen nepparin vai annako olla tällainen vapaasti auki hulmuileva vaan. Reunat on huoliteltu rullapäärmeellä eli tämä on kyllä äärimmäisen helppo ja nopea ompelus!

The maksimekko

FB:n ompeluryhmässä ihmiset ovat postanneet toinen toistaan upeampia mekkokuvia Suuren Käsityölehden 5-6/2015 kaavalla. Itsekin halusin kaavan testata, mutta kirjastosta kaikki lehdet olivat lainassa. Onneksi paikallisessa ompeluryhmässä huhuilu auttoi ja sain lehden lainaan. Tässä lopputulos:

Tarkoitus oli ensin ommella toisesta kankaasta, mutta siinä ei pituus riittänyt. Onneksi muistin tämän pitkään hautomani Suttupitsin, jonka itse asiassa alunperin juuri kesämekkoa varten ostinkin. Ostohetkellä oli kyllä toisenmallinen mekko mielessä, mutta tällainen silti syntyi :D Ensimmäistä kertaa (muistaakseni) kanttasin pään- ja kädentiet trikookaitaleilla.

Kaikkein huvittavinta oli, että kun olin saanut kankaat leikattua, bongasin Instasta ystäväni juuri postaaman kuvan täsmälleen samalla kaavalla tehdystä mekosta ja vieläpä samasta kankaastakin! Ystävän mekko onneksi sentään on pinkki, että ihan ei olla 100% samiksia, mutta melkoinen sattuma kyllä kaikkineen! Hänkin oli aikonut tehdä mekon ensi eri kankaasta, mutta kohtalo oli sama kuin itselläkin eli ensimmäisen suunnitelman kangasta oli liian vähän. Se hyöty ystävän postauksesta oli, että hän vinkkasi minua tekemään mekkoon halkion kävelemistä helpottamaan. Joten nyt on toisessa sivusaumassa halkio :)

Kangasta vielä jäi, joten punoin siitä hiuspannan:

Näitä olen tehnyt pari aiemminkin, mutta ilmeisesti en ole blogiin postannut, kun en etsimälläkään löytänyt linkkiä. Mutta tässä se nyt on A Step in the Journey.

Maksimekon ompelemisen jälkeen istuin varmaan pari-kolme tuntia lattialla ja jäljensin kaavoja. Tänään olen saksinut kankaita ihan urakalla, joten lähipäivinä pitäisi syntyä valmista enemmänkin.