Heinäkuun tilastot

Arvatkaapas missä merkeissä heinäkuu alkaa? Jonkunlaista itsekuria saisi lähettää tänne osoitteeseen, jos ylimääräisenä missä liikkuu.. Mutta kuka nyt pystyy vastustamaan tällaista?

No, en minä ainakaan, joten tämäkin kuukausi alkaa plussalla..

Miinusta:

4.7. tyyny 1,1m
4.7. paita ja leggarit 1m
7.7. kassi 0,3m
10.7. leggareita ja tunikamekko 2,2m
11.7. paitoja ja hamonen 1,2m
12.7. mekko ja shortsisetti 1,5m
21.7. paita, shortsit ja leggarit 1,45m
22.7. bokserit ja sukkia 0,4m
23.7. huppari, shortsisetti ja sukat 1,65m
24.7. bokserit, sukat, t-paita 0,7m
25.7. mekko 0,6m
26.7. huppari, mekko, leggareita 2,45m
27.7. leggarit, paitoja, pipo 2,4m
28.7. toppi ja pipo 0,4m
29.7. bokserit 0,25m

Plussaa:

2.7. 0,6m Ikasyrilta
3.7. 3m Käpyseltä
9.7. 0,4m Emeli-Designiltä
10.7.1m Tyyne-Esteristä
22.7. 1,8m  Majapuulta
25.7. 0,6m Neenuskalta
30.7. 0,4m Selialta

Yhteensä: -10,3m

Lankamenekki
100g huiviin

Yhteensä: -100g

Veivausta ja tuunausta

Naistenpäivän jälkeen en ole veiveihin osallistunut (täällä se naistenpäiväveivi), mutta nyt osuin oikeaan aikaan linjoille ja ehdin mukaan Pikku Piltin ylläriveiviin. Tällä kertaa paketista ei paljastunut pelkästään kangasta vaan myös silityskalvoja. Onneksi olin niiden kanssa harjoitellut jo talvella niin ei tullut paniikkia asiasta. Paniikki tuli ennemminkin kankaasta, joka oli kyllä ihan trikoota, mutta väriltään aivan väärä. Siis keltainen! En erityisemmin tykkää keltaisesta eivätkä lapsetkaan tuosta intoutuneet, joten olikin kunnon pähkinä, mitä siitä tekisi. Ensin ajattelin yhdistää toiseen kankaaseen, mutta siihen visioon olisi mennyt koko toinenkin kangas ja sille on kyllä muita suunnitelmia ;) Lopulta päädyin sitten aika perusratkaisuus ja lopputulos on tämä:

Kangasta oli 80x80cm pala ja ihan niin laiha en sentäs ole, että sellaiseen mahtuisin. Niinpä piti tehdä sivusaumoihin tuollaiset levikkeet. Niidenkin kohdalla arvoin valkoisen ja turkoosin välillä, mutta kun halusin sinne valkoista silityskalvoa niin päädyin turkoosiin. Levikkeessä liitelee tällaisia siivekkäitä:

Myös topin takakappaleessa on lentäviä elukoita:

Alunperin meinasin kantata hihan- ja päänsuut turkoosilla resorilla, mutta lopulta laiskuus voitti ja huolittelin ihan vaan kaksoisneulan kanssa. Saahan ne resorit halutessaan myöhemminkin toki lisätty, ehkä ne sitoisivat noita levikkeiden turkooseita kaitaleita paremmin kokonaisuuteen? Kangasta jäi pieni soiro jäljelle ja siitä väkersin (jälleen yhden) hiuspannan:

Hölmö poseerausasento selittyy sillä, että muuten ei olisi saanut samaan kuvaan näkymään sekä topin silityskuvia että tuota hiuspantaa. *seliseli* Kangasta toppiin meni kutakuinkin 50cm ja se onkin melkeinpä ainut ompelus mitä olen saanut kesän mittaan aikaiseksi! Vaikka oli taas vakaa aikomus, että pienennän kangasvarastojani niin toistaiseksi ne ovat kyllä vaan kasvaneet.. Josko heinäkuussa paremmalla aktiivisuudella? Esikoiselle sentään sain tuunattua lierihatun. Espanjassa noita olkihattuja eläinkuosisella nauhalla oli myynnissä melkein jokaisessa krääsäkojussa, mutta maksoivat helposti kympin tai ylikin. Pihinä sitten totesin niitä hinkuneelle lapselle, että voidaan kotona tuunata jämäkankaalla hänen olemassaoleva hattunsa ihan ilmaiseksi ja siihen oli lapsen tyytyminen. Pari viikkoa reissun jälkeen sain jopa lupaukseni lunastettua:

Hattu on joku ikivanha ja sai nyt siis tuon leopardikuvioisen nauhan koristeekseen. Onneksi näyttäisi että lämpimät säätkin jopa vihdoin saattaisivat alkaa niin josko ensi viikolla pääsisi leopardihattu jo käyttöönkin!

Pupuleipomo arpoo

Törmäsin Facessa  Pupuleipomo-nimiseen blogiin. Käsitöiden kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, mutta sen sijaan blogissa oli aika karmaiseva postaus hennatatuoinneista ja hiusvärien myrkyistä, huh! Sattumalta blogissa oli käynnissä myös arvonta, joten tokihan siihen pitää osallistua :)

Vielä on pari päivää aikaa osallistua arvontaan, jos joku muukin intoutuu :)

Stricken-sukat

Pitkästä aikaa olin taas Cookie A:n sukkakirjan parissa. Tätä ohjetta katselin jo viime vuonna kun kirjan ostin, mutta silloin se kaatui silmukkamerkkien puutteeseen. Nyt jossain vaiheessa tuli niitäkin hommattua, joten Stricken-niminen malli pääsi kokeiluun. (Stricken on muuten saksaa ja tarkoittaa neuloa, itselleni siis sopii kuin nenä päähän tämä malli! ;) ) Näitä tehtiin pitkään ja hartaasti, sillä jokaisella kerroksella on useampia palmikonkiertoja tai silmukansiirtoja suuntaan ja toiseen, joten varsinkin ensimmäinen sukka meni pitkälti nenä kiinni kirjassa kun koko ajan piti seurata ohjetta. Kantalappua aloitin ainakin 5 kertaa kun en vaan saanut kuviota jatkumaan oikein. Lopulta hiffasin sen, mutta kyllä siellä silti pari virhettäkin seassa on. Onneksi eivät kovin pahasti silmään pistä :)

Sukat on neulottu taas pienimmällä annetulla koolla, silmukkamäärää en enää muista kun nämä jo ennen lomareissua valmistuivat. Puikot olivat nro 3 ja lankana jälleen kerran Nalle. Kuviointi on melkoista kiemurointia suuntaan ja toiseen.

Ensimmäisen sukan aikana minulta kyseltiin, kenelle sukat tulevat ja silloin totesin, että niin älytön työ niissä on, ettei niitä kenellekään toiselle raaski antaa. Toinen sukka syntyi kuitenkin jo helpommin (eikä niitä silmukkamerkkejäkään enää tarvittu kun hoksasin miten lisäykset menevät), joten vannomatta paras. Todennäköisesti tämä pari jää kuitenkin omaan käyttöön ja ehkä joskus myöhemmin intoudun neulomaan lisää. Myös sitä ihmeteltiin, miten minä nyt kesän korvilla/ hellekeleillä neulon villasukkia.. Nojoo, Suomen kesä on mitä on, joten tällä hetkellä villaiset sukat ovat oikein paikallaan! :D

Salainen kesävaatevaihto

Minä se en ikinä opi, vaan taas huomasin osallistuneeni salaiseen vaatevaihtoon. Tällä kertaa homma oli vielä astetta vaativampi, sillä lapsen sijaan lupauduin ompelemaan aikuiselle (taka-ajatuksena toki, että kun ompelen aikuiselle niin saan myös vaihdossa aikuisen kesävaatetta eli jotakin kivaa itselleni ;) ). On muuten ihan hurjan hankalaa ommella toiselle kun ei pääse sovittamaan vaan pitää pelkkien mittojen perusteella koittaa passailla! Tällaiset kuitenkin syntyivät:

"Kietaisumekon" jippo on siinä, että se on oikeasti yksiolkaiminen:

Samasta kankaasta on ommeltu lisäksi yksiolkaiminen toppi, ja jos sen kiskaisee mekon päälle, syntyy vaikutelma kietaisumekosta. Mekkoa ja toppi pystyy toki käyttämään myös erikseen. ;) Ohje tähän löytyy Suuresta Käsityölehdestä 5-6/2012. Kaavat piirsin koossa 40, mutta hivenen muokkailin tulevan käyttäjän mittojen mukaan. Isomman ompeluksen lisäksi pakettiin piti sääntöjen mukaan kuulua myös joku pienempi tekele. Itse tein niitäkin kaksi kun mielestäni pelkkä hiuspanta olisi ollut liian pieni..

Mekkokankaan jämistä syntyi siis hiuspanta ja lisäksi ompelin puuvillakankaasta kesäisen pikkukassin. Sovituskuvan perusteella mekon mitoitus näytti osuneen kohdilleen :) Normaalistihan tiettykään ei heti saisi paljastaa mitä ompeli, mutta tämä vaihto toteutui heti kesäkuun alussa eli ompelijat on jo paljastettu. Itse sain haettua oman pakettini vasta tänään kun oli lomamatka tässä välissä. Sieltä löytyi tällaista:

Trikootoppi, jossa päällä pitsiä. Mitoitus on justiin passeli, tykkään! Topin kaveriksi oli myös hihatin/bolero:

Huomatkaa miten hyvin topin ja hihattimen pitsi mätsää miun huiviin ;) Lisäksi miekin sain kassin:

Kassin vuori on kosteudenpitävää kangasta eli sinne voi huoletta heittää märän pyyhkeen ja uikkarit, aivan loistava idea! Niin upea paketti oli, että todennäköisesti ensi kerrallakin kuitenkin huomaan taas johonkin vaihtoon ilmoittautuneeni - ja saan taas kasan harmaita hiuksia siitä :D Kiitos salaiselleni! <3

Lierihattu

Olisi tässä kaikenlaista tähdellisempääkin projektia, mutta kummasti ne unohtuivat kun esikoinen tuli valittamaan, että hänellä ei ole lierihattua. Minä olin heti että hei, minähän voin ommella sellaisen! Lapsi tosin jatkoi lausettaan, että hän voisi kesälomareissulta ostaa itselleen sellaisen. Lähti kyllä ihan mielissään kangaslaatikkoakin penkomaan kun kuuli minun ehdotukseni. Sattumalta olin justiin reilu viikko sitten piirtänyt hattukaavat, joten ne pääsivät heti testiin!

Kaava on Ottobresta 3/2014 ja tämä oli siitä suurin koko eli koon 52 päänympärykselle. Melkoinen projekti tuo oli, sillä tukikangasta piti silittää vähän yhteen jos toiseenkin kappaleeseen ja tietty kaikkien kappaleiden yhdisteleminen sitten vielä lisäksi siihen. Ohjeessa luki moneen kertaan aputikkaa sitä ja tätä ja arvatkaa aputikkasinko? Lisäsi tietty vähän haastavuusastetta :D Hattu on siis kokonaan vuoritettu myös:

Reunan resorikanttauksessa pääsivät taas Mutturalla-blogin opit käyttöön. Hattukangas on Sari Ahokaisen kankaita, olikohan Scandifruit nimeltään? Vuorikangas on ihan vaan jostain, ei harmainta hajua. Kankaat ovat siis trikoota sekä päällinen että vuori. Tässä vielä sovituskuva:

Kangasmenekki oli sen verran pientä, etten jaksanut sitä tilastoihin edes ynnäillä, ehkä sitten jos innostun tekemään näitä enemmän..

Kiitoskakkua päiväkodin tädeille

Tänä vuonna en saanut mitään loistoideaa päiväkodin henkilökunnan muistamiseksi, joten mentiin ihan vaan koko henkilökunnan yhteisellä kertakäyttölahjalla:

Leipaisin siis tylsästi raparperivalkosuklaakakun. Ohje on jostakin netistä joskus aikoinaan bongattu (toim. huom. lähdeviitteet ennen kaikkea) ja kutakuinkin näin siis syntyy kakku:

Pohja:
200g suklaapisarakeksejä (tmv.)
75g voita

Täyte:
2,5dl Flora Vanillaa
200g vaniljatuorejuustoa
3-4 vartta raparperiä (tai vaikka enemmänkin)
2-3dl vettä
1-2dl sokeria
100g valkosuklaata (taisi mennä vähän reilummin, koko Pandan levyn laitoin)
5 liivatelehteä

Kiille:
raparperin keitinliemi
3 liivatelehteä

Murskaa keksit, sulata voi ja kaada keksimurujen joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin.

Kuori ja paloittele raparperit (en kuorinut) ja laita veden ja sokerin kanssa kattilaan. Keitä pehmeäksi. Siivilöi raparperit ja keitinliemi erilleen, mutta älä heitä kumpaakaan pois.

Laita 5 liivatetta likoamaan. Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi, lisää joukkoon tuorejuusto, sulatettu suklaa ja keitetyt raparperit.

Kiehauta tilkka raparperin keitinlientä ja sulata siihen liivatteet. Lisää seokseen ja kaada keksipohjan päälle. Laita kylmään hyytymään.

Kun täyte on kunnolla hyytynyt (ehkä tunti-pari ainakin kannattaa odottaa), laita 3 liivatetta likoamaan. Kuumenna pieni tilkka raparperin keitinlientä ja sulata liivatteet siihen. Kiilteeseen voi myös laittaa hiukan elintarvikeväriä (vihreää tai sinistä), jolloin siitä tulee kauniin vihreän värinen. (Itse en lisännyt mitään värejä kun liemi oli itsessään ihan nätin vaaleanpunaista). Kaada seos lopun raparperiliemen joukkoon ja koko seos hyytynyeen tortun päälle.

Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli. Koristele ennen tarjoilua.

Itselläni koristelut olivat mallia kunhan jotain eli kaivelin kaapeista aiemmin tehtyjä sokerimassakukkia ja -perhosia. Kovin hyvin nuo eivät kiilteen päällä kestäneet eli kuljetuksen aikana tuppasivat lähtemään liikenteeseeen. Tätä ongelmaa ei tietty olisi jos kakku syödään siellä missä se on leivottukin ;)

Lisäys: Unohtui mainita, että tuosta alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein kakun gluteenittomana eli pohjan keksit olivat gluteenittomia digestivejä. Vaihtamalla Flora Vanillan johonkin muuhun vatkautuvaan kermantapaiseen olisi kakku helppo toteuttaa myös (lähes) laktoosittomana (valkosuklaassa on vähän laktoosia).