Aplikoinnin alkeita

Olen jo pidempään ajatellut opetella edes jonkunlaisia aplikointeja, mutta nyt aloitus lähti vähän puolivahingossa ja melkein pakon edessä. Eilen nimittäin taas veivattiin. Ja tällä kertaa veivikangas oli ihan kamala, siis mah-do-ton! Itse kuosi oli vielä suht ok (sellainen leopardityyppinen), mutta väri: rumankeltainen. Teki mieli hakata päätä seinään ja vielä enemmän kun kuulin että osa veivaajista oli saanut saman kuosin pinkkinä tai turkoosina. Niiiin paljon paremmat värit. Semminkin kun tässä veivissä oli lisäohjeena "tee jotain ensisijaisesti itsellesi". No can do. Vaikka miten pähkin ja kangasta pyörittelin niin en kertakaikkiaan keksinyt mitään tapaa, että olisin voinut sitä kuvitella käyttäväni :( Pinkkiä jees ja turkoosia joo, mutta keltaista - no way. Hämmästyttävää kyllä esikoinenkaan ei ihan lämmennyt kankaalle, vaikka normisti noita eläinkuoseja käyttääkin. Paniikki, hyperventilaatio, mitä hiivattia tuosta tehdään?! Onneksi satuttiin käväisemään kaupungilla ja siellä vastaus löytyi yhden mallinuken päältä. Tosin tuokaan idea ei ollut itselleni, mutta edes kutakuinkin järkevä niin että vaatetta tulisi käytettyä. Esikoiselta taas vähän piirustusapua ja illalla määräajan alkaessa saksimaan ja tadaa:

Mallinuken paidassa sydän tosin oli keskellä etukappaletta, mutta lapsi itse halusi sen tuonne kainalon alle kurkistelemaan, joten sinne laitettiin. Paita on ommeltu samalla koon 140 kaavalla kuin viime viikonkin veivipaita. Pääntieltä jätin resorin lapsen toiveesta pois ja huolittelin pelkästään kaksointikillä. Tuli kyllä ihan siisti noinkin :)

Sydän on sitä yllärikangasta ja ehkä minuutti veiviajan alun jälkeen tajusin että sehän varmaan tarvitsee jotain tukikangasta kaverikseen! Onneksi viikko-pari takaperin Tyyne-Esteristä sellaista ostin, mutta käytön opettelu täytyi hoitaa siis pakon edessä ja pienessä kiireessä. Tuo tukikangas on sellaista kaksipuoleista, joka ensin silitetään aplikoitavan kuvion taakse ja sitten siitä poistetaan suojapaperi ja kuva silitetään kiinni vaatteeseen, jonka jälkeen sen voi kiinnittää ompelemalla. Mie en meinannut saada sitä suojapaperia irti sitten millään ja kun se lähti niin katsoin ensin ettei kyllä mitään siihen sydämeen ollut tarttunut, mutta kyllä siellä vaan ohut kangas oli ja se silittämällä tarttui paitaan, jee! Normaalistihan aplikoinnit kuuluisi kiinnittää tiheällä siksakilla, mutta koska tavoitteena oli vähän rosoisempi ilme kuvaan, niin vetelin pelkästään suoralla ompeleella, jotta reunat saavat vähän "repsottaa"

Päällä paita näyttää tältä:

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, varsinkin kun tämä oli tosiaan ensimmäinen aplikointiyritys, mutta se harmittaa, että ei tämä kyllä ohjeistusta vastaa. Vaate ei ole itselleni ja toisaalta myös yllärikangasta on käytetty aika vähän. Loppukappaleesta yritin kiireessä ideoida sitä sun tätä ja lopulta päädyin ompelemaan kuopukselle hamosen.

Hameessa sentään eläinkuosi on pääosassa, mutta onhan se aivan älyttömän tylsä ja helppo perussurautus eikä sisällä yhtään mitään hienouksia. Siinä mielessä meni tämä veivikerta vähän pieleen. Aikarajan puitteissa ehdin vielä surauttaa itselleni hiusdonitsin, eli ihan en ilman tuota karmivaa kuosia jäänyt minäkään :P Jos joku kuosiin tykästyy (ja ne pinkki ja turkoosi ovat oikeasti ihan hienoja), niin sitä löytyy Emeli Designiltä.