3-vuotisarvontaa!

Tänään tuli täyteen 3 vuotta blogin kirjoittamista! Hämmästyttävän hyvin olen käsitöitä saanut aikaiseksi töihinpaluun jälkeenkin, 60-70 välimaastossa vuotuiset postausmäärät pyörivät. Alkuaikojen neule- ja kakkupainotteisuudesta ollaan siirrytty yhä enemmän kohti ompelublogia. Toki kakkujakin edelleen säännöllisin väliajoin syntyy ja ehkä niidenkin suhteen jotakin kehitystä on tapahtunut. Synttäreiden kunniaksi ajattelin pistää pystyyn arvonnan, osallistumisaikaa on heinäkuun loppuun asti.

 Osallistumaan pääsee näin:
* Yhden arvan saat kun jätät kommentin tähän postaukseen. Mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla osallistut.
* Kaksi arpaa saat kommentoimalla ja olemalla tämän blogin jäsen. Liittyä voi tuosta oikean laidan Lukijat-kohdasta ;)
* Peräti kolmella arvalla pääset osallistumaan, jos edellämainittujen lisäksi jaat tämän blogipostauksen omassa blogissasi/ FB:ssä.

Ja mitä voi voittaa? Voittaja saa valita joko tuossa kuvassa näkyvän essun (lasten koko) tai mieluisensa parin sukkia/ säärystimiä blogin valikoimasta (poislukien uusin Stricken-malli). Jos osallistumisajan lopussa blogissa on jäseniä 25 tai enemmän, arvotaan sekä essu että sukka/säärystinpari. Lycka till ja onnea arvontaan!

Rakkaudesta lajiin

Minä en erityisemmin jaksa innostua urheilusta, en edes penkkiurheilusta. Lätkä on EVVK, formuloita ei jaksa katsoa, yleisurheilu, pesis, jääpallo plaah. Paikallisen korisseuran edesottamuksia seuraan jonkun verran, mutta on oikeastaan vain yksi laji jota jaksan katsoa enemmänkin. En väitä mikään asiantuntija tai intohimoinen senkään suhteen olevani, mutta omalla (olemattoman kiinnostuksen) mittapuullani tuo on täysin ylitse muiden, kuningas muiden joukossa. Niinpä kun näin tämän kankaan, oli sitä pakko saada:



Tämä on Sari Ahokaisen suunnittelema Love Football/ Football Feeling ja värimaailma on syntynyt MM-kisojen isäntämaan kunniaksi. Vähän arvelutti nuo värit jos Brasilia menisi kisat voittamaan, sillä mitenkään erityisesti en juuri Brasiliaa fanita. Nyt Brasilia kuitenkin jäi ilman mitaleita, joten kangasta voi hyvin käyttää ihan vaan yleisenä rakkaudenosoituksena jalkapallolle ja muistona siitä, että kisat olivat tällä kertaa Brasiliassa. :)

Kangasta tuli Sarin omaan kauppaan vain pieni erä ja sen missasin kun oltiin reissussa kesäkuun alkupuoli. Onneksi Sari vinkkasi, että Saksasta kangasta on helppo tilata, joten napsuttelin sieltä 1,5 metriä tulemaan. Sitten piti vielä jokunen viikko ensin arpoa mitä siitä haluaisi ja sitten kerätä rohkeutta. Visioni oli taas sellainen, ettei siihen ollut valmista kaavaa, joten piti soveltaa ja soveltaessa aina vähän hirvittää, meneekö koko homma pipariksi. Vaan lopulta uskaltauduin kankaan pariin saksien kanssa ja eilen vähän ennen pronssiottelua sain luomuksen valmiiksi:

Tässä on kaavana sama toppikaava, jolla vissiin kaikki viime aikoina blogatut topit olen ommellut. Kun hyvän löytää niin miksipä sitä vaihtamaan? (Pätee muuhunkin kuin kaavoihin ;) ). Alaosaan ei ollut varsinaista kaavaa, mutta Ottobren 1/2012 yhdestä hameesta katsoin vähän helmakappaleiden mittoihin osviittaa ja apuja ompelujärjestykseen. Täysin 100% mätsiä ei resoriin löytynyt, mutta ihan ok tuo vihreä, jonka Tyyne-Esteristä löysin. Helmojen huolitteluun kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä rullapäärmettä. Vähänkö hirvitti ruuvailla saumurista neulaa irti ja säätää vähän jokaista namiskaa, mutta onnistuin - ja huolittelun jälkeen onnistuin vielä saamaan säädöt takaisinkin :D

Sitten kun oikein säädin ja täsmäsin, niin sain kuin sainkin kankaasta riittämään vielä jalkapalloasuun koossa 98.

Nämä ovat vanhoja tuttuja kaavoja, housut tehty taas Saimi-kaavalla (lahkeen ja resoreiden pituutta vaihtelemalla niitä voi varioida melkein loputtomiin) ja paita vuoden 2011 Ottobresta piirtämälläni teepparin kaavalla. T-paitaan kokeilin ensimmäistä kertaa huolitella hihansuut resorilla, tuli ihan ok.

Testiin molemmat asut pääsivät heti tänään, pitäähän nyt finaalipäivänä tunnustaa lajia ;) Kummallakaan pallistilla ei tosin ollut ihan parhaat jalkineet potkutreenejä varten..

Aplikoinnin alkeita

Olen jo pidempään ajatellut opetella edes jonkunlaisia aplikointeja, mutta nyt aloitus lähti vähän puolivahingossa ja melkein pakon edessä. Eilen nimittäin taas veivattiin. Ja tällä kertaa veivikangas oli ihan kamala, siis mah-do-ton! Itse kuosi oli vielä suht ok (sellainen leopardityyppinen), mutta väri: rumankeltainen. Teki mieli hakata päätä seinään ja vielä enemmän kun kuulin että osa veivaajista oli saanut saman kuosin pinkkinä tai turkoosina. Niiiin paljon paremmat värit. Semminkin kun tässä veivissä oli lisäohjeena "tee jotain ensisijaisesti itsellesi". No can do. Vaikka miten pähkin ja kangasta pyörittelin niin en kertakaikkiaan keksinyt mitään tapaa, että olisin voinut sitä kuvitella käyttäväni :( Pinkkiä jees ja turkoosia joo, mutta keltaista - no way. Hämmästyttävää kyllä esikoinenkaan ei ihan lämmennyt kankaalle, vaikka normisti noita eläinkuoseja käyttääkin. Paniikki, hyperventilaatio, mitä hiivattia tuosta tehdään?! Onneksi satuttiin käväisemään kaupungilla ja siellä vastaus löytyi yhden mallinuken päältä. Tosin tuokaan idea ei ollut itselleni, mutta edes kutakuinkin järkevä niin että vaatetta tulisi käytettyä. Esikoiselta taas vähän piirustusapua ja illalla määräajan alkaessa saksimaan ja tadaa:

Mallinuken paidassa sydän tosin oli keskellä etukappaletta, mutta lapsi itse halusi sen tuonne kainalon alle kurkistelemaan, joten sinne laitettiin. Paita on ommeltu samalla koon 140 kaavalla kuin viime viikonkin veivipaita. Pääntieltä jätin resorin lapsen toiveesta pois ja huolittelin pelkästään kaksointikillä. Tuli kyllä ihan siisti noinkin :)

Sydän on sitä yllärikangasta ja ehkä minuutti veiviajan alun jälkeen tajusin että sehän varmaan tarvitsee jotain tukikangasta kaverikseen! Onneksi viikko-pari takaperin Tyyne-Esteristä sellaista ostin, mutta käytön opettelu täytyi hoitaa siis pakon edessä ja pienessä kiireessä. Tuo tukikangas on sellaista kaksipuoleista, joka ensin silitetään aplikoitavan kuvion taakse ja sitten siitä poistetaan suojapaperi ja kuva silitetään kiinni vaatteeseen, jonka jälkeen sen voi kiinnittää ompelemalla. Mie en meinannut saada sitä suojapaperia irti sitten millään ja kun se lähti niin katsoin ensin ettei kyllä mitään siihen sydämeen ollut tarttunut, mutta kyllä siellä vaan ohut kangas oli ja se silittämällä tarttui paitaan, jee! Normaalistihan aplikoinnit kuuluisi kiinnittää tiheällä siksakilla, mutta koska tavoitteena oli vähän rosoisempi ilme kuvaan, niin vetelin pelkästään suoralla ompeleella, jotta reunat saavat vähän "repsottaa"

Päällä paita näyttää tältä:

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, varsinkin kun tämä oli tosiaan ensimmäinen aplikointiyritys, mutta se harmittaa, että ei tämä kyllä ohjeistusta vastaa. Vaate ei ole itselleni ja toisaalta myös yllärikangasta on käytetty aika vähän. Loppukappaleesta yritin kiireessä ideoida sitä sun tätä ja lopulta päädyin ompelemaan kuopukselle hamosen.

Hameessa sentään eläinkuosi on pääosassa, mutta onhan se aivan älyttömän tylsä ja helppo perussurautus eikä sisällä yhtään mitään hienouksia. Siinä mielessä meni tämä veivikerta vähän pieleen. Aikarajan puitteissa ehdin vielä surauttaa itselleni hiusdonitsin, eli ihan en ilman tuota karmivaa kuosia jäänyt minäkään :P Jos joku kuosiin tykästyy (ja ne pinkki ja turkoosi ovat oikeasti ihan hienoja), niin sitä löytyy Emeli Designiltä.

Designista tunikaksi

Meidän esikoinen on melkoisen lahjakas piirtämään. Useampaan otteeseen on piirustellut vaateluonnoksiakin, mutta ihan vain omaksi ilokseen. Nyt kuitenkin yhden kankaan häntä varten tilattuamme selosti hyvin tarkkaan, minkälaisen paidan siitä haluaa. Ja kun tiesin että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin pyysin, että hän piirtäisi mallin siitä, minkälainen paita on toiveissa. Tästä siis lähdettiin liikenteeseen:

Vyötäröllä ja hihoissa siis resorit ja hihat pitäisi olla vähän pussittavat, näin kuvasta ja selostuksesta tulkitsin. Valmista kaavaa ei ollut enkä jaksanut lähteä metsästämäänkään, joten kaivelin varastoista mitä löytyi ja sävelsin loput. Yläosa on tehty suunnilleen Ottobren 3/2005 jollakin kaavalla, olen kaavaan kirjoittanut pelkästään 140 pitkähihainen, lyhyt malli. Ja totisesti lyhyt malli se onkin, sillä jouduin lisäämään helmaan pituutta, että sain vyötäröresorin esikoisen toivomalle korkeudelle! Helmakappale on saksittu ihan summassa, siihen ei ollut kaavaa ollenkaan.

Kangas on Käpyseltä Muste-nimistä. Pakalla ei kummoinen omaan silmääni, mutta vaatteena kyllä hieno! Helman lisäksi muokkasin myös hihoja niin että lisäsin niihin leveyttä ja lyhensin täyspitkistä puolipitkiksi. Resoreita ylemmäs vetämällä saa aikaan lapsen toivoman pussittavan vaikutelman.

Sen verran kuva huijaa, että tämä ei ole tunika vaan ihan paitamittainen eli ilman housuja/ leggareita tai muuta alaosaa tätä ei voi käyttää. Kuvassa vaan mallilla on jalassaan nykymuodin mukaiset miniminishortsit, joten ne peittyvät paidan helman alle.

Joskus marinoiminen kannattaa

Vieläköhän kukaan muistaa Kuura-joustofroteen? Se kotiutui miulle jo helmikuussa ja kuten jo silloin arvelin, en ole raaskinut siitä mitään ommella. Alun perin ostin sen tunikaa varten, mutta kun tarkempi visio on puuttunut, on kangas lojunut laatikossa odottamassa tuloaan. Ja onneksi onkin lojunut, sillä nyt tuli visio! Netissä bongasin jonkun toisen ommelleen siitä leggingsit ja sillä sekunnilla tiesin, että sellaiset tarvitsen itsekin! Eipä aikaisemmin ollut käynyt mielessäkään, että joustofroteestakin voisi tehdä leggareita. Tänään kun oli vähän viileämpi päivä, oli hyvää aikaa ommella.

Leggareista tuli justiin niin ihanat kuin ajattelinkin! Melkoisen slim fit ne tosin ovat, sillä joustofrotee ei jousta ihan niin paljon kuin trikoo. Mutta kestääpähän kilot kurissa :D Viime viikolla kotiutuneet hakaneulat muuten eivät marinoituneet kauaakaan vaan samalla vaivalla (ja kaavalla :D ) syntyi niistäkin leggarit:

"Hienoja" omakuvia joo, mutta luottokuvaajani oli elokuvissa ja kuvat piti saada tietty heti kun housut valmistuivat. Nämä on tehty samalla Ottobren 2/08 kaavalla kuin edellisetkin blogissa esitellyt leggingsit. Kaikeksi onneksi olin tilannut tuota Kuura-kangasta 1,5 metriä eli leggareiden lisäksi sain kuin sainkin vielä sen tunikankin! Pitkähihaiseen ei kangas luonnollisestikaan enää riittänyt, mutta hihattomaan ihan mainiosti :)

Mitkään kohdistukset tai enemmät säätämiset eivät tulleet kyseeseen vaan tasan siitä leikkasin kappaleet, mihin kaavat mahtuivat. Ja siitä huolimatta kävi niin upea mäihä, että iso lumihiutale osui juuri symmetrisesti kaula-aukon kohdalle!

Melkein voisi ajatella, että tarkoituksella tehty? ;) Kaavana Onion 2035, mutta ilman hihoja. Hihansuusta kainalon alta pikkuisen kavensin, mutta muuten ei ole kaavaa muokkailtu. Pääntien ja kädensuut kanttasin pinkillä resorilla, että on jotakin väriä mekkosessa. Sovituskuvat otti tällä kertaa mies, sekin on alkanut saada kelvollisia aikaan.

Sanoinko jo että tykkään? Siis todella paljon, näistä tulee varmasti ensi syksyn ja talven lempparivaatteita kaikista!

Tyyny

Tämä ompelus on ollut kesken jo useamman kuukauden! Kankaat leikkasin varmasti jo touko- ellen peräti huhtikuussa ja kesäkuun puolella tätä aloin ommellakin. Sen verran oli uusia opeteltavia juttuja, että homma eteni kovin hitaasti ja takkuisesti. Nyt perjantaina piti saada koneeseen vaihdettua mustat langat niin äkkiä tein tämän alta pois valmiiksi, ettei heti tarvitse olla niitä mustia taas muihin vaihtamassa. Onkohan jo käynyt selväksi, etten kertakaikkiaan tykkää lankojen vaihtamisesta? :D Mutta siis, tällainen valmistui:

Kyseessä siis lattiatyyny, johon ohje on Mekkoni mun -kirjasta. Kangas on vanhoja lakanoita, jotka itse värjäsin pesukoneessa pinkeiksi. Uusia juttuja opeteltavaksi oli mm. tereiden ompelu (seuraavassa kuvassa yritetty kuvata niitä) ja rypyttäminen.

Tereitä varten leikattiin 4-senttistä kaitaletta, johon sitten vetoketjupaininjalan avulla ommeltiin nyöri sisään. Rypytys puolestaan tehtiin puuvillalangan avalla. Varsinkin tyynyn ulkoreunalla pituutta on niin paljon, että normaalisti alalangoista vetäen rypyttämällä olisi riski langan katkeamiseen liian suuri. Niinpä rypytystä varten ommeltiin puuvillalankaa siksakilla (niin että ommel ei missään vaiheessa mene langan päältä, ts. neula ei saa mennä puuvillalangan läpi) tyynykappaleen reunaan ja sitä vetämällä saatiin rypytys tehtyä. Kun tyynykappale oli ommeltu tuohon sivukappaleeseen kiinni, pystyi puuvillalangan vetämään pois. Yllättävän helppo systeemi, vaikka kovasti pelkäsin etukäteen että mitenkähän onnistuu.

Loppuviimeiksi tyyny täytettiin ja täyttämisen jälkeen ommeltiin sekä pohja- että päällikappaleeseen keskelle nappi. Harmillisesti itselläni ei ollut ihan tarpeeksi suuria nappeja (eikä tokikaan missään vaiheessa aikaa niitä hankkia kun tämä projekti eteni niin kiivaaseen tahtiin..), joten mentiin vähän liian pienillä..

Kyllä tuo juuri ja juuri menettelee, mutta pohdinnassa on kyllä, josko jossakin vaiheessa kehittelisin tuohon napin tilalle/ päälle/ ympärille jonkun muun systeemin vielä, että saisin siitä viimeistellymmän näköisen.. Tarkoitus oli ommella näitä ainakin toinen, mutta kangasta yhteen tyynyyn menee yli metri ja täytettä aivan järjettömän paljon. Tässä tyynyssä on suunnilleen kahden muovikassillisen verran täytettä, eikä se siltikään ole mikään ylipullea!

Veivasin vihreetä

Taas oli ylläriveivi perjantaina ja taas huomasin osallistuneeni. Tällä kertaa yllärikangas tuli Ikasyrilta. Kuoren avattuani hämmästys oli suuri, kun sieltä löytyi yksiväristä trikoota! Mikäs pointti siinä nyt sitten on, täh ja häh?! Mutta kun avasin kankaan kokonaan niin olihan siellä kuviakin, tällaisia. Nuo isoja kuvia sisältävät kankaat tuntuvat tällä hetkellä olevan jonkunlainen trendi ja niitä ei tilata 10cm välein tai metreittäin kuten normaaleja vaan aina pitää tilata täysiä raportteja. Tässä raportin korkeus on n. 60cm ja yksi täysi raportti ylläripaketista siis löytyi. Keskeltä kangas on tosiaan yksivärinen, mutta molemmissa reunoissa on isot kuvat. Itse sain kyllä idean molempiin kuviin, mutta kahden tunnin aikarajoitteen vuoksi työstin niistä vain toisen. Eilisiltana valmistui siis tällainen setti:

Tuo paidan kirkkaanvihreä kangas on siis yllärinä tullutta. Päätin "parittaa" sen Käpyseltä tulleen seeprakankaan kanssa, josta esikoinen oli toivonut itselleen leggingsejä. Ensin siis piti varmistaa, että kankaasta riittää leggingseihin ja lopuista oli varaa käyttää muuhun eli sain siitä  yllärikankaan kaveriksi hihat. Paidan jippo on selässä:

Eli siellä on toinen kankaan kuvista. Toinen jäi nyt vielä odottelemaan omaa hetkeään, mutta eiköhän sekin pian koita. Kuvat on otettu illalla 11 aikaan, joten valo on mitä on, ja siitä syystä kankaan vihreäkin on vähän ärtsymmän näköistä kuin oikeasti livenä. Tässä aamulla otettu sovituskuva:

Kaavat olivat vanhoja tuttuja: t-paitakaava koossa 140, mutta jatkoin helmaa resorilla. Legginskaava on koossa 134, mutta lisäsin leveyttä ja pituutta arviolta. Kangasta settiin kului kaikkineen melko tasan metrin verran.