Hupparin säätöä

Loppukesästä ompelin yhden hupparin ja nyt tekaisin kankaanjämistä toisen. Kukkajoustofrotee taipui joku aika sitten tunikaksi ja tähtijoustofroteesta ompelin joskus kuopukselle housut. Aika hyvin mätsäävät yhteen ;)

Hupun vuorikangas on joku jämäpala myös, mahdollisesti omien collegehousujeni kankaasta.. Tarkoitus oli kokeilla tehdä huppu niin että kiinnityssauma jää nurjalle puolelle mutta siinä vaiheessa kun tulin lukemaan ohjeita jotka alkoivat jätä vuorikankaan ompeluvaiheessa saumaan kääntöaukko oli tietenkin jo auttamatta myöhäistä. No, ensi kerralla ehkä muistan sen jättää :P Edelliseen hupparitekeleeseen on kuitenkin sen verran eroa, että hihansuissa ei ole resoreita ja toiseen sivusaumaan tekaisin taskun:

Taskupussin kaava oli jostain verkkahousujen ohjeesta, mutta ihan se tässäkin pelittää :D Mallauskuvat ovat kamalan huonot, koska mies ei edelleenkään ole oppinut kuvaamaan. Mutta tästä näkyy nyt edes hupparin pituus ja taskun paikka. Vetoketju ei onnistunut ihan yhtä hyvin kuin edelliseen versioon, ei ole ihan samalla korkeudella mutta koska on vain vähän heittoa ja olen huono (tai siis laiska) purkamaan niin tällä mennään.

 Työkavereista yksi jo tänään huomautti, että olenpa pukeutunut joulun väreihin, mutta siitä huolimatta meinasin käyttää tätä muulloinkin. Lopuksi vielä peilin kautta itseräpsäisty otos jossa huppu näkyy edes jotenkuten:

Itse kun tekee niin tulee justiin sellainen kuin sattuu tulemaan eli ei tullut ihan nappionnistuminen mutta käyttökelpoinen kuitenkin ;)

Lahjaksi neulottuja

Päiväkodin tädeille olen joka joulu neulonut jotakin joulumuistamiseksi. Tänä vuonna vuorossa olivat pipot. Tädit eivät ole nettiaktiiveja, joten nämä uskaltaa blogata jo ennen joulua ;)

Olen tällä ohjeella neulonut jokusen pipon aiemminkin, mutta muistaakseni ennen blogi-kautta :) Ohje on oletettavasti Novitalta, mutta enpä sitä nyt tähän hätään netistä kuitenkaan löytänyt enää. Äärimmäisen helppo kuitenkin, 22 silmukan palmikkokuvio keskellä ja muuten pipon silmukkamäärän pystyy valitsemaan ihan vapaasti. Itselläni lankana oli Isoveli ja puikot muistaakseni nro 5. Tässä vielä lähikuvaa piposta:

Lisäksi vauvalahjaksi syntyi tällainen setti:

Näiden lanka oli jotain Baby-lankaa joka löytyi ikivanhoista jämäjemmoista. Puikot nro 3. Myssyn ohje on kaverilta saatu, hän on sen suomentanut jostain enkunkielisestä ohjeesta. Sukat taas neuloin netissä näkemäni kuvan perusteella ilman mitään varsinaista ohjetta.

Ihana, ihana paketti ei-enää-niin-salaiselta jouluystävältä!

Tänään oli kyllä sellainen työpäivä että oksat pois. Joten sitäkin iloisempi ylläri oli, kun postilaatikosta löytyi pakettikortti. Lähettäjän nimi oli tuntematon, joten arvelin, että tämä saattaisi nyt olla Salaisen Jouluystävän paketti. Itselleni kävi tänä vuonna vähän huono tuuri kyseisen lahjavaihdon kanssa, sillä Itella meni ja hukkasi toisen pakettini. Tai itse asiassa ei pakettia vaan pakettikortin eli en missään vaiheessa saanut ilmoitusta saapuneesta lähetyksestä ja vasta pari päivää sitten selvisi, että lähetys on palautunut lähettäjän osoitteeseen. Saas nyt nähdä vieläkö se toinenkin paketti ennen joulua tänne kulkeutuu, mutta tämä toinen perille kulkeutunut (eli oikeasti olisi pitänyt olla kolmas sarjassaan) oli kyllä niin nappiosuma ettei edes harmita se edelleen matkalla seikkaileva lähetys. Kuoresta paljastui peräti kolme pakettia:

Mies jo kommentoikin, että sainko kaikki kolme lahjavaihdon lahjaa samassa kuoressa :D Ensimmäisenä avasin tuon paketin, jonka päällä oli kortti. Kortista unohdin ottaa kuvan, mutta siitä paljastui, että salainen ystäväni on Heidi. Ensimmäisessä paketissa oli Novitan Joulu-lehti ja hyvä että maltoin muita paketteja avatkaan kun sormet syyhysivät heti päästä ohjeita selailemaan. Toisessa paketissa oli suklaata (joka tuli niin tarpeeseen, kävin jo meidän leivontakaappia vähän ennen paketin kotiutumista kaivelemassa kun suklaahammasta kolotti eikä mistään löytynyt murustakaan!) ja kolmannesta paljastui ihana kultakantinen rasia jossa satiinipintaisia koristeteippejä, rullallinen lahjapakettitarroja, hopeinen ripustettava kulkuskoriste, neljä huipaista piparikoristetta sekä punainen tuikkukippo. Oikeasti tuli ihan joulufiilis, että vieläkö lisää kun rasiasta tuntui paljastuvan aina vaan lisää ja lisää ihanuuksia. Aivan täydellinen suoritus kaikin puolin, suurkiitokset Heidille ja ihanaa joulunaikaa! <3

Kadonnut lähetys ei muuten ollut ensimmäinen omalle kohdalleni osunut postin hukkaama. Viimeisten vajaan kolmen vuoden sisään tämä oli kolmas kerta kun minulle todistettavasti lähetetty (isohko) kirje on mystisesti kadonnut. Aiemmat kaksi eivät koskaan löytyneet, tämä kolmas nyt sitten onneksi palautui edes lähettäjälle. Mutta nyt suklaiden ja käsityölehden pariin. Josko tämän postauksen myötä saisin taas aikaiseksi bloggailla käsityötekeleitäkin, kuvaamista odottaisi useampikin valmis.

Pipovaihto

Nappinjan blogista bongasin pipovaihdon. Idea oli kamalan kiva, joten päätin osallistua. Käytännössä tämä oli kyllä kamalan stressaava juttu, sillä en osaa applikoida eli oli melkeinpä mahdottomuus toteuttaa omalle kohdalleni vaihtariksi osuneen pikkupojan toiveiden mukaista pipoa. Onneksi vaihtoehtona oli myös ommella pipo pojan äidille, joten tartuin siihen tilaisuuteen.

Ihan perusruttupipon kaavalla tein mustasta trikoosta pipotuksen. Vastaanottaja sanoi käyttävänä tummanlilaa talvitakkia, joten halusin jotakin violettia pipoon. Toivottavasti ei ihan metsään menty. Sen verran kyllä harmittaa, ettei omat ompelutaidot upeuksiin riitä että jatkossa jätän ompeluvaihtikset väliin. Neulomalla olisin osannut toteuttaa varmasti mieluisemman version.

Vaihtiksen ideaan kuului myös, että jokainen osallistuja ompeli pipon eri henkilölle kuin jolta itse pipon vastaanotti. Itse "tilasin" pipon omaan päähäni, sillä lapsista olisi kuitenkin ollut ihan "epiä" että vain yksi olisi saanut uuden päähineen. Tällainen pipo meille kotiutui:

Tai itse asiassa meille kotiutui pipo ja silityskuva erillisinä ja kuvan sitten miehen avustuksella leikkelin ja taiteilin pipoon kiinni.

Late tuo sopivasti pilkettä silmäkulmaan ja tykkään siitä, että se lentää tuolta pipon sivulta "näkyviin". Takana pipossa on tällainen hakaneulaviritelmä:

Se on ihan piste I:n päälle, sillä se antaa justiin kivasti "rouheutta" muuten aika karkkimaiselle pipolle :) Samassa kuoressa pipon kanssa oli myös tällaisia heijastinnappuloita:

Niitä en kuitenkaan kiinnittänyt omaan pipooni vaan meinasin lasten pipoihin tai kaulahuiveihin nuo ehtiessäni ommella. En tällaisista ollut ennen kuullutkaan, mutta vaikuttaa kyllä hyvältä tuotteelta! Silityskuvan reunoilta jäi silitettävää valkoista "paperia" vielä ylikin. Esikoinen siitä jo leikkeli tassunkuvan joka silitettiin hänen omaan pipoonsa eli todella monipuolinen paketti meille kotiutui, kiitos siitä kovasti Maryanalle! <3

Perusteeppari - ja jotain kovin epätavallista

Ei ole ihan T-paitakelit parhaillaan, mutta kun esikoinen T-paidan tilasi niin sellaisen myös sai. Tosin tilaus taisi tulla jo toista kuukautta sitten, mutta kangastilauksessa vähän kesti. Kangas kun tuli Saksasta asti taas kerran. Kaavankin kanssa oli vähän hankaluuksia kun valtaosa Ottobren kaavoista tuntuu loppuvan kokoon 128! Mutta löytyi sieltä onneksi isommallekin lapselle. Paita syntyi Ottobren 3/2011 kaavalla (jonka nimeä en taas muista) ja on kokoa 140.

Malliltaan paita on kivan slim-fit. Pituutta on alkuperäistä kaavaa enemmän.

Kangasta jäi alareunasta vielä hiuspantaan sopiva suikale, joten pitihän sellainenkin sitten ommella :D

Paita oli aika peruskauraa, mutta sitäkin harvinaisempaa (herkkua) oli tämän viikonlopun toinen projekti. Sain nimittäin pitkän aikomisen jälkeen vihdoin ja viimein siivottua ompelunurkkaukseni!

(Lähes) kaikki kankaatkin mahtuvat noihin pöydän alla olevaan kahteen isoon pahvilaatikkoon. Lisäksi jämätilkut ja resorit ovat muovikasseissa pöydän ja sen vasemmalla puolella olevan kaapin välisessä rakosessa. Kaapin tasolla on muovilaatikoissa ompelulangat sekä koristenauhat.

Laatikoiden vieressä näkyvä epämääräinen läjä on UFO-pino. Päällimmäiset kankaat siitä valmistuivat jo penaaliksi, mutta kirkkaanpunaiset hupparikankaat odottavat yhä vetoketjua saapuvaksi postissa ja niiden alla on pari korjausompelu-urakkaakin. Mutta eiköhän yksi iso urakka yhdelle viikonlopulle riitä eli josko ensi viikonloppuna iskisi UFOjen kimppuun sitten? :)

Peruskäpy

Käpykakku on miehen lemppari, joten isänpäiväksi leivoin pitkästä aikaa sellaisen.

Pohjana on ihan tavallinen 4 munan kakkupohja. Tällä kertaa tosin vain suunnilleen neljän, sillä pohjassa oli kananmunien sijaan strutsinmunaa eli kyseessä on ehkä pikemminkin 1/5 munan pohja :D Tosi kuohkea pohjasta tuli, mutta sitä myöten myös mureneva. Onneksi syötiin ihan vaan omalla porukalla siis.
Täytteenä on aprikoosihilloa ja suklaakreemiä jossa
300g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
3dl tomusokeria
4,5rkl tummaa kaakaojauhetta
4,5rkl vettä

Vatkaa ensin voi ja tomusokeri kuohkeaksi, lisää sitten kaakao ja vesi. Leikkaa kakku 3 osaan ja levitä molempiin väleihin kreemiä ja hilloa. Huom. levittäminen on helpompaa jos kreemi on ensin ja sen päällä vasta hillo. Leikkaa valmis kakku kävyn muotoiseksi ja nostele "ylijäämäpalat" päälle antamaan korkeutta ja pyöreyttä sinne. Päällystä koko kakku kreemillä ja kaulitse päälle ruskeaksi värjätty marsipaani. Itse värjäsin marsipaanin kaakaojauheella, toinen vaihtoehto on sekoittaa sinistä, punaista ja vihreää marsipaania sopivassa suhteessa.

Late-kakkua

Edellisen kakkupostauksen jälkeen Ellu mainitsi jotain Late Lammas -kakusta. Meinasin silloin, että menee kyllä yli omien taitojen, mutta pitihän sitä googlata kuitenkin, minkämoisia Late-kakkuja ihmiset ovat tehneet. Eikähän se niin vaikealta näyttänytkään! Joten viikonloppuna meillä juhlittiin 3- ja 8-vuotissynttärit tällaisen Late-kakun kera:

Välissä oli laktoositonta mansikkaista täytettä itsesävelletyllä ohjeella. Muistaakseni näin:

2prk mansikanmakuista vispikermaa
1prk mansikanmakuista rahkaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
5dl rasia pakastettuja mansikoita survottuna
(sokeria)
5 liivatelehteä

Kermat vispattiin, sekaan rahkat ja juustot sekä mansikkasurvos. Sokerit oli valmiiksi mansikoiden seassa, yhtään en muuten lisännyt (rahka ja kerma oli aika makeita luonnostaan). Tästä riitti mainiosti kakun molempiin väleihin. Kakun kasasin isoon pyöreään uunivuokaan ja päällä on mustasta marsipaanista pää sekä jalat, Laten villat on ihan vaan kerma-rahkaseoksella pursoteltuja. Valtaosa googlen tarjoamista Lateista oli päällystetty minivaahtokarkeilla, mutta itse en jaksanut niitä lähteä metsästämään ja melkoisen makea pläjäys olisi varmaan tullutkin. Laten lisäksi tarjolla oli myös varmasti lampaillekin maistuvia herkkuja eli porkkanoita:

Porkkanapiirakkaa siis, koristeporkkanat ovat lasten värjätystä sokerimassasta sekä marsipaanista taiteilemia.