Jumin selätystä ja hankalia ommeltavia

Nyt vihdoin alkaa olla sellainen fiilis, että taitaa jumi helpottaa. Eilen ihan ilman ennakkosuunnitelmia ompelin nimittäin itselleni tunikan. Tällaisen:

Tuota sydänvelouria olen marinoinut varmaan ainakin 2 vuotta, mutta nyt se kovasti halusi mekoksi. Sitä oli kuitenkin vain metri, joten yksinään se ei riittänyt. Onneksi löytyi lilaa yksiväristä velouria myös, jota otin lisäksi. Tässä on kaavana Ruskamekko, mutta helmasta puuttuu pituutta yli 10 senttiä ja siitä syystä helmaa piti myös kaventaa, ettei se näyttänyt ihan pöljän leveältä. Hihoja puolestani muokkasin sen verran, että lyhensin hihaa ja sitten ompelin hihansuihin jatkopalat kaksinkertaisesta kuviovelourista. Tähän tyyliin:

Tuossa hihansuukaistale siis täydessä leveydessään, sovituskuvassa puolestaan taitettuna kaksinkerroin.

Tänään puolestaan sain kuin sainkin käytyä niiden elokuussa(!!) leikattujen paitojen kimppuun. Tai oikeammin kylläkin vain toisen niistä. Toinen tarvitsisi tukikangasta, joten saa vielä hetken marinoitua että saan aikaiseksi. Mutta tämä lyhythihainen ei tarvinnut mitään kikkailuja (josta syystä ihmettelen, miksi kummassa en sitä saanut elokuussa ommeltua?! Olisi ollut paremmin käyttökelejäkin vielä....) ja valmistui aika nopeaan. Isoin ongelma oli kankaan liukkaus, tuo kun on todella hyvin laskeutuvaa - ja karkuun liukuvaa. Mutta valmista tuli.

Tässä kaavana on Ottobren 2/2015 paitakaava. Alkuperäinen oli taidettu tehdä pellavakankaasta tmv. mutta itse tosiaan tein tällaisesta laskeutuvasta trikoosta. Ja toki oikaisin sen verran, että pääntiekaitaleen jätin kokonaan pois ja huolittelin pääntien sen sijaan framilonilla. Paidan jippo on toisella olkapäällä olevat laskokset.

Paidan lisäksi tänään syntyi myös leggingsejä. Maanantaina kalastin Eurokankaan palalaarista wet look -trikoota ja siitä syntyi leggarit. Pikamallailulla näytti, että palasta saisi peräti kahdet leggingsit itselleni, mutta kun kaavoja kävin mallailemaan niin pituus ei kuitenkaan riittänyt kuin yksiin. Loppupalasta esikoinen sai sitten omat "nahkahousunsa", joten nyt voidaan samistella lapsen kanssa :D Tällainen setti siis syntyi tänään:

Jos paitakangas oli liukuvaa niin leggings-kangas puolestaan ei liukunut mihinkään eli oli ihan hemmetinmoista takkuamista ompelukoneen kanssa. Lopputulos ei siis viimeistelyn osalta ole kaikkein siistein, mutta omaan käyttöön kyllä kelpaa. Ja lapsikin kelpuutti omansa jalkaan, mikä on aina paras palkinto.