lauantai 30. elokuuta 2014

Syksyisiä siilejä

Perjantain iltaohjelma oli taas perinteinen.. Tällä kertaa ylläripaketin pystyi ostamaan Mussukoilta. Kauppa ei ollut entuudestaan yhtään tuttu, joten ennen tilaamista kävin pikaisesti selailemassa minkälaisia kankaita sieltä edes löytyy. Siilikangas pisti jo silloin silmään ja mielessäni toivoin, että kävisipä tuuri. Ja kerrankin tuuri kävi eli paketista paljastui juurikin siilejä! Kangas on tosi kaunis, mutta vihreänä en siitä itselleni osannut ajatella mitään, joten suosiolla aloin pohdiskella kuka lapsista pääsisi "uhriksi". Tilasin vähän aikaa sitten Ottobre-lehden, joten tämä oli hyvä tilaisuus päästä kokeilemaan jotain uutta kaavaakin. Selailun perusteella päädyin China Girl -kaavaan lehdessä 4/2014 koossa 98. Harmi vaan, etten mitenkään saanut kaavoja aseteltua kankaalle niin että se olisi riittänyt, joten piti sitten kaivella jemmoista jotain kaveriksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut kaventaa tuota helmakappaletta, jolloin todennäköisesti olisin koko mekon saanut siileistä. Mutta toisaata ihan kiva tämä on näinkin. Kaksi tuntia tällaiselle tekeleelle oli ihan omien taitojeni ylärajoilla. Ensinnäkin helmaan tuli tuollainen applikaation tynkä, johon piti silittää tukikankaita ja sitten tikkailla kiinni:

Toisekseen mekossa on taskut. Piti kyllä tavata ohjetta aika monta kertaa, että meni oikeat taskupussit oikeassa järjestyksessä oikeisiin kappaleisiin kiinni. Taskunsuissa (ja helmassa) on lisäksi resorikanttausta, joka vaatii aika paljon nyhertämistä. Toisessa taskussa kuvio kohdistui aika hauskasti: siili kurkistaa sieltä ulos :D
Lisäksi mekossa on laskoksia ja framilonia helmakappaleiden yläosassa ja framilonrypytys on myös helman alareunassa eli kaikkea tuollaista säätäessä meni aikaa. Viimeisen ompeleen lopetin 23.01 eli minuutti meni yliajalle + hetki vielä sen jälkeen viimeisiä lankoja päätellessä. Tyytyväinen voin kuitenkin olla, että kaikki väkerrykset melkein aikarajan puitteessa ehdin! Lapsen kommentti mekkoa sovittaessaan oli "miten tie otatit tehlä tatskut?!" eli selvästikin taskut olivat hieno yksityiskohta.

Takaa mekko näyttää tältä:


Malli on sen verran leveä, että tämän pitäisi mennä kyllä vielä reilun vuoden päästäkin tunikamittaisena.

lauantai 23. elokuuta 2014

Lätsistä paita ja pipo

Käpyseltä kotiutui miehen toivoman betoniromun lisäksi myös Läts-digiprinttiä esikoiselle. Jälleen kerran lapsi itse kertoi ja hahmotteli, minkälaisen paidan siitä haluaa ja minun tehtäväkseni jäi toteuttaminen.
Varsinaista kaavaa tälle ei ollut ollenkaan. Yläosan perusteena käytin Ottobren 3/2011 t-paitakaavaa (jolla esim. tämä teeppari on ommeltu), mutta lähinnä kaavasta tuli kaula-aukko ja hihojen kiinnitys, muuten kaikki on sovellettua :D Alkuperäiseen kaavaan verrattuna hihoja on jatkettu reilusti, kun taas itse paitakappaletta on sekä kavennettu että lyhennetty. Helmaosa on tehty täysleveästä kankaasta noin 15 senttiä korkeasta kaitaleesta rypyttämällä. Itse olisin jättänyt helman huolittelematta, mutta lapsi halusi sinnekin taitteen ja kaksoisompeleen. Tämä ei missään nimessä ole lähellekään tunikapituutta vaan selkeästi pelkkä paita.


Paidan valmistuttua kangasta jäi vielä sopivasti pariin pipoon :)

Elokuun tilastoihin näistä tuli miinusta yhteensä 1,25m, mutta taitaa kyllä kuukausi loppua kesken ennen kuin saan plussat kokonaan tuhottua..

perjantai 22. elokuuta 2014

Miehelle vaatetta

Välillä miehellekin jotakin. Betoniromua-kuosi miellytti isännän silmää, joten siitä syntyi t-paita.

Kaava on (muistaakseni) Joka Tyypin Kaavakirjan raglanpaidan kaava, mutta sivusaumat on muokattu suoremmiksi. Lisäksi jo ennen töiden alkua syntyi huppari.

Tässä kaava on sama, jolla olen omat hupparini ommellut, mutta tässä myös sivusaumoja muokattu vähemmän "kurvikkaiksi". :D Hihojen ja hupun vuorin kangas on omien leggareideni jämäpaloja, sopii tosi mainiosti tuon yksivärisen harmaan kaveriksi. Ja nyt vihdoin muistin ja osasin ommella hupun niin, että kiinnityssauma jää piiloon! Kolmas kerta toden sanoi tämän suhteen ;)
Avovetskarikaan ei ole enää mikään pelottava juttu, seuraavaksi pitänee sitten opetella ompelemaan umpiketju siististi. Yhdessä paidasta ja hupparista tuli tosi kiva setti.




tiistai 19. elokuuta 2014

Palavirkkausta

Lainasin kirjastosta jokunen kuukausi sitten kirjan Villiä virkkausta.

Kirjassa on mieletön määrä erilaisia virkattuja kolmioita ja nelikulmioita, mutta myös viisi- ja kuusikulmioita! Itse sain aikaiseksi kokeilla kahta eri ohjetta.

Palavirkkaus olisi loistava tapa tuhota langanjämiä, mutta mitä paloista voi käytännössä tehdä? Tilkkupeittoja tietysti, mutta ihan sellaiseen ei nyt kärsivällisyys riitä. Mieluusti ottaisin vastaan muita, pienempiä ideoita.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Classroom Yogat esikoiselle

Kirjastosta oli lainassa joku suht uudehko Ottobre-lehti ja tällä kertaa esikoinen valikoi sieltä itselleen housut.
Mallin nimi on Classroom Yoga ja nämä on tehty suurimmalla eli koon 146 kaavalla. Alkuperäisten housujen jippo oli tehosteväriset resorit ja taskuompeleet, mutta lapsi itse halusi mustat, joten niillä mentiin. Ensimmäistä kertaa tein tuollaiset päälleommellut taskut. Koska en omista peitetikkikonetta, on nämä tikattu ihan ompelukoneen jousto-ompeleella. Tulipahan testattua sellainenkin, ensimmäisen vuoden olen tuolla koneella ommellut pelkkää suoraa ja siksakkia :D

Samoin vyötärön tein ensimmäistä kertaa resorista. Resorin sisällä tosin on myös kuminauha kun lapsi on niin laiha, että ilman sitä housut taatusti tippuisivat jalasta. Kangas housuihin tuli Ruotsista Jonic Textililtä ja täytyy sanoa, että oli todella ihanan pehmoisen ja lämpimän tuntuista! Lapsi itsekin totesi että onpa ihanat päällä!

Kylläpä muuten värit taas vaihtelevat kuvasta toiseen! Sovituskuvan sävy on mielestäni lähinnä oikeaa. Lisäksi pikasurautuksena tein samassa tilauksessa tulleesta digiprintistä leggingsit itselleni. Tämäkin kangas on todella ihanan tuntuista päällä!

Leggingsejä ei kai voi olla liikaa, vai voiko? Sen verran monet niitä kyllä nyt jo on, että jouduin vaatekaappia järkkäilemään, kun leggingskori pursui yli äyräidensä eli ne piti siirtää tilavammalle hyllylle.



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Summassa saksitut maksimekko ja toppi

Taas oli perjantai-illan ompeluhaastetta. Tälläkin kertaa kangasvaihtoehdoissa oli keltainen, mutta itselleni onneksi osui vaaleanpunainen ja tämä kangas oli todella kaunis. Niin kaunis suorastaan, että meille meinasi tulla esikoisen kanssa kiistaa, kumpi kankaan saa! Kuosin nimi on Medaljonki, kankaassa on tuollaisia isohkoja pitsimäisiä pyörylöitä. Harmittaa kyllä, että kangasta ei enää saa, tätä olisi mieluusti ommellut enemmänkin.


Onneksi pala oli pikkuisen tavallista reilumpi (90x90cm tällä kertaa), joten huolellisella asettelulla sain siitä riittämään molemmille ;) Itse käytin pitkästä aikaa Make It Work -kaavaa ja tein yläosan sen avulla, tosin hihattomana. Alaosaan ei ollut mitään kaavaa vaan mittasin kuinka paljon pituutta tarvitaan ja sitten saksin suorakaiteen ja ompelin sen diffin kanssa yläosaan kiinni. Framilonilla vielä rypytin etukappaleen poikkisauman lisäksi.

Alaosan kankaan sukelsin Nanson palalaarista ja se on hivenen paksumpaa ja laskeutuu tosi kivasti, toimii tässä mainiosti. Jottei toppi olisi ihan tylsää peruskauraa, sai se helmaansa silitysarkista samanmoisen kukkasen kuin Medaljonki-kankaan pyörylöissä on:

Malli on erittäin armollinen myös kesämahalle :)

Kankaan pienestä koosta johtuen ei ollut mitään mahdollisuuksia kohdistaa kuvioita esim. kaula-aukon suhteen, mutta tuurilla ne laivatkin ajoittain seilaavat ja tällä kertaa kävi niin loistava tuuri, että sekä omani että esikoisen paidan kaula-aukkoihin kuviot kohdistuivat tosi nätisti keskelle. Esikoinen halusi lyhyen, toisen topin päällä käytettävän paidakkeen, joten sellainen syntyi. Tähän ei ole kaavoja itselläni olemassakaan vaan valmiin paidan perusteella olen näitä vähän sinne päin saksinut.


Koska MIW-yläosa ja suorakaide-alaosa toimivat topissa niin loistavasti, heittäydyin heti seuraavana aamuna samaisesta palalaarista mukaan tarttuneen mekkokankaan kimppuun. Tällä kertaa käytin helmakappaleeseen kankaan koko leveyden, että saatiin mekosta kunnolla hulmuhelmainen.

Siis eikö tuo kuosi olekin täydellinen mekkokangas? Se suorastaan huusi päästä mekoksi. 1,5m palanen riitti pituudeltaan juuri ja juuri, helmaa en edes huolitellut kun eihän trikoo purkaudu ja tämä rullautuu oikein nätisti omillaankin.

Sovituskuvassa pituus näkyy parhaiten:

Tämä oli ensimminen omatekemäni maksimekko, mutta ei varmastikaan jää viimeiseksi. Tämä kaavasysteemi oli todella helppo ja toimiva, joten eiköhän se ansaitse päästä enemmänkin vielä käyttöön. Mekko ei harmillisesti vielä ole päässyt käyttöön, sillä vasen pohkeeni on vielä sen verran arka, ettei se tykkää kankaan (edes ohuen) tunnusta ihoa vasten.. Tässä syyllinen aristukseen ;)









lauantai 9. elokuuta 2014

Pavlova -helppoa ja näyttävää

Tämän kesän hitti leipovien (ja myös leipomattomien) tuttujeni keskuudessa on ollut Pavlova. Ja pitihän itsekin sitä kokeilla. Itse nappasin ohjeen Sitruunaruoho-blogista, mutta alun perin se on Olivia-lehden ohje.


Pohjaan tarvitaan
4 kananmunan valkuaista
2 ½ dl hienoa sokeria
2 tl perunajahoja
1 tl sitruunanmehua

Uuni täytyy ehdottomasti esilämmittää eli ensimmäiseksi laita uuni kuumenemaan 125 asteeseen. Sitten erottele keltuaiset ja valkuaiset ja vatkaa valkuaisia pehmeäksi vaahdoksi. Lisää puolet sokerista koko ajan voimakkaasti vatkaten. Sekoita perunajauhot loppuun sokeriin ja lisää seos edelleen voimakkaasti vatkaten. Vatkaa seosta, kunnes se on  kiiltävän valkoista (ja kestää kulhossa vaikka kääntäisit sen ylösalaisin). Sekoita joukkoon sitruunamehu.

Nostele valkuaisvaahto leivinpaperin päälle haluamaasi muotoon (itse piirsin paperille ympyrän, jonka sitten täytin vaahdolla). Kypsennä alatasolla 1,5 tuntia. Anna jäähtyä rauhassa (itse jäähdyttelin seuraavaan päivään asti) ja täytä juuri ennen tarjoilua.

Oma Pavlovani sai päälleen 2dl vispikermaa (olisi voinut olla vaikka vähän reilumminkin) ja herukoita sekä muutaman mintunlehden omasta puutarhasta. Tässä koristeita ei todellakaan tarvitse asetella vaan pätee melkeinpä mitä enemmän, sen parempi ja reippaasti roiskien vaan kermavaahdon päälle. Oli herkkua, katosi parempiin suihin yhdeltä istumalta :)

torstai 7. elokuuta 2014

Ruusunnuppu-sukat

Pitkästä aikaa hain neuleohjeen Ravelrysta. Tai itse asiassa en itse sitä etsinyt vaan näin tutun neulomat iki-ihanat sukat ja kysyin mistä niiden ohje oli ja häneltä sain linkin ohjeeseen.

Harmillisesti itselläni ei ollut kauniimman värisiä jämälankoja, mutta tulipahan testattua malli. Nämä olivat kivan helpot ja nopeat tehdä, joten varmaankin jatkossa teen vielä jokusen parin kauniimmissa väreissä. Näissä lanka on oletettavasti 7 Veljestä (voi olla Nalleakin), puikot olivat nro 3 ja näistä tuli noin koon 36 jalkaan sopivat. En tosin tehnyt kerrosmääriä ohjeen mukaan vaan lyhentelin vartta ja vissiin vähän jalkaterääkin. Kärkikavennusten aloituskohtaa oli vähän hankala arpoa, kun ennen kavennuksia tulee 8 kerroksen siirtymä ja sen jälkeen sitten varsinaiset kavennukset. Omaan jalkaan on näitä siis turha kuvitella saavansa, joten sovituskuvissa poseeraa lapsi.

Ja tatuointi ei sentäs ole oikea vaan siirtokuvasellainen ;) Suora linkki neuleohjeeseen on tässä, olkaatten hyvät. Ihan suomeksi löytyy ja ilmaiseksi saa ladata.


tiistai 5. elokuuta 2014

Pikasurautus ilman kaavoja

Helle ei anna periksi ja hellevaatetta kuluu. Eilen äitini ilmaantui meille mekon ja kankaan kera ja kysyi, josko kankaasta voisi saada samantyyppisen "retongin" kuin mukana tuotu mekko. Tästä siis lähdettiin liikenteeseen:

Kuten kuvasta näkyy, alkuperäinenkin mekko oli aika mallia laatikko, joten kaula-aukkoa ja holkkihihoja lukuun ottamatta kangasta ei kummemmin tarvinnut kaarrella. Ja hihoistakin äiti totesi, että saavat olla vielä mallimekkoa lyhyemmätkin, lähinnä siis pelkät aukot käsille riittäisivät. Saumurin kanssa tehdessä ei mekon valmistumiseen kovin pitkään mennytkään.

Kangas on siitä kummallista, että vaikka miten sitä henkarille asettelin, niin aina vaan sitkeästi näytti, että helma on vino. Lopulta ihan mittaamalla mittasin ja kyllä se yhtä pitkä on, vaikkei siltä näytäkään. Helma on huoliteltu jälleen rullapäärmeellä (my new best friend! :D ) ja kaula-aukko plus hihansuut kaksoisneulalla. Alunperin kaavailin niihin resorikanttausta, mutta kangas taipui ihan nätisti ilman kanttailujakin, joten mentiin yksinkertaisimman kautta. Kangasta oli niin reilusti, että tein itse asiassa kaksikin mekkoa siitä.

Harmillisesti näitä ompeluksia ei voi miinuksiksi laskea tilastoon, kun kangas ei tullut omista varastoista vaan äidiltäni.



maanantai 4. elokuuta 2014

Kahden sortin suklaakakkua

Esikoinen taas vanhentui ja tällä kertaa halusi juhliinsa yllärikakun. Ohje tähän löytyi Unelmien Talo ja Koti -lehden Kinuskikissan joulu -liitteestä nimellä Pinjata-kakku. Tämä on siitä kiva, että pohja on gluteeniton, eli sopii erityisruokavalioonkin. Täyte ei tällaisenaan ole täysin laktoositon, mutta vähälaktoosiselle tämän pitäisi sopia. Jos vaihtaa valkosuklaan tummaan, niin siinä tapauksessa saa kakusta täysin laktoosittoman.

Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
 1,5 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja kääntele munavaahdon joukkoon. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 8 minuuttia. Kumoa heti toisen leivinpaperin päälle ja irrota paistoleivinpaperi.

Vuoraa enintään 2-litrainen kulho kelmulla. Leikkaa kakkupohjasta paloja ja peitä niillä kulhon sisäpinta. Kostuta maidolla (itse käytin laktoositonta maitojuomaa). Säästä loput pohjalevystä ja valmista täyte.

Täyte:
2 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa
200g sitruunatuorejuustoa
200g valkosuklaata
200g ranskankermaa
2 rkl vettä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota kerma. Lisää sitruunatuorejuusto. Sulata valkosuklaa jayhdistää ranskankerman kanssa. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja liuota siihen liivatteet. Sekoita liivatevesi suklaaseokseen ja lisää sitten seos kerma-tuorejuustovaahtoon.

Kaada täyte kulhoon. Säästä pari desiä, se lisätään tarvittaessa. Peitä juomalasin ulkopinta leivinpaperilla ja sitten kelmulla. Paina lasi täytteen keskelle ja lisää täytetty ympärille, kunnes se ulottuu pohjan korkeudelle.

Tässä vaiheessa homma näyttää kutakuinkin ylläolevan kuvan mukaiselta. Nosta kulho jääkaappiin noin kolmeksi tunniksi. Jos täytettä jäi yli, laita sekin jääkaappiin. 3 tunnin kuluttua (tai seuraavana päivänä) poista lasi, leivinpaperi ja lopuksi kelmu. Kaada kolon pohjalle makeisia. Jos täytettä jäi yli, lusikoi sitä makeisten päälle. Muussa tapauksessa käytä kolon täyttämiseen jäljelle jäänyttä pohjaa.

 Peitä koko pinta lopuksi pohjakerroksella (siis sillä paistetulla kakkupohjalla). Laita kulhon päälle tarjoilulautanen ja kumoa kakku. Nosta kulho pois ja ota myös kelmu pois. Valmista kuorrute:

Kuorrute:
200g valkosuklaata
200g sitruunatuorejuustoa

Sulata kuorrutteen valkosuklaa. Notkista tuorejuusto vatkaimella ja sekoita joukkoon suklaasula. Levitä kuorrute kakun pinnalle. Koristele haluamallasi tavalla. Meillä kakun koristeli itse synttärisankari samoilla karkeilla joita oli kakun sisällä sekä nonparelleilla/ koristerakeilla.

Kun kakkua leikataan, paljastuu sisältä makea ylläri:

Taustalla näkyy kahvipöydän toinen kakku. Se on nimeltään Dajm-kermalla peitetty suklaakakku ja ohje on Mia Öhrnin kirjasta Uudet suklaaherkut.

Kakku:
200g voita
200g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2dl sokeria
2,5dl (150g) vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Voitele pyöreä 22cm irtopohjavuoka (itselläni ei ollut irtopohjavuokaa, joten laitoin tavalliseen vuokaan leivinpaperin, onnistui silläkin systeemillä). Sulata voi joko mikrossa tai liedellä kattilassa. Pilko suklaa paloiksi ja lisää palat lämpimään voihin ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Jäähdytä hiukan. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti ja lisää joukkoon suklaaseos. Sekoita vehnäjauhot ja suola keskenään ja lisää taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 14-15 minuuttia. Jäähdytä kakku kunnolla, mielellään yön yli jääkaapissa. Jos kakun tekee laktoosittomaan voihin, sopii tämäkin laktoosittomaan ruokavalioon.

Dajm-kermavaahto:
2,5dl kuohukermaa
1,2rkl kaakaojauhetta
1,5rkl tomusokeria
2 tuplapakkausta (à 56g) Dajm-suklaata

Irrota kakku vuoasta. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon sihdin läpi kaakaojauhe ja tomusokeri. Murskaa Dajmit rouheeksi ja kääntele kermavaahtoon. Levitä vaahto kakun päälle ja koristele Dajm-rouheella.Tämänkin kakun koristeli lapsi itse.


Kakku on suoraan jääkaapista otettuna melkoisen kova, joten leikkaamiseen kannattaa varata terävä veitsi kakkulapion lisäksi. Täysin laktoosittoman kuorrutteesta saa jos Dajm-rouheen korvaa rouhitulla tummalla suklaalla ja käyttää kuorrutukseen laktoositonta kermaa. Öhrnin kirjassa oli todella monta ohjetta, joita tekisi mieli kokeilla, vaikutti todella hyvältä kirjalta!


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kimppakivaa!

Tälläkin viikolla oli ylläriveivi. Tämä vaan oli siitä erilainen ja erikoinen, että tehtävänä oli yhdessä toisen ompelijan kanssa luoda yhtenäinen, vähintään kahden vaatekappaleen mallisto. Itse nappasin kaverikseni Varpainjaloin-blogin Elvinan. Koska veivi oli kahdelle, paljastui paketista myös kaksi kangasta. Tällä kertaa vihdoinkin keltaisen kirous murrettiin ja vaihtoehtoina oli mustavalkoista neulosta ja roosaa trikoota. Roosan trikoon vaihtoehtoina muiden veivaajien paketeissa oli minttua trikoota tai tadaa - keltaista trikoota. Mutta se keltainen ei osunut meille!! Ensisilmäykseltä tehtävä oli aika haastava, koska kankaissa itsessään ei ollut oikein mitään yhteistä, joten lähdimme pohtimaan tilannetta muiden kankaiden kautta. Lopulta yhdistäväksi tekijäksi valikoitui mustavalkoraidallisuus (josta lopussa tippui mustavalko pois eli pelkät raidat jäivät jäljelle) sekä roosa väri. Itse suhasin kahden tunnin aikana tällaisen setin:

Tuo heppakangas oli siis varsinainen veivikangas, lisäksi käytin Noshin luonnonvalkoista trikoota ja edellisviikon veivin raitaresoria. Setin olisi tarkoitus olla pitkäikäinen.

Paita on tehty koon 110 kaavalla Ottobresta 1/2014, mutta pituutta on lisätty helmaan ja hihoihin niin paljon kuin kangaspalasesta riitti. Nyt alkuun se menee kuopukselle mekkona, mutta toivottavasti jatkossa sitten toimii paitana. Resoria laitoin hihan- ja päänsuihin ja helmassa on (jälleen) rullapäärme.

Leggarit on tehty saman lehden ruttuleggingsien kaavalla koossa 104. Sen verran tätäkin kaavaa muokkasin, että lahkeista on otettu vähän pituutta pois ja lisätty resorit tilalle. Nuo lahkeiden koristerusetit ovat syy, jonka vuoksi veivaus meni 2 minuuttia yliajalle. Alkuperäinen idea oli ommella heppakankaan jämistä tällä ohjeella rusetit. Kangasta jäi kuitenkin niin pienet palaset, että lopputulos ei omaa silmää miellyttänyt ollenkaan..

Tuosta kuvasta muuten näkyy sekin, että veivi vastusti muutenkin: heti ekassa kaksoisompeleessa ruttasin neulan ihan vänkyräksi! Onneksi oli vielä yksi varaneula, joten pääsin jatkamaan. Mutta kangasrusetista ei siis tullut mieleistä, joten otin käyttöön plan B:n ja siirryin käsinompeluun ja valmiiseen nauhaan rusettimateriaalina. Vielä pienet ruusuhelmet keskelle niin miellyttää ainakin omaa silmää :) Mutta sen verran kauan käsin näperrys tosiaan kesti, että valmista oli vasta 23.02.

Elviina puolestaan työsti samaan aikaan omalla tahollaan paketin toista kangasta eli mustavalkoista atomi-neulosta ja sai siitä aikaan tällaisen ihanan boleron:

Kuten paita/ mekko, ovat myös leggingsit vielä vähän isot, mutta tarkoitus olisi niistäkin saada ainakin parin vuoden käyttövaate.

Näihin veiveihin jää kyllä aivan koukkuun, tilasin nimittäin jo ensi viikon perjantaiksikin ylläripaketin!

P.S. Blogiarvonnassa voittajaksi Onnetar nosti Lillin, joka valitsi voitokseen ommellut sukat. Sukkapari toimitetaan voittajalle lähiaikoina :)



Elokuun tilastot

Kerrankin pääsen aloittamaan uutta kuukautta heti miinuksilla! Eilen oli taas veivi (josta postaus kunhan ehdin), josta pärähti miinusta 0,7m ja sen lisäksi tein pari pikkujuttua muihin tarkoituksiin. Veivikangas ehti tulla jo heinäkuun puolella, joten se ei rumenna elokuun plus-tilastoa :)

Miinusta:
2.8. veivi, sukat, alushousut 0,9m
6.8. sukkia 0,2m
8.8. toppeja 0,75m
9.8. mekko 1,35m
15.8. kangaspenaaleja 2m
17.8. housut ja leggingsit 1,5m
22.8. leggingsit ja paita 1,6m
23.8. paita + pipoja 1,25m
29.8. mekko 0,6m
30.8. päiväkodin tätien joululahjat, mekko ja paita 4,5m
31.8. kellohame, pesulappuja, kangaskasseja, lahjapusseja, leggarit 6,6m

Plussaa:
6.8. Hannan Kankaalta 0,5m
8.8. Nanson palalaarista ja Tyyne-Esteriltä 3,2m
14.8. Jonicilta 5m
18.8. Käpyseltä 5,9m
20.8. Hannan Kankaalta 5,5m
28.8. Mussukoilta 0,5m

Yhteensä: -0,65m

Lankamenekki
60g sukkiin

Yhteensä: -60g

lauantai 2. elokuuta 2014

Alushousuja

Mistä lie sain idean, että voisin kokeilla miehelle ommella bokserit. Valmista kaavaa ei oikein löytynyt, joten aloitin projektin saksimalla sopivat kulahtaneet bokserit palasiksi ja käytin niitä kaavojen piirtämiseen:

 Mitään ompeluohjettakaan ei sitten ollut, eli itse piti pähkäillä missä järjetyksessä ja miten päin palaset toisiinsa pitäisi yhdistellä.. Vaan valmista syntyi kuin syntyikin!

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat, että raadeltujen boksereiden vyötärökuminauha sai uuden elämän kleinari-boksereissa ;) Mistähän tuollaista boksereihin sopivaa kuminauhaa muuten voisi ostaa? Koska vyötärökuminauhaa ei ollut enempää, niin kokeilin toisia boksereita ihan normaalisti kuminauhakujan kanssa:

Sekin systeemi oli ihan toimiva, mitä nyt en lisännyt korkeutta vyötärölle tarpeeksi eli kuvaamisen ja sovituksen jälkeen näiden avaruusboksereiden kuminauhakuja piti purkaa ja ommella yläreunaan erillinen vyötärökaistale mustasta trikoosta, jonka sisällä kuminauha kulkee. Ihan ok systeemi kyllä sekin.

Menestyksestä innostuneena kokeilin samaa myös kuopuksen pikkareihin. Niitä tosin en saksinut paloiksi vaan koitin valmiista vaatteesta vaan saada kaavat piirusteltua. Lopputulos näyttää tältä:

Näissä kävi sellainen moka, että leikkasin myös sisemmän haarakappaleen yhtä leveänä kuin ulomman (johon siis piti lisätä leveyttä noiden lahkeiden takia) eli haarus on vähän tönkkö. Pitää seuraavaan kappaleeseen muistaa tehdä sisäkappale kapeampana. Ompeluapua näihin lähinnä ompelujärjestyksen suhteen hain täältä ja täältä.