Veivausta ja tuunausta

Naistenpäivän jälkeen en ole veiveihin osallistunut (täällä se naistenpäiväveivi), mutta nyt osuin oikeaan aikaan linjoille ja ehdin mukaan Pikku Piltin ylläriveiviin. Tällä kertaa paketista ei paljastunut pelkästään kangasta vaan myös silityskalvoja. Onneksi olin niiden kanssa harjoitellut jo talvella niin ei tullut paniikkia asiasta. Paniikki tuli ennemminkin kankaasta, joka oli kyllä ihan trikoota, mutta väriltään aivan väärä. Siis keltainen! En erityisemmin tykkää keltaisesta eivätkä lapsetkaan tuosta intoutuneet, joten olikin kunnon pähkinä, mitä siitä tekisi. Ensin ajattelin yhdistää toiseen kankaaseen, mutta siihen visioon olisi mennyt koko toinenkin kangas ja sille on kyllä muita suunnitelmia ;) Lopulta päädyin sitten aika perusratkaisuus ja lopputulos on tämä:

Kangasta oli 80x80cm pala ja ihan niin laiha en sentäs ole, että sellaiseen mahtuisin. Niinpä piti tehdä sivusaumoihin tuollaiset levikkeet. Niidenkin kohdalla arvoin valkoisen ja turkoosin välillä, mutta kun halusin sinne valkoista silityskalvoa niin päädyin turkoosiin. Levikkeessä liitelee tällaisia siivekkäitä:

Myös topin takakappaleessa on lentäviä elukoita:

Alunperin meinasin kantata hihan- ja päänsuut turkoosilla resorilla, mutta lopulta laiskuus voitti ja huolittelin ihan vaan kaksoisneulan kanssa. Saahan ne resorit halutessaan myöhemminkin toki lisätty, ehkä ne sitoisivat noita levikkeiden turkooseita kaitaleita paremmin kokonaisuuteen? Kangasta jäi pieni soiro jäljelle ja siitä väkersin (jälleen yhden) hiuspannan:

Hölmö poseerausasento selittyy sillä, että muuten ei olisi saanut samaan kuvaan näkymään sekä topin silityskuvia että tuota hiuspantaa. *seliseli* Kangasta toppiin meni kutakuinkin 50cm ja se onkin melkeinpä ainut ompelus mitä olen saanut kesän mittaan aikaiseksi! Vaikka oli taas vakaa aikomus, että pienennän kangasvarastojani niin toistaiseksi ne ovat kyllä vaan kasvaneet.. Josko heinäkuussa paremmalla aktiivisuudella? Esikoiselle sentään sain tuunattua lierihatun. Espanjassa noita olkihattuja eläinkuosisella nauhalla oli myynnissä melkein jokaisessa krääsäkojussa, mutta maksoivat helposti kympin tai ylikin. Pihinä sitten totesin niitä hinkuneelle lapselle, että voidaan kotona tuunata jämäkankaalla hänen olemassaoleva hattunsa ihan ilmaiseksi ja siihen oli lapsen tyytyminen. Pari viikkoa reissun jälkeen sain jopa lupaukseni lunastettua:

Hattu on joku ikivanha ja sai nyt siis tuon leopardikuvioisen nauhan koristeekseen. Onneksi näyttäisi että lämpimät säätkin jopa vihdoin saattaisivat alkaa niin josko ensi viikolla pääsisi leopardihattu jo käyttöönkin!