Me-Made-May´15

Toukokuun viimeinen päivä. Kuten kuun alussa kirjoitin, niin päätin osallistua omatekemien vaatteiden käyttöhaasteeseen. Tavoitteena oli käyttää joka päivä vähintään yhtä omatekemää vaatekappaletta. Melkoisen hyvin kuukausi menikin. Neljänä päivänä unohdin haasteen totaalisesti, mutta niistäkin yhtenä minulla oli päällä omatekemät leggarit. Toisena päivänä ei ollut yhtään omatekemää vaatetta, mutta jalassa sentään omin käsin neulotut villasukat. Ja kahtena päivänä kävin niin, että minulla oli aamulla omatekemä hame päälläni, mutta kun lähdin ihmisten ilmoille niin vaihdoin kaupasta ostettuihin housuihin. Noina päivinä kävi siis niin, että osan päivää en pukeutunut haasteen mukaisesti.

Mutta päällisin puolin siis ihan hauska kokeilu ja jos vaan muisti olisi toiminut niin helppo toteuttaakin. Jopa kevätjuhlapäivästä selvisin sääntöjen mukaan, sillä päällä oli itseommeltu huivi. Ompelin sen itse asiassa esikoiselle, mutta siität uli niin kiva, että taidan omia sen itselleni...

Pädille pussukka

Sain työpaikan kautta käyttööni iPadin. Pädin mukana tuli myös suoja näytön päälle, mutta koska pädi varmaankin lähes päivittäin kulkee kassissa kodin ja työpaikan väliä eestaas niin päätin tehtailla sille vielä oman pehmeän kuljetuspussukan. Tässä lopputulos:

Tein pussukan siis virkkaamalla. Kuusi isoäidinneliötä olivat yhdessä juuri sopivankokoiset! Nämä on virkattu jämälangoista koon 3 koukulla. Keskimmäiset 3 lankaa ovat Seiskaveikkaa ja reunojen turkoosi on Nallea. Reunakerros on tehty pitkillä pylväillä tavallisten sijaan, koska ohuemmasta langasta tehtynä pylväsreunus olisi näyttänyt nysältä. Kuten neliöiden rakosista näkyy, on pädin suojus pinkki. Työpaikalla jaossa olleet vaihtoehdot olivat musta, sininen, keltainen ja vihreä, mutta kuka olikaan sitten taas erilainen nuori? Pädejä oli vahingossa tilattu yksi liian vähän ja TVT-vastaava ystävällisesti teki minulle puhelinvarauksen pädi + pinkki suojus ja kävin ne itse liikkeestä samana päivänä hakemassa. Joskus vaan kannattaa avata suunsa. Jos en mitään olisi pinkistä puhunut niin ilman olisin jäänyt ;)

Koska pussukka on virkattu jämälangoista, niin luonnollisestikin (jälleen kerran) langat loppuivat kesken. Niinpä toinen puoli näyttää tältä:

Tummansininen seiskaveikka alkoi käydä väliin, joten viimeiset kolme neliötä virkkasin keskustan värit käänteisinä. Reunuksen lanka on merinovillaa, joka on liukuvärjättyä, joten kaksi neliötä ovat enemmän punaiseen vivahtavat ja loput neljä tummanvioletteja. Tässä kuvassa ei kyllä erotu ihan hirveän selvästi. Harkinnassa on vielä, teenkö pussukkaan vuorin (tuskin) tai jonkunlaisen kiinnitysnauhan.

Hellemekko

Nettikirppistelin kivan kangaspalasen. Lapset eivät sitä kelpuuttaneet, joten itselleni piti laittaa käyttöön. Kangas oli kivan laskeutuvaa, joten mekko siitä sitten syntyi.

Yläosaan käytin samaa halterneck-topin kaavaa kuin tässä topissa, tosin sillä poikkeuksella, että selkäosan leikkasin muutaman sentin korkeampana. Helmakappaleeseen on käytetty kankaasta jäljellejäänyt osa sellaisenaan. Keskelle taakse ompelin sauman ja sitten rypytin diffin avulla kappaleen yläosaan sopivaksi. Vähän jouduin framilonilla vielä tiukkaamaan rypytyksiä, ettei selkäosa valu päältä, mutta aika jees tästä tuli.

Enää ei tarvittaisi kuin ne hellekelit, joilla tätä käyttää. Ja vähän ryhdikkäämpi asento mekon käyttäjälle...

Kevätkukkanen päiväkodille

Tänäkin vuonna päädyin päiväkodin kevätkiitoksissa kertakäyttöiseen versioon eli leivoin henkilökunnan kahvipöytään kiitokset:

Ohje on Kinuskikissan blogista, mutta muokkailin sitä vähäsen, jotta sain kakusta gluteenittoman ja laktoosittoman..

Pohja:
1pkt gluteenittomia digestivekeksejä
75g laktoositonta voita

Täyte:
6 liivatetta
1 sitruunan kuori
1 dl sitruunamehua (1-2 sitruunaa)
200 g laktoositonta maustamatonta tuorejuustoa
1prk (olisiko ollut 150g) laktoositonta lohkeavaa sitruunajugurttia
250 g laktoositonta maitorahkaa
vajaa 1,5dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 valkuaista

Kiille:
3 liivatelehteä
4 dl appelsiinitäysmehua

Hienonna keksit ja yhdistä sulatetun voin kanssa. Levitä seos  leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuori. Purista sitruunamehu. Sekoita keskenään tuorejuusto, jogurtti, rahka, sokeri, vaniljasokeri ja kuoriraaste. Vaahdota valkuaiset.
Kiehauta sitruunamehu ja sulata joukkoon liotetut liivatteet. Sekoita tuorejuustoseokseen. Yhdistä rauhallisesti vatkaten valkuaisvaahdon kanssa. Tarkista makeus, sillä sitruunoiden happamuus vaihtelee. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa kolme tuntia.
Laita kiilteen liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta ½ dl appelsiinimehusta ja sulata siihen liivatteet. Yhdistä lopun mehun kanssa. Kaada täytteen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa kolme tuntia. Koristele haluamallasi tavalla. Itselläni koristeena oli tummaa suklaata ja suklaaströsseleitä.

Alkuperäinen ohje on täällä

Aviatrix-myssy

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi neuloa sen kovasti suunnittelemani Aviatrix-myssynkin. Tällainen siitä tuli:

. Ohje  myssyyn löytyy täältä. Siellä on silmukkamäärät kolmelle eri langanpaksuudelle ja usealle eri päänkoolle. Itse valitsin puikonpaksuuden perusteella sopivimman langanpaksuuden ja muistaakseni isoimman koon. Lankana itselleni oli 7 Veljestä ja puikot olivat 3 ja 3,5. Nappi on kaverin itse fimomassasta muovailema ja siinä on hämähäkkimäinen kuva:

Ihan ei taas mennyt homma ohjeen mukaan, sillä epähuomiossa tein 12 kerroksen korkuisia osioita kun isoimmassa koossa niiden korkeus olisi pitänyt olla 14 kerrosta. Tälläkin systeemillä piposta tuli kutakuinkin sopiva 4,5-vuotiaalle kuopukselle.

Niskan resori olisi mielestäni saanut olla kapeampi eli jos päädyn tekemään toista kokeilua tästä mallista niin kavennan ennen niskaa vielä enemmän silmukoita pois. Alemmassa kuvassa näkyy vähän paremmin niskan "väljyys".

Mutta kaikkineen oikein kiva malli ja todella helppo neuloa. Ohje näyttää kirjoitettuna melkoisen sekavalta, koska siellä on asiat oikeastaan kahteen kertaan, ensin taulukossa ja sitten vielä sama taulukko auki kirjoitettuna. Mutta kunhan vaan tajuaa, miten yksi osio tehdään, niin sitten ohjetta ei oikestaan enää tarvitakaan kuin satunnaisesti muistinvirkistykseksi. Lankaaa tähän kului noin 55g eli kevyesti syntyy keränjämästä (kuten itsekin siis tämän tein.)

Makkaramyssy

Sitä Aviatrix-myssya suunnitellessani osui Ravelryssa kohdalle myös tämä pipo-ohje.

Mallin nimi on Wurm eli mato, mutta enemmän tämä näyttää kyllä makkaroilta omaan silmääni. Ihan en (yllätys...) taaskaan mennyt täysin mallin mukaan vaan reunassa on yksinkertainen resori ja myös oikeiden ja nurjien kerrosten määrää olen muuttanut alkuperäisestä ohjeesta. Pipolla on pituutta yllättävän paljon kun sitä vedetään suoraksi.

Kuten näkyy, sinna mahtuu jopa koko oma hiuspehkoni. Hiukset olivat kuvaushetkellä nutturalla, siksi pipon takaosassa näyttää olevan joku pahka :D Edestä näyttää tältä:

Lanka oli joku vanha liukuvärjätty merinovilla kaksinkertaisena. 100g tähän pipoon meni, mutta vieläkin sitä lankaa jäi eli joku toinen tekele vielä pitää kehitellä. Puikkona oli koon 5 pyöröpuikko.

Odottamaton tunnustus

Meillä on työpaikalla tapana jakaa henkilökunnalle stipendejä/ tunnustuspalkintoja aina silloin tällöin pitkin vuotta ansioitumisesta jollakin saralla. Viime keväänä koko henkilökunta sai stipendit tiimeittäin, mutta tänä keväänä tunnustuksia jaettiin kymmenkunnalle yksittäiselle työntekijälle. Yksi niistä osui itselleni. Saanko esitellä: Vuoden räveltäjä 2015 :D

En nyt kaikkia perusteita muista, mutta ainakin ahkera bloggaaminen siellä mainittiin. Muita palkinnonsaajia olivat mm. Vuoden vahti, Vuoden kameleontti ja Vuoden sammakkosuu eli pikkuisen kieli poskessa näitä kevään stipendejä oli mietitty eivätkä tunnustukset ihan aina perustuneet pelkästään työpaikalla saavutettuihin menestyksiin ;) Mutta niinhän sitä Ylekin uutisoi tutkimuksesta jossa todetaan huumorin olevan yhteisöllistä liimaa ja tutkija kehottaa ihmisiä nauramaan työpaikoillaan. Eilen ainakin saatiin nauraa, kun näiden stipendien perusteluja kuunneltiin, vaikka on sitä naurua kahvitauoilla kyllä muutenkin. Ja toki omaa mieltä lämmittää, että osuin palkittujen joukkoon. Työpaikka on kuitenkin melkoisen iso eli eipä sieltä suunnilleen satapäisen joukon seasta kovin helposti erotu, joten itselleni iso juttu, että tätä räveltelyä näin isosti huomioitiin <3