Turkoosia resoria

Turkoosia resoria olen metsästänyt jo useamman kuukauden! Elokuussa sitä olisi tarvittu kun ompelin lapsille turkooseja paitoja ja housuja mutta ei löytynyt kaupungista kuin vähän sinne päin, enemmän sellaista siniseen taittuvaa vihreää vaan. Sen jälkeen olen kahteen otteeseen koittanut kahdesta eri nettikaupasta saada sitä tilattua mutta aina se on ollut loppu. Vaan nyt sitä meille Kangastukusta kotiutui. Pääsin vihdoin viimeistelemään lapsosen paidat.

Miehen dinopaidasta tuli meidän dinofanilla ihan itku kun isä sai ja hän ei. Onneksi olin jo ehtinyt tilata lisää samaa kangasta joten nyt sai lapsikin oman paitansa. Isän paidasta erotuksena siis tuo turkoosi pääntie ja salama vääristää värejä tosi paljon, resori ei ole ollenkaan noin tummaa miltä tässä kuvassa näyttää :( Lisäksi syntyi myös velourpaita. Tämä velour tuli meille alunperin ruttupipoa varten (ja pipo siitä syntyikin) mutta se oli niiiiin lapsen näköistä että loppukangas yksinkertaisesti halusi ruveta paidaksi. Tietenkään jämäpala ei pitkähihaiseen riittänyt mutta sattuman kaupalla tutuntutulla oli toinen jämäpala samaa joten paita saatiin!

Tässä myös värit livenä vaaleammat. Tästä tein pikkuisen collarityylisen eli myös helmassa on resori. Osasyy myös siinä että velourpalan pituus oli sen verran nafti että normaalilla helmataitteella (kuten dinopaidassa on) olisi helposti jäänyt leikeissä kumarrellessa selkä paljaaksi. Tässä kuvassa värit ovat parhaiten kohdillaan eli tosin kivan turkoosia on tuo resori. Ja onneksi sitä on vielä yli 80cm jäljellä niin saan ommella vielä paljon lisää! :D

Ihanat, ihanat, i-ha-nat!

Sain synttärilahjaksi 7 Veljestä Nostalgiaa. Kuvista mitä olin nähnyt niin itseä ei tuo lanka niin houkuttanut, mutta kerran sitä lahjapaketista kuoriutui niin tokihan siitä jotain piti neuloa. Ensin kävin Novitan sivuilta ideoita etsimässä, mutta sen verran uusi tuote Nostalgia vielä on ettei siellä oikein mitään vielä löytynyt. Joten seuraavaksi Ravelryyn. Sinne olivat ahkerat neulojat ehtineet jo muutaman kymmentä tekelettä langasta tekemään. Eniten silmää miellytti Fredrika-sukat joten sellaiset pistin puikoille. Alkuun homma tuntui etenevän hitaasti mutta kun pääsin sinuiksi kuvion kanssa niin lopulta sukat syntyivät ihan vain parissa päivässä!

Varressa kulkee takana palmikkomainen pintaneule joka syntyy itse asiassa hyvin samalla lailla kuin mitä vähän aikaa sitten neuloin pipoon. Sikälikin tämä oli oiva jatkumo kun olin apupuikottoman palmikonkierron juuri pipoa varten opetellut.

Etupuolella menee 1o1n-neule, oikeat neulottu kiertäen.

Kuvioneule ei meinaa millään näyttäytyä kameralle edukseen, mutta jalassa sukat ovat edustavimmillaan.

Sukkien ohje on täältä blogista ja vaikutti alkuun melkoisen monimutkaiselta, sisältäen mm. neljä erilaista kaaviota! Mutta loppujen lopuksi ohje oli todella hyvä ja osasin sen avulla tehdä kantapäänkin erilailla kuin mitä normaalisti teen. Vanhakin koira voi siis oppia uusia tekniikoita ;) Näistä tuli heti ihan lempparisukat, rakastan sekä väriä että tuota varren köynnöskuviota! <3

Koekappaleita

Synttäriputken alkupäässä tuli tekaistua tällainen testikappale.

Itse kakku on vanha taattu Caipirinha cheesecake joka ei maun puolesta voi mennä metsään, mutta testauksessa oli koristelupuoli siis ;) Vihreästä marsipaanista - jota ei meinannut löytyä melkein mistän kaupasta! - ja mantelimassasta + elintarviketussista syntyi tämmöttisiä possulaisia:

Tämä virkkausohje on ollut jemmassa jo ainakin puolitoista vuotta mutta en ole uskaltanut sitä kokeilemaan. Nyt vihdoin sain aikaiseksi yrittää eikä se niin vaikea ollutkaan! Tässä ei värit ole kaikkein kauneimmat koska nappasin vaan ekan vihreän langanjämän mitä käsiini löytyi. Loistava keino saada tuhottua keränjämiä, joten näitä syntyy tulevaisuudessa varmasti lisää. Lappua varten virkataan keksi neliötä jotka sitten lopuksi virkataan reunoistaan yhteen. Tuli tässä opeteltua ihan uuttakin, sillä reunassa on kerros rapuvirkkausta, jota en ikinä ennen ollut tehnyt.  Täällä on hyvä video jonka perusteella treenailin.

 Takapuolelta patalappu on hyvin simppeli.

Tässä vielä etupuolen kukka lähempää.

Kälyn luona kyläillessä kokeiltiin tällaisia koristetähtiä. Käly oli ohjeen jostakin askartelukirjasta kopioinut. Nämä oli ihan nopeita ompelukoneella surauttaa, tosin nämä koekappaleet menivät molemmat vähän pieleen: monivärisessä ei osunut sakaroiden värit kohdilleen. Tarkkaan jos katsoo niin näkee että vasemmanpuoleisen harmaan sakaran tausta on vaaleanpunainen ja muutkin sakarat ovat eriväriset eri puolilta vaikka tarkoitus oli itselläni että jokainen sakara oli kummaltakin puolelta samasta kankaasta.

 Punaisessa tähdessä on toisella puolella kangas nurinpäin. Tämä oli ihan tarkoituskin, sillä katselin että se toimisi niinkin päin, mutta kuviointi ei kuitenkaan erotu tarpeeksi ja lähinnä tähti näyttää siis kokonaan kultaiselta. Jonkun mielestä  ei välttämättä edes haittaa, mutta itseäni liian "tasainen" lopputulos häiritsee. Tästä kuvasta näkee myös että sakaroiden osuttaminen tasan tuosta keskeltä ei ole ihan helppoa sekään eli jos joulumarkkinoille tmv. näitä mielisi tehdä niin saisi kyllä kieli keskellä suuta ommella ettei keskustan saumat mene vähän sinne päin. Mutta ehkä sukulaistan joulupaketteihin tmv. näitä voisi joku joulu ommellakin.

Kuva-arvoitus ja yhteenlaskua

Seuraa kuva-arvoitus: mikä tämä on?

Voisi veikkailla vaikka että hivenen pieneen mennyt pipo? :D Mutta jos tähän kummallisuuteen lisätään nämä:

Tuloksena on siis lämmikettä yhteensä neljälle kädelle joista kaksi voi kulkea käsikkäin ;)

Idea tällaisen pariskuntalapasen neulomiseen lähti kun ystävä meni äskettäin naimisiin. Jotain piti häälahjaksi keksiä, ja tämmöttiset niistä sitten tuli. Ohje on täältä. Puikot oli nro 3 ja lankana Nallen Colori. Minulla on ollut aikaisemmin samaa lankaa myös sini/turkoosin sävyisenä ja siitä en tykännyt yhtään kun se oli mielestäni neulottuna jotenkin sekavan ja liian kirjavan näköistä. Mutta tässä punaisessa sävyt ovat sen verran lähellä toisiaan, etteivät riitele keskenään. Onnea vastanaineille, toivottavasti lahjasta on iloa! <3

Kaksinkertainen itsensä ylittäminen

Miehelle lupasin ommella pitkähihaisen paidan. Kesäksi tein hänelle pari lyhythihaista mutta eihän niillä enää oikein tarkene. Kankaan siippa sai taas valita ihan itse, tosin ihan lopullinen valinta jäi minulle kolmesta vaihtoehdosta. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut tämä sama kangas turkoosina mutta nettikaupassa ei silloin (kuten ei nytkään, mur!) ollut oikeanväristä resoria joten päädyin ruskeapohjaiseen kun tiesin että siihen on sopivaa resoria omissa jemmoissa. Tämmöttinen on lopputulos:

Joku voi pohdiskella, että mitä itsensä ylittämistä tavallisessa perustrikoopaidassa on, mutta tämäpä on tehty ihan ilman kaavoja! Ja se on kyllä itselleni iso saavutus. Mallina käytin miehen sopivimman kokoiseksi valitsemaa Marimekon trikoopaitaa ja sen avulla leikkasin etu- ja takakappaleet suoraan kankaasta. Hihaa varten oli pakko viritellä kaava kun ei mallipaitaa voinut palasiksi leikellä ja hiha on tietenkin valmiissa paidassa kaksinkerroin taittuneena. Paidasta siis jäljensin jotakuinkin kaavapaperille hihan ja sen avulla leikkelin kankaasta.

Kaula-aukko näyttää muuten kuvissa ihan hassun pieneltä, mutta kyllä ei se mitenkään normaalia tiukempi ole..

Ja se toinen itsensä ylittäminen tuli nopeudesta. Koko paidan tekemiseen kankaiden ja saksien esillekaivelusta viimeisten lankojen päättelyyn ei mennyt kuin pikkuisen yli tunti! Ihanan helppoa ja nopeaa kun on koneet valmiiksi pöydällä esillä niin eikun käy huristamaan kun inspiraatio iskee :)

Bienenstich

Pitkästä aikaa kakkua! Meillä on tapana ajoittain valita joku maa ja syödä sitten jotain tyypillistä sen maan ruokaa (ja usein myös jälkkäriä). Tällä kertaa vuorossa oli Saksa ja kun tyypillisiä saksalaisia jälkiruokia kuukkeloin niin paljon oli sellaista mikä olisi mennyt suomalaisenakin (esim. marjakiisseli), joten lopulta tyydyin tekemään vanhaa tuttua Mehiläisenpistoa, ts. Bienenstich-torttua.

Perinteisesti tämä leivotaan hiivataikinaan, mutta myös täytekakkutyyppinen versio on mahdollinen. Itse olen kaverilta saanut tämä kuohkean täytekakkutyyppisen reseptin, jonka mukaan tortun teen.

5 munaa
200 grammaa sokeria (+pari tl vaniljasokeria)
125 grammaa vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
60 grammaa mantelilastuja
voinokareita mantelilastujen päälle

täyte:
5 dl kuohu (tai vispi) kermaa
1 pss Dr Oetkerin vaniljavanukasjauhetta

- Erottele valkuaiset ja vatkaa puolet sokerista + valkuaiset kovaksi vaahdoksi
- vatkaa keltuaiset lopun sokerin kanssa
- yhdistä valkuaisvaahtoon keltuaisvaahto, jauhot ja leivinjauhe (vatkaa nopeasti ja tehokkaasti, lyhyen aikaa, jotta kuohkeus säilyy)

-kaada taikina voideltuun + korppujauhotettuun irtopohjavuokaan
- levitä mantelilastut kakun päälle ja manteleiden päälle voinokareita
- ja paista noin 30 min 170 asteessa.

tee tällä välin vaniljavanukas. Vatkaa ensin kerma "puoleen väliin" ennen kuin lisäät vanukasjauhot. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Meidän lähikaupassa ei ollut Oetkerin vaniljavanukasta joten ostin ihan vaan vaniljakastikejauhetta ja hyvin toimi silläkin.

Anna kakkupohjan jäähtyä hetken, leikkaa keskeltä kahtia. Levitä kerma-vanukasseos alimmaisen kakun päälle ja nosta mantelikansi päälle. Itse säästin vähän vanukaskermaa ja sivelin kakun reunat sillä.

P.S. Tortun erikoisen nimen historia on epäselvä, mutta erään legendan mukaan nimi juontaisi juurensa 1400-luvulta kun kylään hyökkäystä suunnitelleet saatiin ajettua pakoon heittämällä mehiläispesiä heidän päälleen. Tätä juhlittiin leipomalla ensimmäinen Bienenstich-torttu.

Karelia-pipo

Kilkuttelin Seiskaveikasta vaas Väinöt (säärystimet) ja keränjämästä piti keksiä "jotain". Tällä kertaa puikoille osui Karelia-niminen piponmalli. En ollut varma langan riittävyydestä aikuisten kokoon joten tein suosiolla lasten silmukkamäärällä. Lankaa kyllä jäi eli isompaankin silmukkamäärään olisi varmaan riittänyt, mutten enää koko pipoa jaksanut alkaa purkaa.

Pipon idea on nostetuista oikeista ja nurjista silmukoista muodostuvat palmikkomaiset pintakuviot. Ohje on kirjoitettu niin, että apupuikkoakaan ei tarvita ja malli on sen verran selkeä että aika nopsaan sitä oppi tekemään ilman ohjettakin. Raitalanka harmillisesti vähän piilottaa kuviota, mutta toisaalta raidallisenakin tämä on kiva ja juuri tämä puna-lila-sävyinen raita on ehdoton suosikkini!

Puikot oli nro 5 ja silmukoita ohjeen mukaan siis 84. Sen verran on seiskaveikka ohjeen mallilankaa Samosta ohuempaa että piposta tuli niin pieni että se mahtuu parhaiten meidän 2-vuotiaalle! Päänympäryksen puolesta meni 4,5-vuotiaallekin, mutta korkeus jäi vähän naftiksi silloin. Isompaa päätä varten tarvittaisiin siis lisää mallikertoja tai jotain muuta justeerausta ohjeeseen..