Ensimmäinen - ja varmaan myös viimeinen

Esikoisen synttäreille sain "loistavan" idean kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa leipoa barbiekakkua. Näppärästi paistoin pohjan kuivakakkuvuoassa niin että keskelle syntyi valmiiksi kolo nukkea varten. Tuolla kakun sisällä siis oikeasti on nukke, tämä ei ole sellaisesta tikun päässä killuvasta torsosta tehty versio. No, nuken sain vielä ihan siedettävästi sinne koloon ja tyhjät tilkitsin eilisen monivalintakakusta jääneillä ylijäämillä. Mutta siihen se näppäryys sitten loppuikin. Voin nimittäin sanoa että marsipaanin kieputtaminen tuollaisen möhkäleen päälle on toi-vo-ton-ta!

Ensimmäisen marsipaanipakkauksen kaulin kokonaan eikähän se levy riittänyt kuin ehkä 3/4 kakkuun. Onneksi olin sentään ollut kaukaa viisas ja toinenkin pakkaus löytyi. Siitä sitten kaulimaan tilkepalaa. Ja sittenkin kakkuneidon helma jäi vajaaksi. Sinne tekaisin sitten tuollaisen erivärisen alusmekon tilkkeeksi. Ja eikös sanota että mitä ei voi peittää niin sitä pitää korostaa? Joten sokerikuulia sitten vielä oikein koristeeksi siihen mekon  halkeaman halkion reunoille.Onhan oikeassakin leningissä laskoksia niin tokihan marsipaanimekossa myös?

Tältä se sitten näyttää:

Jotta voi huoh. Tässä vielä epäonnistumisesta oikein kunnon lähikuva:

Kakun sisällä on vadelmahilloa sekä tällainen sekoitus:

2 prk laktoositonta kermaa
1 prk laktoositonta tuorejuustoa
1 levy valkoista suklaata
4 liivatelehteä
vaniljasokeria maun mukaan

Vatkaa kerma ja lisää joukkoon pehmennetty tuorejuusto sekä jäähtynyt sulatettu valkosuklaa lopuksi mausta vaniljasokerilla. Lopuksi lisää nesteeseen liotettu liivate. Levitä vadelmamarmeladi ja täyte kakun väliin, anna jähmettyä kylmässä. Kostuta kakkua halutessasi vaniljasokeroidulla maidolla. Ja tiedän että valkosuklaassa on laktoosia, että ihan täysin laktoositon tuo ei ole, mutta meidän synttärivieraille saa välttää.

Sen verran tuskainen taival oli tämän kakun kanssa, että jäänee viimeiseksi tällä saralla. Tai sitten seuraava barbie saa tanssia kermaleningissä.