Kimppakivaa!

Tälläkin viikolla oli ylläriveivi. Tämä vaan oli siitä erilainen ja erikoinen, että tehtävänä oli yhdessä toisen ompelijan kanssa luoda yhtenäinen, vähintään kahden vaatekappaleen mallisto. Itse nappasin kaverikseni Varpainjaloin-blogin Elvinan. Koska veivi oli kahdelle, paljastui paketista myös kaksi kangasta. Tällä kertaa vihdoinkin keltaisen kirous murrettiin ja vaihtoehtoina oli mustavalkoista neulosta ja roosaa trikoota. Roosan trikoon vaihtoehtoina muiden veivaajien paketeissa oli minttua trikoota tai tadaa - keltaista trikoota. Mutta se keltainen ei osunut meille!! Ensisilmäykseltä tehtävä oli aika haastava, koska kankaissa itsessään ei ollut oikein mitään yhteistä, joten lähdimme pohtimaan tilannetta muiden kankaiden kautta. Lopulta yhdistäväksi tekijäksi valikoitui mustavalkoraidallisuus (josta lopussa tippui mustavalko pois eli pelkät raidat jäivät jäljelle) sekä roosa väri. Itse suhasin kahden tunnin aikana tällaisen setin:

Tuo heppakangas oli siis varsinainen veivikangas, lisäksi käytin Noshin luonnonvalkoista trikoota ja edellisviikon veivin raitaresoria. Setin olisi tarkoitus olla pitkäikäinen.

Paita on tehty koon 110 kaavalla Ottobresta 1/2014, mutta pituutta on lisätty helmaan ja hihoihin niin paljon kuin kangaspalasesta riitti. Nyt alkuun se menee kuopukselle mekkona, mutta toivottavasti jatkossa sitten toimii paitana. Resoria laitoin hihan- ja päänsuihin ja helmassa on (jälleen) rullapäärme.

Leggarit on tehty saman lehden ruttuleggingsien kaavalla koossa 104. Sen verran tätäkin kaavaa muokkasin, että lahkeista on otettu vähän pituutta pois ja lisätty resorit tilalle. Nuo lahkeiden koristerusetit ovat syy, jonka vuoksi veivaus meni 2 minuuttia yliajalle. Alkuperäinen idea oli ommella heppakankaan jämistä tällä ohjeella rusetit. Kangasta jäi kuitenkin niin pienet palaset, että lopputulos ei omaa silmää miellyttänyt ollenkaan..

Tuosta kuvasta muuten näkyy sekin, että veivi vastusti muutenkin: heti ekassa kaksoisompeleessa ruttasin neulan ihan vänkyräksi! Onneksi oli vielä yksi varaneula, joten pääsin jatkamaan. Mutta kangasrusetista ei siis tullut mieleistä, joten otin käyttöön plan B:n ja siirryin käsinompeluun ja valmiiseen nauhaan rusettimateriaalina. Vielä pienet ruusuhelmet keskelle niin miellyttää ainakin omaa silmää :) Mutta sen verran kauan käsin näperrys tosiaan kesti, että valmista oli vasta 23.02.

Elviina puolestaan työsti samaan aikaan omalla tahollaan paketin toista kangasta eli mustavalkoista atomi-neulosta ja sai siitä aikaan tällaisen ihanan boleron:

Kuten paita/ mekko, ovat myös leggingsit vielä vähän isot, mutta tarkoitus olisi niistäkin saada ainakin parin vuoden käyttövaate.

Näihin veiveihin jää kyllä aivan koukkuun, tilasin nimittäin jo ensi viikon perjantaiksikin ylläripaketin!

P.S. Blogiarvonnassa voittajaksi Onnetar nosti Lillin, joka valitsi voitokseen ommellut sukat. Sukkapari toimitetaan voittajalle lähiaikoina :)

Elokuun tilastot

Kerrankin pääsen aloittamaan uutta kuukautta heti miinuksilla! Eilen oli taas veivi (josta postaus kunhan ehdin), josta pärähti miinusta 0,7m ja sen lisäksi tein pari pikkujuttua muihin tarkoituksiin. Veivikangas ehti tulla jo heinäkuun puolella, joten se ei rumenna elokuun plus-tilastoa :)

Miinusta:
2.8. veivi, sukat, alushousut 0,9m
6.8. sukkia 0,2m
8.8. toppeja 0,75m
9.8. mekko 1,35m
15.8. kangaspenaaleja 2m
17.8. housut ja leggingsit 1,5m
22.8. leggingsit ja paita 1,6m
23.8. paita + pipoja 1,25m
29.8. mekko 0,6m
30.8. päiväkodin tätien joululahjat, mekko ja paita 4,5m
31.8. kellohame, pesulappuja, kangaskasseja, lahjapusseja, leggarit 6,6m

Plussaa:
6.8. Hannan Kankaalta 0,5m
8.8. Nanson palalaarista ja Tyyne-Esteriltä 3,2m
14.8. Jonicilta 5m
18.8. Käpyseltä 5,9m
20.8. Hannan Kankaalta 5,5m
28.8. Mussukoilta 0,5m

Yhteensä: -0,65m

Lankamenekki
60g sukkiin

Yhteensä: -60g

Alushousuja

Mistä lie sain idean, että voisin kokeilla miehelle ommella bokserit. Valmista kaavaa ei oikein löytynyt, joten aloitin projektin saksimalla sopivat kulahtaneet bokserit palasiksi ja käytin niitä kaavojen piirtämiseen:

 Mitään ompeluohjettakaan ei sitten ollut, eli itse piti pähkäillä missä järjetyksessä ja miten päin palaset toisiinsa pitäisi yhdistellä.. Vaan valmista syntyi kuin syntyikin!

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat, että raadeltujen boksereiden vyötärökuminauha sai uuden elämän kleinari-boksereissa ;) Mistähän tuollaista boksereihin sopivaa kuminauhaa muuten voisi ostaa? Koska vyötärökuminauhaa ei ollut enempää, niin kokeilin toisia boksereita ihan normaalisti kuminauhakujan kanssa:

Sekin systeemi oli ihan toimiva, mitä nyt en lisännyt korkeutta vyötärölle tarpeeksi eli kuvaamisen ja sovituksen jälkeen näiden avaruusboksereiden kuminauhakuja piti purkaa ja ommella yläreunaan erillinen vyötärökaistale mustasta trikoosta, jonka sisällä kuminauha kulkee. Ihan ok systeemi kyllä sekin.

Menestyksestä innostuneena kokeilin samaa myös kuopuksen pikkareihin. Niitä tosin en saksinut paloiksi vaan koitin valmiista vaatteesta vaan saada kaavat piirusteltua. Lopputulos näyttää tältä:

Näissä kävi sellainen moka, että leikkasin myös sisemmän haarakappaleen yhtä leveänä kuin ulomman (johon siis piti lisätä leveyttä noiden lahkeiden takia) eli haarus on vähän tönkkö. Pitää seuraavaan kappaleeseen muistaa tehdä sisäkappale kapeampana. Ompeluapua näihin lähinnä ompelujärjestyksen suhteen hain täältä ja täältä.

Silityskuvia

Pitkästä aikaa sain taas aikaiseksi säätää silityskalvojen kanssa. Niin upeita tekeleitä olen muiden tekeminä nähnyt, että pakko oli itsekin koittaa vähän monimutkaisempaa. Itselläni kalvoja ei ole kuin muutamaa väriä, joten siksi hain kuvia mustavalko/ääriviivapiirroksina. Vinkkejä googlaamiseen:

hakusanoiksi silhouette/ drawing/ colouring picture
hakuehdoista clip art
hakutyökalut -> tyyppi -> viivapiirrokset
hakutyökalujen kautta pystyy myös rajaamaan kuvien kokoa, esim. itse tällä kertaa etsin vähän isompia kuvia.
Pinterestissä voi etsiä termeillä stencil ja svg (itse en tosin Pinterestissä ole).

Esikoiselle pikasurautin topin ja lapsi itse googletteli ja leikkasi silitysarkeista siihen lentävän kolibrin.

Toppiin ei ollut edes mitään kaavoja vaan lapsen pari viikkoa sitten henkkamaukasta ostaman topin avulla saksin kappaleet ja pistin saumuroiden. Tuli just hyvä!

Kolibri oli vielä aika helppo tapaus, mutta kuopukselle halusin My Little Ponyn. Lapsi itse valitsi pari päivää sitten kankaan ja ilmoitti haluavansa siitä pipon. Yksiväristä pipoa piristämään silitettiin sitten pinkki poni.

Tässä oli leikkaamisessa ja astetta enemmän haastetta, semminkin kun esim. silmä on tuolla keskellä eli saksilla ei edes pääse sitä leikkaamaan eli veitsellä piti kaiverrella. Jos näitä enemmän intoudun tekemään, niin ehdottomasti hankintalistalle on laitettava kunnollinen terävä askarteluveitsi!

Koko kesän neuleprojekti

Loppukeväästä etsin sopivaa ohjetta ohuelle pellavalangalle. Ulla-neuleesta päädyin sitten tähän Lehvä-huiviin. Vielä kun lanka oli sopivasti vihreää, niin mikäs sen sopivampaa lehtikuvioihin ;) Roudasin ohjeet, puikot ja langan mukaan Espanjaan kesäkuun alussa, mutten saanut aikaiseksi neulomista aloittaa. Kotona sitten juhannuksen alla sain vihdoin silmukat puikoille ja lähdin pistelemään. Silmukkamerkkejä oli jokaisessa kuvion vaihtumiskohdassa, mutta siitä huolimatta koko ajan oli häikkää silmukkamäärissä: joko silmukoita oli kateissa tai sitten niitä ilmaantui jostakin liikaa eikä kuvioiden vaihtumiskohta täsmännyt. Kaksi tai kolme kertaa aloitin uudestaan alusta, mutta aina lopputulos oli sama ja lopulta mieskin jo hermostui jatkuvaan kiroiluuni.Tarpeeksi manailtuani päädyin valitsemaan ohjeesta ainoastaan verkkopitsin ja pajunlehti-kuvion ja lähdin vielä yhteen yritykseen niiden kanssa ja sain kuin sainkin silmukkamäärät täsmäämään myös kuvion edistyessä!

Nyt ainut hankaluus oli enää langan ohuus ja liukkaus, silmukat tuppasivat karkailemaan puikoilta vähän väliä. Tätä ehkäistäkseni kokeilin ensimmäistä kertaa siirtää silmukat pyöröpuikolle, mutta käyttää niitä tasoneuleen tekemiseen. Talvella näin työkaverin tuota tekniikkaa käyttävän ja kyllähän se helpotti varsinkin neuletaukojen aikana kun voi liu'uttaa koko silmukkamäärän puikon keskelle vaijerin varaan ja vaikka pistää puikot solmuun jos niikseen tulisi :D Kyllä muutama yksittäinen tipahdus tuli vielä tämän jälkeenkin, mutta koko silmukkarivin tippumisilta vältyttiin sen jälkeen. Ohut lanka vaikutti myös siihen, että työ edistyi hitaasti. Tai toisaalta lanka tuntui jatkuvan ikuisuuksiin. Pajunlehti-mallikerta on 12 kerrosta ja valehtelematta ainakin 5 ellei 6-7 kertaa kuvittelin, että saan enää yhden mallikerran ja sitten pääsen huivia päättelemään, mutta aina lankaa vaan riitti ja riitti. Siinä vaiheessa kun jäljellä oli ihan pieni kerännyttyrä ja mietin, että taitaa riittää enää kuuteen kerrokseen eli puolikkaaseen mallikertaan, sain yhä neulottua puolitoista mallikertaa! Mutta lopulta lanka vihdoin loppui ja nyt huivi on valmis!

Koitin kuvata huivia vaikka mistä kulmasta ja millaisen alustan/ taustan kanssa, että pajunlehtikuvio erottuisi, mutta tässä taitaa olla paras yritys:

Lehdet siis "roikkuvat" kuviossa vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Sovituskuviin tälläsin nähtävästi huivin väärin päin, sillä tässä kuvassa lehdet eivät roiku vaan kurottelevat ylös päin.

Tällainen kevyt kesähuivihan tämä on reikineen päivineen, pituuttaa on sen verran, että voi käyttää vaikka hartiahuivina hellepäivänä.

Silmukoita huivissa oli 79, pyöröpuikko kokoa 2,5. Pienempikin olisi saanut olla, mutta itse en pienempiä omista. Silmukat menevät kuvioiden mukaan 10+17+25+17+10 eli reunoissa ohuet raidat verkkopitsiä ja keskellä leveämpi. Tuo verkkopitsi on pelkästäänkin ihan kivannäköinen, joten jos tuota ohutta lankaa vielä jäljellä on (muistelisin että lilaa on vielä jossakin) niin voisin pistellä kapean verkkopitsihuivin siitä. Todennäköisesti kuitenkin vasta ensi vuonna tai myöhemmin, nyt on vähäksi aikaa ohuiden lankojen ja hitaan edistymisen suhteen kiintiö täynnä ;)

Keltaisen kimppuun Kloritella

Eilen oli taas veivi-ilta. Tällä kertaa ylläripaketti tuli Neenuskalta. Kusti polki sen verran hitaasti, että paketti ehti perille vasta perjantain postissa. Kyllä oli taas melkoisen facepalm-olo kun kuoren avasin: jälleen keltaista! Tällä kertaa osallistujat saivat kaikki 60cm palasen yksiväristä trikoota ja olisiko ollut n. 30cm raidallista resoria. Sekä trikoiden että resoreiden värit vaihtelivat, niin että hyvällä tuurilla olisi voinut saada vaikkapa mustaa trikoota ja mustaharmaata resoria. Mutta minua vaivaa veivien suhteen joku keltaisen kosto, eli trikoo oli keltaista. Eikä mitään hailean keltaista vaan todella voimakas keltainen! Resori oli sentään kiva valko-harmaa, mutta eipä kivalla resorillakaan kamalan väristä kangasta pelasta vaikka mitä tekisi. Puoli päivää taas pähkäilin mitä kummaa keksin: koitin kaivella kaavapinoa, josko joku sieltä puhuttelisi ja koitin etsiä kangaslaatikoista sopivia kavereita keltaiselle. Mutta kun ei niin ei. Lopulta ainoa mitä keksin, oli kokeilla kankaan käsittelyä Kloritella. Täällä on helppo tutoriaali, jolla pääsee hommassa alkuun. Itse en (tietenkään) jaksanut mitään mallia ruveta leikkelemään vaan ajattelin, että roiskin nestettä kankaan toiseen päätyyn ja katsotaan mitä tulee - ei se huonommaksikaan voi mennä ;) Eikä meillä tietty kunnollista suihkepulloakaan ollut vaan ainoastaan sellainen, jossa suutin oli rikki eli se todellakin roiski sitä liuosta eikä sumuttanut tasaisesti. Tällaista syntyi:

Ja sen verran kiva tuli, että käsittelin koko kankaan. Tummemmat läiskät ovat siis alkuperäisen väriset ja vaaleat sain aikaan roiskimisellani. Näin käsiteltynä kangas oli heti paljon kivempi ja päätin kokeilla siitä samantyyppistä mekkoa jonka pari viikkoa sitten tein jalkapallokankaasta. Tokikaan 60 sentin palanen ei mekkoon riittäisi, joten otin kaveriksi turkoosia trikoota. Jostain syystä olen tykästynyt turkoosiin ylipäänsä ja se toimii myös keltaisen kanssa mainiosti! Ja eikun ysiltä saksimaan ja saumuroimaan. Ensin ompelin yläosan ja kiinnitin siihen resorin helmaan. Sitten saksin jäljelläolevan keltaisen keskeltä kahtia ja ompelin renkaaksi ja kävin mallailemaan paljonko sitä tarvitsisi rypyttää resorin alle. Tässä vaiheessa totesin, että enpä taida koko turkoosia tarvitakaan, vaan teenkin pelkästään yksinkertaisen helman mekkoon ja sillä mentiin:

Yksinkertainen helmakappale oli mielestäni vähän tylsä, joten kaivelin vielä silityskalvoa esille ja pistin helmaan koristeeksi lentelemään perhosen.

Helma on huoliteltu taas rullapäärmeellä. Olen kyllä aika ylpeä itsestäni, sillä koko mekon tekemiseen meni 1t 20 minuuttia ja siihen siis sisältyi myös saumurin lankojen vaihto ja asetusten säätäminen rullapäärmettä varten! Vielä pari viikkoa sitten en olisi uskaltanut koko rullapäärmettä kokeilla ja nyt tein se tuosta vaan kaiken kiireen keskellä! Pituudeltaan mekko on vähän siinä ja siinä, mutta mies kyllä vakuutteli, ettei ole liian vesirajalla. Eli kyllä tätä ainakin kotona ja rantsussa kehtaa käyttää ;)

Kohtuullisen hyvä saavutus kyllä, että 60 sentin palasesta sai kokonaisen pikkumekon. Siitä nämä veivit ovat kyllä kivoja, että joutuu yleensä poistumaan mukavuusalueeltaan ja oikeasti pohtimaan ja pähkäilemään, mitä käyttökelpoista materiaaleista on tehtävissä. Ja nyt kun ekakerta Kloritenkin suhteen on koettu, niin luulen, että jatkossa uskallan sitäkin kokeilla vaikka mallikuvankin kanssa eikä vain epämääräisinä läiskinä ;)

P.S. Arvontaan ehtii vielä osallistua täällä.

Sukkia ommellen

Netissä bongasin linkin ommeltavien sukkien kaavaan. Ei maksanut montaa euroa, joten pistin tilaten. Koot menevät parin numeron välein, ja ohjeen mukaan "välikokojen" (siis jos ei ole varma esim. ottaako 38-39 vai 40-41) kannattaa valita pienempi koko. Onneksi en lähtenyt suorilta omia sukkia yrittämään, vaan kokeilin ommella kuopuksella ensin, sillä ei kyllä pitänyt paikkaansa, ihan liian pienet tuli vaikka valitsin koon 24-25 jalkaan koon 24-26 kaavan! Vasta tässä vaiheessa (ensimmäinen pari siis jo valmis ja liian pieneksi todettu) tajusin mallailla lapsen jalkaa kaavan päälle ja huomasin, että useampi sentti puuttui pituutta. Leveys oli kyllä ok, joten seuraavankin parin tein samalla kaavalla, mutta lisäsin tosiaan pituutta reilusti ja siitä tulikin sitten sopiva.

Tämän jälkeen uskaltauduin kokeilemaan sukkaparia itsellenikin. Lapsen toive oli ollut tähtisukat, mutta itse halusin hyödyntää tilkkulaatikkoa mahdollisimman hyvin, eli sukantekoon lähdettiin tällaisella valikoimalla:

Aikuisten sukkiin jämäpalojen täytyy olla suht reiluja (ellei sitten jaksa näperrellä esim. vartta useammasta palasesta), mutta toki kantalapun saa pienestäkin kangaspalasta ja pienet tilkut riittävät hyvin lasten sukkiin, varsinkin jos tekee nekin tällaisella monen kankaan menetelmällä ;) Ompelemista on tietysti tilkkuversiossa pikkuisen enemmän, mutta aika nopeasti homma saumurin kanssa silti hoituu. Lopputulos tästä yhdistelmästä näyttää tältä:

Nämä jämät olivat kaikki trikoita ja jalassa sukat tuntuvat ihanan pehmeiltä! Talvea ajatellen voisi hyvin kokeilla ommella sukkia myös velourista, tulisi varmaan aika ihanan lämpimät. Tästä kaavasta tulee kyllä ehdottomasti vakiokamaa, vihdoinkin saan jämäkankaita kunnolla hyötykäyttöön! Kangasmenekin suhteen sukista ei paljon ole tilastollista iloa: omiin sukkiin kangasta kului laskennallisesti reilut 13 cm ja lapsen sukkapari syntyi alle 10 sentistä.