Collegevaatetta kuopukselle

Sain kaverilta jämäpalasen collegea, joka oli heidän lapsilleen vääränväristä. Meidän kuopukselle väri oli justiin hyvä, joten pistin ommellen liivihameen.

Kuvassa värit ovat kyllä ihan päin jotain, ei siis näytä yhtään oikeilta :( Kaava on sama jolla olen ommellut mm. tämän trikoomekon. Edelleen siis tein koon 74 kaavalla kun lapsi on niin hoikka, pituutta pistin vaan helmaan reilummalti lisää. Resori on isosiskon lepakkopaidasta ylijäänyttä ja lepakkopaidan kankaan ylijäämäpalasista ompelin myös mekkoon taskut.

Tässä taskukuvasa näkyy väritkin paremmin oikein ;) Taskuihin ei ollut mitään kaavoja, kunhan käsivaralta leikkelin jonkunmoiset ympyrät joista saksin yhden kulman pois ja ompelin tuollaisiksi "päällitaskuiksi". Taskunsuut kanttasin jemmoista löytyneellä satiininauhalla. Käyttäjä oli oikein tyytyväinen!

Kaiken huipuksi kangasta jäi vielä niin paljon että sain siitä lempparikaavallani eli Saimilla koon 92 housut! Ihan ei pituus riittänyt lahkeissa mutta tein sitten hivenen pidemmät resorit niin tuli riittävän pitkät lapselle (kuvassa resorit taitettu kaksinkerroin).

Ompelukset jatkuvat samoissa merkeissä eli taskuja ja collegehousuja, tällä kertaa tosin miehelle eli kokoluokka "pikkuisen" isompi ja taskukin tulossa sisätaskuna eikä tuollaisena päälleommeltuna kuin liivimekossa. Kovasti taas uutta pähkäiltävää ja opeteltavaa siinä projektissa.

Vihaisia lintuja ja pahoja possuja

Kaveri oli virkannut hienoja ängriböötsejä ja ajatus päästä jämälangoista eroon innosti itsenikin samaan projektiin. Kaveri ystävällisesti otti kopiot ohjeista ja sitten eikun kokeilemaan. Eihän projekti ihan pelkästään jämälangoista tietenkään onnistunut: punainen lanka loppui kesken, sopivaa vihreää ei edes löytynyt eikä keltaistakaan! Keltaista sain toiselta kaverilta, mutta punaista ja vihreää kävin vartavasten ostamassa kerät. Tämmöinen kasa muutaman viikon projektoinnin tuloksena syntyi:

Lankana on 7 veljestä ja Nallea sekä erinäisiä sekalaisia jämälankoja, koukku joko 3 tai 3,5. Ohjeet lintuihin löytyvät Novitan Joulu 2012 -lehdestä. Langan paksuudella ja koukun koolla on yllättävän iso merkitys. Punaisista linnuista isompi on virkattu koukulla 3,5 ja lankana 7 Veljestä (ja osin Nalle) kun taas pienempi on virkattu kokonaan Nallesta koukulla 3. Silmukkamäärä molemmissa siis täsmälleen sama!

Possujakin on erikokoisia. Nämä pienemmät tosin virkattu pienemmällä silmukkamäärällä eli kun näytti että yhdestä kerästä ei välttämättä riitä kahteen isoon niin virkkasin toisen pienemmän. Jonka jälkeen kävi ilmi että olisi se lanka riittänyt ja syntyi vielä toinen pikkupossu. Mutta siis yhdestä kerästä Nallea saa tällaisen setin tai kaksi isoa possua ;)

Mustia pommilintuja ei syntynyt kuin yksi, sillä mustaa lankaa ei enempää ollut jäljellä ja sitä tarvittiin myös possujen sieraimiin + punaisten lintujen kulmakarvoihin.

Alkuperäisessä ohjeessa lintujen silmät ja kulmakarvat oli leikattu askarteluhuovasta ja sitten liimattu paikoilleen. Omat kokemukset huovan liimailusta eivät ole kovin kestäviä, joten itse virkkasin myös nämä yksityiskohdat ja ompelin ne sitten paikoilleen. Ehdottomasti koko projektin ärsyttävin osuus kyllä näperrellä noita yksityiskohtia - varsinkin sen jälkeen kun esikoinen huomatti että olisihan ne huopasilmätkin voinut liimaamisen sijaan ommella!

Testikappale ja harjoittelukappale

Viikonloppuna käytiin lasten kanssa me&i-kutsuilla ja esikoinen ihastui tähän paitaan. Valitettavasti paita oli naisten mallistossa ja meidän kukkakeppilapsi olisi mahtunut pienimmästä XS-kokoisen paidan kaula-aukosta kokonaan eli ei toiveitakaan että sitä olisi lapselle voinut tilata :( Mutta mitäpä sitä äiti ei lapsensa puolesta yrittäisi, ja kuulinkin lupaavani yrittää ommella lapselle samantyyppisen lepakkohihaisen paidan! Valmiita kaavoja ei tietenkään löytynyt mistään (jos jollakulla on niin hihkaiskaa, kelpaisi edelleen!), mutta sain yhdeltä ystävältäni neuvoja ja toiselta lainaan Joka tyypin kaavakirjan 2:n jossa myös opastettiin tavallisen paitakaavan muokkaamista lepakkohihaiseksi. Ensin piirsin koon 140 paitakaavan Ottobre 3/2005 lehdestä ja sen jälkeen muokkasin siitä sanomalehden sivulle kaavaa jonka avulla ompelin lakanakankaasta testipaidan:

Kun se vaikutti lapsen päällä suht ok:lta niin seuraava askel oli piirustaa sanomalehtikaava oikealle kaavapaperille. Sen kanssa mallailin tänään sitten collegekankaasta harjoittelukappaleen. Kangas ei ollut tarpeeksi leveää, joten hihat jouduin tekemään kahdesta palasesta eli hihoissa on 3/4 kohdalla saumat..

Kuvassa paita näyttää hurjan leveältä..

..mutta kun lapsi sen laittoi päälleen niin ei se ollenkaan paha ollut!

Kaula-aukko on aika reilu (vaikka on tehty ihan sen Ottobren paidan mukaan eli ei edes muokattu mitenkään isommaksi, suht iso kaula-aukkohan näissä lepakkohihaisissa kai kuuluukin olla) joten todennäköisesti seuraavaan paitaan sitä vähäsen pienennän. Tämä eka treenikappale oli siis collegesta, seuraava on tarkoitus ommella trikoosta niin voi sitten kesälläkin käyttää ilman että tulee kamala hiki :) Tämä oli kyllä hyvä osoitus siitä että tumpelokin voi onnistua. Ikinäkoskaan en ole kaavoja itse säätänyt, mutta nähtävästi yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia ihan uuttakin!

Ohjeet ojennukseen!

Langat ja pikkunippelit sain järjestykseen pari viikkoa sitten ja nyt vihdoin taltutin kaavakaaoksenkin. Useampikin kaveri vinkkasi muovitaskut + kansio -yhdistelmästä ja kun onnistuin muovitaskuja jemmoistani löytämään niin sillä mentiin! Esikoinen taiteili kansioon kannen niin että heti tietää mitä sieltä löytyy.

Sen verran vähän olen ommellut että kaavat mahtuivat kansioon ihan mainiosti. Monesti teen samalla kaavalla ainakin paria kokoa eli leikkaan vaan reilummat saumanvarat niin saan isomman koon pienemmästä kaavasta ;)

 Jokainen kaava on siis omassa muovitaskussaan ja päällä lukee mikä kaava ja koko on kyseessä.

Kaavojen lisäksi samaan kansioon mahtuivat myös neuleohjeet, joka myös ovat ajelehtineet mikä missäkin. Kuten ehkä näkyykin kun tuo kuvankin ohje on toisesta laidastaan ihan rytyssä. :D Kansiossa on välilehdet, joiden avulla sisältö on lajiteltu tyyliin housut-paidat-sukat-pipot-kaulahuivit-jne. joten etsiminen on nopeampaa kun ei koko nippua tarvitse selata vaan pelkästään yhden osaston ohjeet.

Näpertelyviimeistellyt sukat

Nyt valmistui uusi pari samalla ohjeella kuin nämä sukat. Tällä kertaa erona kuitenkin se, että tein myös ohjeenmukaisen koristelun varren reunaan. Muistelin että reunus olisi tullut melkein kokonaan virkkaamalla mutta oikeastaan siinä on vain ensimmäinen kerros virkkausta ja sen jälkeen solmimista ja näpertelyä.

Sukat on neulottu 3,5 puikoilla 7 Veljestä langasta. Resorin reunassa on siis tällainen helmikoristelu:

Voin muuten sanoa etten montaa ärsyttävämpää hommaa keksi kuin purkaa sukkalangasta yksittäisiä säikeitä joita sitten yrittää pujotella neulan pienenpieneen silmään. Kun tokihan sen neulan on oltava pieni että mahtuu helmien rei'istä läpi. Mutta tulipahan tehtyä. Koristelun takia resoria on pakko käyttää taitettuna (toisin kuin se edellinen pari jossa varren voi joko taittaa tai olla taittamatta) joten sukan varsi kannattaa neuloa kunnolla pitkäksi. Parhaiten helmet pääsevät tietty edukseen kun jalakassa ei ole niin pitkiä/leveälahkeisia housuja että peittäisivät sukavarret alleen.

Ei menny niinkun Strömsössä -Sacher

Mies toivoi synttärikakukseen suklaakakkua ja tokihan kiltti vaimo sellaisen tekaisee. Reseptiksi valikoitui Kinuskikissan sacherkakku. Itse kakun leipominen sujui ongelmitta, samoin täyttäminen mutta kun päästiin kuorruttamiseen niin enää ei mennytkään ihan niinkuin Strömsössä bruukaa. Kakun päälle tuli Kinuskikissan suklaakuorrutus jota mielestäni olen aiemminkin jonkun kakun päälle laittanut. Vai oliko sittenkin vaan niin että olen meinannut mutta suunnitelmat muuttuivat? Vaikka jäähdyttelin kuorrutusta niin siltikin se oli niin juoksevaa että valui ja valui vaan alas reunoilta eikä kyllä ollut toiveitakaan saada sitä asettumaan siististi :( Päältäpäin kakku on vielä ihan siedettävän näköinen, vaikka eivät koristeetkaan ihan niin suostuneet asettumaan kuin olin suunnitellut.

Mutta sivusta katsottuna sitten paljastuu karu totuus.

Pitää toivoa että maku on edes kohdillaan. Onneksi tämä syödään vaan omalla porukalla niin ei ulkonäkö niin häiritse.

Man tager vad man haver.. essuja

Askartelevilla lapsilla oli akuutti pula essuista nyt kun kuopuskin on intoutunut maalaamaan ja muuta eli parhaimmillaan essuja tarvitaan samaan aikaan neljä. Mumulle vihjaisin että kirppikseltä voisi ostaa pari suojaessua jos kohdalle osuu, mutta eipä sitten osunut. Sen sijaan mumu oli ostanut tavallisen itseommellun kangasessun ja toi meille sen ja pari palaa kerniä. Että eikun itse talkoisiin. Essussa oli kyllä tosi hyvä malli, sen avulla leikkasin kernistä essut ja aloin pohtia mitäs sitten. Jostain tarvittaisiin nauhat essun sitomiseen ja niskan taakse. Kangasessussa ne oli tehty kangaskaistaleista tikkaamalla, mutta kerni on kyllä sen verran paksua että tuo ajatus piti hylätä. Lasten vanhoista kerniessuista tutkailin ja ne oli kantattu kanttinauhalla joten sitäpä sitten. Ikinä ennen en ole kanttinauhaa ommellut ja ainoat pätkät mitä sitä edes omistan ovat mumulta tulleita eli valikoima oli tasan sitä mitä meidän lapsuusajoilta oli jäänyt. Ihan essuja niistä silti tuli! :D

Sinisen essun kanttaukset tulivat valmiina kernin mukana. Se oli jonkunlainen tuolinpäällys tmv. josta ratkoin kanttaukset irti ja keskeltä sai sopivasti essunkokoisen palasen. Vaaleampisävyinen essu ei ole kaikkein paksuinta kerniä vaan enemmän sellaista kangasmaista jossa kuitenkin on joku muovikäsittely pinnassa. Vaaleanpunaista kanttinauhaa ei riittänyt koko essun ympäri, eli kankaan hulpiolta otettu helma on kanttaamatta. Niskan takaa menevä nauhakin on eri väriä kuin muut kanttaukset. Mutta kaikkein sekalaisin tapaus tuli kolmannesta essusta:

Ruskeaa kanttia on kahta eri väriä (ja siltikään ei riittänyt helmaan). Sen verran hukkapätkää ruskeaa kanttia jäi että tein essuun taskun jonka yläreunan sillä kanttasin. Varsinaisiin solmimisnauhoihin ei riittänyt enää minkäänsävyistä ruskeaa vaan vaihtoehtoina oli punainen tai violetti :D Tästä alemmasta kuvasta ehkä erottaa että violetit niistä sitten tuli. Tyhjästä on vähän paha nyhjästä, mutta pääasia että jollain konstilla essut valmistuivat. ;) Hintaa näille tuli siis pelkästään sen ostetun kangasessun verran, kernipalaset mumulla oli entuudestaan ja kantit siis myös.