Lainasin Ottobren 6/13 piirtääkseni siitä itselleni leggingsien kaavat. Esikoinen sattui selailemaan lehteä ja ihastui siinä olevaan takkiin ja kysyi, josko tekisin hänelle samanlaisen. Taas mentiin alueelle mitäpä äiti ei lapsiensa vuoksi yrittäisi, mutta olisin ehkä harkinnut toiseen ja kolmanteenkin kertaan jos olisin alunperin tajunnut, mitä kaikkea ompeluprosessi piti sisällään: ekakertoja asioiden suhteen tuli m-o-n-t-a! Alkuun kun päästiin, minulla oli 16 erikokoista palasta kangasta ja niistä piti lähteä kasailemaan yhtä vaatekappaletta, huh! Ensimmäinen ekakerta osui itse asiassa kohdalle jo ennen kuin pääsin edes ompelemaan, sillä mm. kaulukseen piti ensin silittää tukikangas. Useampana päivänä tätä ähräsin, mutta lopulta syntyi valmista:
Tukikankaan lisäksi ekakertoja tuli muitakin, kauluksen ompeleminen oli yksi niistä. Melkoista säätöä senkin kanssa, kun kauluksen saumanvaraan piti vielä kiinnityksen jälkeen ommella ripsinauhaa. Eihän miulla mitään ripsinauhaa ole, mutta kunhan jotain nauhaa värkkäsin:
Ensimmäistä kertaa ompelin myös alavaroja. Tuo sana on välillä vilahdellut ompeluaiheisten keskusteluryhmien viesteissä, mutta tätä ennen en itse ole sellaisten kanssa joutunut puljaamaan. Olihan siinäkin oma säätämisensä, mihin kappaleet kiinnitetään ja miten kääntäminen onnistuu, mutta taisivat ne oikein mennä kun eivät mitenkään kummallisilta näytä :D (alemmissa kauluksissa siis tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvät ne alavarat, tuohon etukappaleiden reunoihin ne siis ommeltiin).
Vaan vielä näidenkin jälkeen oli aivan megalomaaninen kynnys ylitettävänä, sillä takkiin tuli napit - joita varten tarvittiin siis myös napinlävet. A-PU-A!! Onneksi miun ompelukoneessa on sellainen supernäppärä paininjalka, joka tekee napinläven automaattisesti. Tälleen:
linkki videoon. Paitsi jos käyttäjä on blondi niin ei se ihan niin näppärästi mennytkään. Onneksi en ommellut heti takkiin vaan tajusin ottaa testitilkun koeompeluksia varten. Niitä nimittäin kertyi, ehkä sellaiset 20 kappaletta (napinläpiyritelmiä siis, ei sentäs testitilkkuja). Mielestäni tein kaiken juuri kuten tuossa videossakin, mutta tuloksena ei ollut napinläpi vaan kone joko ompeli vaan loputtoman pitkästi siksakkia tai sitten junnasi siksakkia paikoillaan. Lopulta päädyin kysymään Facen ompeluryhmästä apuja ja sieltä samanlaisen koneen omistaja tarjoutui antamaan puhelinkonsultaatiota, jonka jälkeen alkoi vihdoin sujua! Niin pienestä oli kiinni, mutta kun ei vaan itse hoksannut niin ei. Mutta lopulta ne napinlävet syntyivät itse takkiinkin:
Näiden kohdalla olen niin ylpeä itsestäni, että uskalsin edes yrittää ja sitten vieläpä osasin! Napit ovat toistaiseksi tuollaiset ruskeasävyiset, sillä ne olivat ainoat tarpeeksi suuret ja 2 samanlaista jotka omista jemmoista löytyivät. Voi olla että vaihdetaan ne joskus, tai sitten ei, saivat kuitenkin hyväksynnän käyttäjältäkin. Olihan se vähän (tai aika paljonkin) tuskaisaa taaperrusta, mutta lopussa seisoi tyytyväinen lapsi uusi takki päällään:
Takin kangas on Sokerikallo-luomujoustocollegea Käpyseltä, 1,3m riitti koon 140 takkiin juuri ja juuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti