Kävin eilen ystäväni luona penkomassa hänen jämäkangaspinoaan. Mukaan tarttui kahdeksan erikokoista trikoopalasta ja niiden kanssa kotiin kulkeutui pitkästä aikaa myös ompeluflow. Niinpä iltapäivällä istuin koneiden ääreen ja pistelin menemään. Jämäpalat olivat sen kokoisia, että vähän joutui asettelemaan ja miettimään, miten kankaan saisi riittämään. Mutta sinnikkyydellä niistä syntyi jos vaikka mitä kivaa :) Pienin palanen riitti vain pipoon jonka tein vuorittomana niin sen voi ottaa käyttöön heti kun tulee vähän viileämpää (eli todennäköisesti aika piankin kun kesä on mitä on :P )
Isommista syntyi useampi toppi vanhalla hyvällä käytä kaupan valmistoppia apuna -menetelmällä.
Tuo leopardikuvioinen toppi oli se, mitä sai venkslata eniten ja se onkin tehty väärään langansuuntaan. Onneksi kangas joustaa ihan ok niinkin päin. Kelpaisi kyllä itsellenikin samanlainen, mutta tähän minun on kyllä ihan turha yrittää ahtautua, ei riittäisi kankaan jousto vaikka olisi ommeltu missä langansuunnassa :D Sain sentään itsellenikin jotakin.
Tämän kanssa kävi taas niin, että kangas päätti itse, mitä siitä tulee. Olin nimittäin ompelemassa tätä topiksi. Yläosan kuosillinen kangas on siis se jämäpinosta kaiveltu ja siitä riitti täsmälleen tuon verran. Saksin sitten summanmutikassa mustasta trikoosta suorakaiteen, jonka ompelin helmaksi topille. Siinä vaiheessa kun laitoin topin päälleni, että mallailen helman pituuden, totesin, että a) tuli vähän turhan pitkä ja b) vielä vähän pidemmällä olisi tullut tosi kiva mekko. Vaihtoehtoja oli joko purkaa helmakappale pois ja leikata uusi pidempi tai koittaa keksiä topille joku jatkopala, että siitä syntyisi enemmän mekkomittainen. Koska purkaminen on äärimmäisen ärsyttävää ja tylsää ja mälsää puuhaa, päätin tietenkin kehitellä jotain jatkoa helmaan. Aika summanmutikassa mentiin taas, sillä helmarimpsu syntyi jämäpalasta, jonka leikkasin poikittaissuunnassa kahtia. Korkeutta rimpsulle siis tuli täsmälleen sen verran kuin mitä kangaspalasta sattui irtoamaan. Käytännössä osoittautui aika sopivaksi eli eli tarvinnut käydä enää helmarimpsulle miettimään helmarimpsua. Helman huolittelin pitkästä aikaa taas vaan rullapäärmeellä. Tässä vielä lähikuva yläosan kuosista, on tuollainen kimaltelevainen:
Kangasmenekit näille on laskematta, mutta käytännössä ainoastaan tästä mekosta tuli miinusta, sillä kaikki muut kankaat osuvat sekä plus- että miinussarakkeeseen kokonaisuudessaan. Mekon yksivärinen trikoo oli ainoa omista varastoista kaiveltu. Eikun joo, ompelin illalla vielä yhden topin, jonka takakappale tuli omista kankaista. Sitä vaan en muistanut kuvata, mutta samalla mallilla ja koolla kuin tuo leopardikuosinenkin. Mutta oli kyllä loistava tutkimusretki päästä toisen jämiä tutkimaan. Omista jämäkankaista ei oikein ole enää inspiraatiota omalle porukalle ommella, kun
ne on jo niin nähty, mutta uudet kuosit tuovat uusia ideoita. Ja mikä parasta, näistä ei enää jäänyt niitä jämäpaloja omiin nurkkiin lojumaan! Suosittelen tekemään ompeluystävien kanssa jämävaihtarit joku kerta :)
