maanantai 26. syyskuuta 2011

A trip down the memory lane

Tämä nyt ei ole ihan justiin väkerretty, mutta omatekemä kuitenkin. Ja ajankohtainenkin siten, että sen juuri eskarilaisen muistojen laatikkoon pois pakkasin. Keväällä 2006 Anttilasta kotiutui kangasta, josta sitten meidän sylivauvalle syntyi liina.

Sinälläänhän tuo oli ompelutyönä helppo ja nopea, toinen reuna taisi vaan pitää huristella. Enemmän aikaa käytin sitten liinan päihin, sinne solmeilin tällaiset hapsut.


Nyt ei enää tunnu pitkän liinan tarvetta meidän perheessä olevan, joten tämä ihanuus pääsi laatikkoon odottamaan aikaa jolloin ehkä joku uusi pieni (lapsenlapsi, kääk!) matkustaa. <3

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Vihonviimeiset(?) villikset

Villahousuja on tullut neulottua kolmen lapsen vaippavuosien aikana yhdet jos toisetkin. Olin jo ajatellut, että enää niitä ei tarvitse puikotella, mutta nähtävästi konttausikä on pitkälahkeisille villahousuille kovaa aikaa. Talvea vasten sitten totesin, että eipä noita sellaisia pitkälahkeisia joista ei polvet olisi kontattu puhki enää monia olekaan, joten pääsin vielä nelosellekin villiksiä neulomaan. Ohje on vanha ja hyväksi havaittu Ruskovillan 3-ohje, lahkeet vaan neuloin täyspitkiksi. Tämmöttiset niistä tuli:


Lankana oli Patonsin merinovillalanka. Olin tuon kerän varmaan ainakin 2v sitten ostanut neuloakseni siitä jotain kun värit olivat niin ihanat, mutten vielä ollut keksinyt mitä se jotain olisi. Vaan nytpä pääsi lanka käyttöön ja ihanan pehmeät villikset siitä syntyikin! Raidoitus tulee siis suoraan langasta, todella kivannäköistä omasta mielestäni! Puikkoina nro 4,5 pyöröpuikko ja lahkeet on neulottu nro 4 sukkapuikoilla. Tässä vielä tuotos käytössä:


Mutta josko tämän jälkeen ei enää villahousuja tarvitsisi neuloa kun tuo viimeinen vaipatettava tuosta toivottavasti piakkoin siirtyy kävelevien kastiin niin kestävät housujen polvet paremmin ehjinä.

Tunnustusta!

Hyvänen aika! Olipas kiva tulla tänne kun olin saanut Taijalta kukkasia. :)


Seuraavat asiat pitäisi kertoa itsestä:
1. Lempiruoka: Yleensä vastaan italialainen mutta nyt en voi syödä pitsaa tai pastaa joten sanotaan että hyvä pihvi ja rosmariiniperunat.
2. Lempimakeinen: Suklaa. Jota sitäkään en nyt voi syödä paitsi ihan tummaa. Lidlin tumma siis :D
3. Lempiluettava: Hävettävän vähän tulee luettua. Ruotsalaiset dekkarit on olleet viime vuosien luetuimpia.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Ilman keskeytyksiä, aina parempi jos on vielä juttuseuraa samalla :)
5. Lempielokuva: En ole vuosiin oikein katsonut elokuvia, taidan vastata vanhan klassikon Forrest Gump.

Ja tunnustusta saan jakaa myös eteenpäin. Omani menee seuraaville viidelle:
Ellu http://ellunkotkotukset.blogspot.com//
Varpainjaloin http://varpainjaloin.blogspot.com/
Anna-Maija http://amkota.blogspot.com/
Miku http://mikunloki.blogspot.com/
Käsilläkävellen http://kasillakavellen.blogspot.com/

torstai 1. syyskuuta 2011

Perusteellisesti neulottu pipo

Jättiraitaa jäi sen verran, että meinasin siitä riittävän pipoon, joten sellainen seuraavaksi puikoille. Ohje on vanha ja hyväksi havaittu, ei sitä enää missään ole edes ylhäällä vaan omasta päästäni aina pistelen. Tärkeää on se, että silmukkamäärä on jaollinen sekä kuudella että kahdeksalla. Luomisvaiheessa tuli joku fiba, ja siinä vaiheessa kun rupesin pipoa kaventelemaan, totesin että silmukoita on 78 vaikka olin koko ajan kuvitellut, että niitä on 72. Olisihan se kikkailemalla tietenkin onnistunut, mutta kun lanka muutenkin näytti loppuvan kesken niin purin koko tekeleen ja neuloin seuraavan 72 silmukalla. Se versio oli sitten jo kavenneltukin ja lanka nippanappa riitti, mutta pipojen suurkuluttaja-aviomies totesi että liian pieni on aikuisen päähän. Eli eikun purkaen taas! Tällä kertaa piti onneksi purkaa vain kavennusten verran. Loppupeleissä kävi niin, että ei se lanka ihan riittänyt vaan piti hakea yksi kerä lisää että sain pipon valmiiksi. Mutta valmis siitä tuli, osittain siis jopa kolmeen kertaan neulottuna :D

Lanka siis 7 Veljestä ja pyöröpuikko taisi olla kokoa 4,5. Resori neulotaan 4o2n ja sen jälkeen työ käännetään ja neulotaan loppuosa piposta sileää neuletta. Oman mielen mukaan voi varioida kuinka korkean resorista haluaa. Tämmöttiseltä se näyttää päässä: