Keltaisen kimppuun Kloritella

Eilen oli taas veivi-ilta. Tällä kertaa ylläripaketti tuli Neenuskalta. Kusti polki sen verran hitaasti, että paketti ehti perille vasta perjantain postissa. Kyllä oli taas melkoisen facepalm-olo kun kuoren avasin: jälleen keltaista! Tällä kertaa osallistujat saivat kaikki 60cm palasen yksiväristä trikoota ja olisiko ollut n. 30cm raidallista resoria. Sekä trikoiden että resoreiden värit vaihtelivat, niin että hyvällä tuurilla olisi voinut saada vaikkapa mustaa trikoota ja mustaharmaata resoria. Mutta minua vaivaa veivien suhteen joku keltaisen kosto, eli trikoo oli keltaista. Eikä mitään hailean keltaista vaan todella voimakas keltainen! Resori oli sentään kiva valko-harmaa, mutta eipä kivalla resorillakaan kamalan väristä kangasta pelasta vaikka mitä tekisi. Puoli päivää taas pähkäilin mitä kummaa keksin: koitin kaivella kaavapinoa, josko joku sieltä puhuttelisi ja koitin etsiä kangaslaatikoista sopivia kavereita keltaiselle. Mutta kun ei niin ei. Lopulta ainoa mitä keksin, oli kokeilla kankaan käsittelyä Kloritella. Täällä on helppo tutoriaali, jolla pääsee hommassa alkuun. Itse en (tietenkään) jaksanut mitään mallia ruveta leikkelemään vaan ajattelin, että roiskin nestettä kankaan toiseen päätyyn ja katsotaan mitä tulee - ei se huonommaksikaan voi mennä ;) Eikä meillä tietty kunnollista suihkepulloakaan ollut vaan ainoastaan sellainen, jossa suutin oli rikki eli se todellakin roiski sitä liuosta eikä sumuttanut tasaisesti. Tällaista syntyi:

Ja sen verran kiva tuli, että käsittelin koko kankaan. Tummemmat läiskät ovat siis alkuperäisen väriset ja vaaleat sain aikaan roiskimisellani. Näin käsiteltynä kangas oli heti paljon kivempi ja päätin kokeilla siitä samantyyppistä mekkoa jonka pari viikkoa sitten tein jalkapallokankaasta. Tokikaan 60 sentin palanen ei mekkoon riittäisi, joten otin kaveriksi turkoosia trikoota. Jostain syystä olen tykästynyt turkoosiin ylipäänsä ja se toimii myös keltaisen kanssa mainiosti! Ja eikun ysiltä saksimaan ja saumuroimaan. Ensin ompelin yläosan ja kiinnitin siihen resorin helmaan. Sitten saksin jäljelläolevan keltaisen keskeltä kahtia ja ompelin renkaaksi ja kävin mallailemaan paljonko sitä tarvitsisi rypyttää resorin alle. Tässä vaiheessa totesin, että enpä taida koko turkoosia tarvitakaan, vaan teenkin pelkästään yksinkertaisen helman mekkoon ja sillä mentiin:

Yksinkertainen helmakappale oli mielestäni vähän tylsä, joten kaivelin vielä silityskalvoa esille ja pistin helmaan koristeeksi lentelemään perhosen.

Helma on huoliteltu taas rullapäärmeellä. Olen kyllä aika ylpeä itsestäni, sillä koko mekon tekemiseen meni 1t 20 minuuttia ja siihen siis sisältyi myös saumurin lankojen vaihto ja asetusten säätäminen rullapäärmettä varten! Vielä pari viikkoa sitten en olisi uskaltanut koko rullapäärmettä kokeilla ja nyt tein se tuosta vaan kaiken kiireen keskellä! Pituudeltaan mekko on vähän siinä ja siinä, mutta mies kyllä vakuutteli, ettei ole liian vesirajalla. Eli kyllä tätä ainakin kotona ja rantsussa kehtaa käyttää ;)

Kohtuullisen hyvä saavutus kyllä, että 60 sentin palasesta sai kokonaisen pikkumekon. Siitä nämä veivit ovat kyllä kivoja, että joutuu yleensä poistumaan mukavuusalueeltaan ja oikeasti pohtimaan ja pähkäilemään, mitä käyttökelpoista materiaaleista on tehtävissä. Ja nyt kun ekakerta Kloritenkin suhteen on koettu, niin luulen, että jatkossa uskallan sitäkin kokeilla vaikka mallikuvankin kanssa eikä vain epämääräisinä läiskinä ;)

P.S. Arvontaan ehtii vielä osallistua täällä.