Aplikoinnin alkeita

Olen jo pidempään ajatellut opetella edes jonkunlaisia aplikointeja, mutta nyt aloitus lähti vähän puolivahingossa ja melkein pakon edessä. Eilen nimittäin taas veivattiin. Ja tällä kertaa veivikangas oli ihan kamala, siis mah-do-ton! Itse kuosi oli vielä suht ok (sellainen leopardityyppinen), mutta väri: rumankeltainen. Teki mieli hakata päätä seinään ja vielä enemmän kun kuulin että osa veivaajista oli saanut saman kuosin pinkkinä tai turkoosina. Niiiin paljon paremmat värit. Semminkin kun tässä veivissä oli lisäohjeena "tee jotain ensisijaisesti itsellesi". No can do. Vaikka miten pähkin ja kangasta pyörittelin niin en kertakaikkiaan keksinyt mitään tapaa, että olisin voinut sitä kuvitella käyttäväni :( Pinkkiä jees ja turkoosia joo, mutta keltaista - no way. Hämmästyttävää kyllä esikoinenkaan ei ihan lämmennyt kankaalle, vaikka normisti noita eläinkuoseja käyttääkin. Paniikki, hyperventilaatio, mitä hiivattia tuosta tehdään?! Onneksi satuttiin käväisemään kaupungilla ja siellä vastaus löytyi yhden mallinuken päältä. Tosin tuokaan idea ei ollut itselleni, mutta edes kutakuinkin järkevä niin että vaatetta tulisi käytettyä. Esikoiselta taas vähän piirustusapua ja illalla määräajan alkaessa saksimaan ja tadaa:

Mallinuken paidassa sydän tosin oli keskellä etukappaletta, mutta lapsi itse halusi sen tuonne kainalon alle kurkistelemaan, joten sinne laitettiin. Paita on ommeltu samalla koon 140 kaavalla kuin viime viikonkin veivipaita. Pääntieltä jätin resorin lapsen toiveesta pois ja huolittelin pelkästään kaksointikillä. Tuli kyllä ihan siisti noinkin :)

Sydän on sitä yllärikangasta ja ehkä minuutti veiviajan alun jälkeen tajusin että sehän varmaan tarvitsee jotain tukikangasta kaverikseen! Onneksi viikko-pari takaperin Tyyne-Esteristä sellaista ostin, mutta käytön opettelu täytyi hoitaa siis pakon edessä ja pienessä kiireessä. Tuo tukikangas on sellaista kaksipuoleista, joka ensin silitetään aplikoitavan kuvion taakse ja sitten siitä poistetaan suojapaperi ja kuva silitetään kiinni vaatteeseen, jonka jälkeen sen voi kiinnittää ompelemalla. Mie en meinannut saada sitä suojapaperia irti sitten millään ja kun se lähti niin katsoin ensin ettei kyllä mitään siihen sydämeen ollut tarttunut, mutta kyllä siellä vaan ohut kangas oli ja se silittämällä tarttui paitaan, jee! Normaalistihan aplikoinnit kuuluisi kiinnittää tiheällä siksakilla, mutta koska tavoitteena oli vähän rosoisempi ilme kuvaan, niin vetelin pelkästään suoralla ompeleella, jotta reunat saavat vähän "repsottaa"

Päällä paita näyttää tältä:

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, varsinkin kun tämä oli tosiaan ensimmäinen aplikointiyritys, mutta se harmittaa, että ei tämä kyllä ohjeistusta vastaa. Vaate ei ole itselleni ja toisaalta myös yllärikangasta on käytetty aika vähän. Loppukappaleesta yritin kiireessä ideoida sitä sun tätä ja lopulta päädyin ompelemaan kuopukselle hamosen.

Hameessa sentään eläinkuosi on pääosassa, mutta onhan se aivan älyttömän tylsä ja helppo perussurautus eikä sisällä yhtään mitään hienouksia. Siinä mielessä meni tämä veivikerta vähän pieleen. Aikarajan puitteissa ehdin vielä surauttaa itselleni hiusdonitsin, eli ihan en ilman tuota karmivaa kuosia jäänyt minäkään :P Jos joku kuosiin tykästyy (ja ne pinkki ja turkoosi ovat oikeasti ihan hienoja), niin sitä löytyy Emeli Designiltä.

Designista tunikaksi

Meidän esikoinen on melkoisen lahjakas piirtämään. Useampaan otteeseen on piirustellut vaateluonnoksiakin, mutta ihan vain omaksi ilokseen. Nyt kuitenkin yhden kankaan häntä varten tilattuamme selosti hyvin tarkkaan, minkälaisen paidan siitä haluaa. Ja kun tiesin että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin pyysin, että hän piirtäisi mallin siitä, minkälainen paita on toiveissa. Tästä siis lähdettiin liikenteeseen:

Vyötäröllä ja hihoissa siis resorit ja hihat pitäisi olla vähän pussittavat, näin kuvasta ja selostuksesta tulkitsin. Valmista kaavaa ei ollut enkä jaksanut lähteä metsästämäänkään, joten kaivelin varastoista mitä löytyi ja sävelsin loput. Yläosa on tehty suunnilleen Ottobren 3/2005 jollakin kaavalla, olen kaavaan kirjoittanut pelkästään 140 pitkähihainen, lyhyt malli. Ja totisesti lyhyt malli se onkin, sillä jouduin lisäämään helmaan pituutta, että sain vyötäröresorin esikoisen toivomalle korkeudelle! Helmakappale on saksittu ihan summassa, siihen ei ollut kaavaa ollenkaan.

Kangas on Käpyseltä Muste-nimistä. Pakalla ei kummoinen omaan silmääni, mutta vaatteena kyllä hieno! Helman lisäksi muokkasin myös hihoja niin että lisäsin niihin leveyttä ja lyhensin täyspitkistä puolipitkiksi. Resoreita ylemmäs vetämällä saa aikaan lapsen toivoman pussittavan vaikutelman.

Sen verran kuva huijaa, että tämä ei ole tunika vaan ihan paitamittainen eli ilman housuja/ leggareita tai muuta alaosaa tätä ei voi käyttää. Kuvassa vaan mallilla on jalassaan nykymuodin mukaiset miniminishortsit, joten ne peittyvät paidan helman alle.

Joskus marinoiminen kannattaa

Vieläköhän kukaan muistaa Kuura-joustofroteen? Se kotiutui miulle jo helmikuussa ja kuten jo silloin arvelin, en ole raaskinut siitä mitään ommella. Alun perin ostin sen tunikaa varten, mutta kun tarkempi visio on puuttunut, on kangas lojunut laatikossa odottamassa tuloaan. Ja onneksi onkin lojunut, sillä nyt tuli visio! Netissä bongasin jonkun toisen ommelleen siitä leggingsit ja sillä sekunnilla tiesin, että sellaiset tarvitsen itsekin! Eipä aikaisemmin ollut käynyt mielessäkään, että joustofroteestakin voisi tehdä leggareita. Tänään kun oli vähän viileämpi päivä, oli hyvää aikaa ommella.

Leggareista tuli justiin niin ihanat kuin ajattelinkin! Melkoisen slim fit ne tosin ovat, sillä joustofrotee ei jousta ihan niin paljon kuin trikoo. Mutta kestääpähän kilot kurissa :D Viime viikolla kotiutuneet hakaneulat muuten eivät marinoituneet kauaakaan vaan samalla vaivalla (ja kaavalla :D ) syntyi niistäkin leggarit:

"Hienoja" omakuvia joo, mutta luottokuvaajani oli elokuvissa ja kuvat piti saada tietty heti kun housut valmistuivat. Nämä on tehty samalla Ottobren 2/08 kaavalla kuin edellisetkin blogissa esitellyt leggingsit. Kaikeksi onneksi olin tilannut tuota Kuura-kangasta 1,5 metriä eli leggareiden lisäksi sain kuin sainkin vielä sen tunikankin! Pitkähihaiseen ei kangas luonnollisestikaan enää riittänyt, mutta hihattomaan ihan mainiosti :)

Mitkään kohdistukset tai enemmät säätämiset eivät tulleet kyseeseen vaan tasan siitä leikkasin kappaleet, mihin kaavat mahtuivat. Ja siitä huolimatta kävi niin upea mäihä, että iso lumihiutale osui juuri symmetrisesti kaula-aukon kohdalle!

Melkein voisi ajatella, että tarkoituksella tehty? ;) Kaavana Onion 2035, mutta ilman hihoja. Hihansuusta kainalon alta pikkuisen kavensin, mutta muuten ei ole kaavaa muokkailtu. Pääntien ja kädensuut kanttasin pinkillä resorilla, että on jotakin väriä mekkosessa. Sovituskuvat otti tällä kertaa mies, sekin on alkanut saada kelvollisia aikaan.

Sanoinko jo että tykkään? Siis todella paljon, näistä tulee varmasti ensi syksyn ja talven lempparivaatteita kaikista!

Tyyny

Tämä ompelus on ollut kesken jo useamman kuukauden! Kankaat leikkasin varmasti jo touko- ellen peräti huhtikuussa ja kesäkuun puolella tätä aloin ommellakin. Sen verran oli uusia opeteltavia juttuja, että homma eteni kovin hitaasti ja takkuisesti. Nyt perjantaina piti saada koneeseen vaihdettua mustat langat niin äkkiä tein tämän alta pois valmiiksi, ettei heti tarvitse olla niitä mustia taas muihin vaihtamassa. Onkohan jo käynyt selväksi, etten kertakaikkiaan tykkää lankojen vaihtamisesta? :D Mutta siis, tällainen valmistui:

Kyseessä siis lattiatyyny, johon ohje on Mekkoni mun -kirjasta. Kangas on vanhoja lakanoita, jotka itse värjäsin pesukoneessa pinkeiksi. Uusia juttuja opeteltavaksi oli mm. tereiden ompelu (seuraavassa kuvassa yritetty kuvata niitä) ja rypyttäminen.

Tereitä varten leikattiin 4-senttistä kaitaletta, johon sitten vetoketjupaininjalan avulla ommeltiin nyöri sisään. Rypytys puolestaan tehtiin puuvillalangan avalla. Varsinkin tyynyn ulkoreunalla pituutta on niin paljon, että normaalisti alalangoista vetäen rypyttämällä olisi riski langan katkeamiseen liian suuri. Niinpä rypytystä varten ommeltiin puuvillalankaa siksakilla (niin että ommel ei missään vaiheessa mene langan päältä, ts. neula ei saa mennä puuvillalangan läpi) tyynykappaleen reunaan ja sitä vetämällä saatiin rypytys tehtyä. Kun tyynykappale oli ommeltu tuohon sivukappaleeseen kiinni, pystyi puuvillalangan vetämään pois. Yllättävän helppo systeemi, vaikka kovasti pelkäsin etukäteen että mitenkähän onnistuu.

Loppuviimeiksi tyyny täytettiin ja täyttämisen jälkeen ommeltiin sekä pohja- että päällikappaleeseen keskelle nappi. Harmillisesti itselläni ei ollut ihan tarpeeksi suuria nappeja (eikä tokikaan missään vaiheessa aikaa niitä hankkia kun tämä projekti eteni niin kiivaaseen tahtiin..), joten mentiin vähän liian pienillä..

Kyllä tuo juuri ja juuri menettelee, mutta pohdinnassa on kyllä, josko jossakin vaiheessa kehittelisin tuohon napin tilalle/ päälle/ ympärille jonkun muun systeemin vielä, että saisin siitä viimeistellymmän näköisen.. Tarkoitus oli ommella näitä ainakin toinen, mutta kangasta yhteen tyynyyn menee yli metri ja täytettä aivan järjettömän paljon. Tässä tyynyssä on suunnilleen kahden muovikassillisen verran täytettä, eikä se siltikään ole mikään ylipullea!

Veivasin vihreetä

Taas oli ylläriveivi perjantaina ja taas huomasin osallistuneeni. Tällä kertaa yllärikangas tuli Ikasyrilta. Kuoren avattuani hämmästys oli suuri, kun sieltä löytyi yksiväristä trikoota! Mikäs pointti siinä nyt sitten on, täh ja häh?! Mutta kun avasin kankaan kokonaan niin olihan siellä kuviakin, tällaisia. Nuo isoja kuvia sisältävät kankaat tuntuvat tällä hetkellä olevan jonkunlainen trendi ja niitä ei tilata 10cm välein tai metreittäin kuten normaaleja vaan aina pitää tilata täysiä raportteja. Tässä raportin korkeus on n. 60cm ja yksi täysi raportti ylläripaketista siis löytyi. Keskeltä kangas on tosiaan yksivärinen, mutta molemmissa reunoissa on isot kuvat. Itse sain kyllä idean molempiin kuviin, mutta kahden tunnin aikarajoitteen vuoksi työstin niistä vain toisen. Eilisiltana valmistui siis tällainen setti:

Tuo paidan kirkkaanvihreä kangas on siis yllärinä tullutta. Päätin "parittaa" sen Käpyseltä tulleen seeprakankaan kanssa, josta esikoinen oli toivonut itselleen leggingsejä. Ensin siis piti varmistaa, että kankaasta riittää leggingseihin ja lopuista oli varaa käyttää muuhun eli sain siitä  yllärikankaan kaveriksi hihat. Paidan jippo on selässä:

Eli siellä on toinen kankaan kuvista. Toinen jäi nyt vielä odottelemaan omaa hetkeään, mutta eiköhän sekin pian koita. Kuvat on otettu illalla 11 aikaan, joten valo on mitä on, ja siitä syystä kankaan vihreäkin on vähän ärtsymmän näköistä kuin oikeasti livenä. Tässä aamulla otettu sovituskuva:

Kaavat olivat vanhoja tuttuja: t-paitakaava koossa 140, mutta jatkoin helmaa resorilla. Legginskaava on koossa 134, mutta lisäsin leveyttä ja pituutta arviolta. Kangasta settiin kului kaikkineen melko tasan metrin verran.

Heinäkuun tilastot

Arvatkaapas missä merkeissä heinäkuu alkaa? Jonkunlaista itsekuria saisi lähettää tänne osoitteeseen, jos ylimääräisenä missä liikkuu.. Mutta kuka nyt pystyy vastustamaan tällaista?

No, en minä ainakaan, joten tämäkin kuukausi alkaa plussalla..

Miinusta:

4.7. tyyny 1,1m
4.7. paita ja leggarit 1m
7.7. kassi 0,3m
10.7. leggareita ja tunikamekko 2,2m
11.7. paitoja ja hamonen 1,2m
12.7. mekko ja shortsisetti 1,5m
21.7. paita, shortsit ja leggarit 1,45m
22.7. bokserit ja sukkia 0,4m
23.7. huppari, shortsisetti ja sukat 1,65m
24.7. bokserit, sukat, t-paita 0,7m
25.7. mekko 0,6m
26.7. huppari, mekko, leggareita 2,45m
27.7. leggarit, paitoja, pipo 2,4m
28.7. toppi ja pipo 0,4m
29.7. bokserit 0,25m

Plussaa:

2.7. 0,6m Ikasyrilta
3.7. 3m Käpyseltä
9.7. 0,4m Emeli-Designiltä
10.7.1m Tyyne-Esteristä
22.7. 1,8m  Majapuulta
25.7. 0,6m Neenuskalta
30.7. 0,4m Selialta

Yhteensä: -10,3m

Lankamenekki
100g huiviin

Yhteensä: -100g

Veivausta ja tuunausta

Naistenpäivän jälkeen en ole veiveihin osallistunut (täällä se naistenpäiväveivi), mutta nyt osuin oikeaan aikaan linjoille ja ehdin mukaan Pikku Piltin ylläriveiviin. Tällä kertaa paketista ei paljastunut pelkästään kangasta vaan myös silityskalvoja. Onneksi olin niiden kanssa harjoitellut jo talvella niin ei tullut paniikkia asiasta. Paniikki tuli ennemminkin kankaasta, joka oli kyllä ihan trikoota, mutta väriltään aivan väärä. Siis keltainen! En erityisemmin tykkää keltaisesta eivätkä lapsetkaan tuosta intoutuneet, joten olikin kunnon pähkinä, mitä siitä tekisi. Ensin ajattelin yhdistää toiseen kankaaseen, mutta siihen visioon olisi mennyt koko toinenkin kangas ja sille on kyllä muita suunnitelmia ;) Lopulta päädyin sitten aika perusratkaisuus ja lopputulos on tämä:

Kangasta oli 80x80cm pala ja ihan niin laiha en sentäs ole, että sellaiseen mahtuisin. Niinpä piti tehdä sivusaumoihin tuollaiset levikkeet. Niidenkin kohdalla arvoin valkoisen ja turkoosin välillä, mutta kun halusin sinne valkoista silityskalvoa niin päädyin turkoosiin. Levikkeessä liitelee tällaisia siivekkäitä:

Myös topin takakappaleessa on lentäviä elukoita:

Alunperin meinasin kantata hihan- ja päänsuut turkoosilla resorilla, mutta lopulta laiskuus voitti ja huolittelin ihan vaan kaksoisneulan kanssa. Saahan ne resorit halutessaan myöhemminkin toki lisätty, ehkä ne sitoisivat noita levikkeiden turkooseita kaitaleita paremmin kokonaisuuteen? Kangasta jäi pieni soiro jäljelle ja siitä väkersin (jälleen yhden) hiuspannan:

Hölmö poseerausasento selittyy sillä, että muuten ei olisi saanut samaan kuvaan näkymään sekä topin silityskuvia että tuota hiuspantaa. *seliseli* Kangasta toppiin meni kutakuinkin 50cm ja se onkin melkeinpä ainut ompelus mitä olen saanut kesän mittaan aikaiseksi! Vaikka oli taas vakaa aikomus, että pienennän kangasvarastojani niin toistaiseksi ne ovat kyllä vaan kasvaneet.. Josko heinäkuussa paremmalla aktiivisuudella? Esikoiselle sentään sain tuunattua lierihatun. Espanjassa noita olkihattuja eläinkuosisella nauhalla oli myynnissä melkein jokaisessa krääsäkojussa, mutta maksoivat helposti kympin tai ylikin. Pihinä sitten totesin niitä hinkuneelle lapselle, että voidaan kotona tuunata jämäkankaalla hänen olemassaoleva hattunsa ihan ilmaiseksi ja siihen oli lapsen tyytyminen. Pari viikkoa reissun jälkeen sain jopa lupaukseni lunastettua:

Hattu on joku ikivanha ja sai nyt siis tuon leopardikuvioisen nauhan koristeekseen. Onneksi näyttäisi että lämpimät säätkin jopa vihdoin saattaisivat alkaa niin josko ensi viikolla pääsisi leopardihattu jo käyttöönkin!