Kolmea eri sorttia synttäreille

Taas oli yhdet synttärijuhlat tässä talossa. Faceen kirjoitinkin, että lasten lukumäärä on suoraan verrannollinen talossa vuoden aikana järjestettävien lastenkutsujen määrään. Että jokaikinen uusi ihana pieni vauveli lisää omalta osaltaan yhden hulinapäivän vuoteen (no, alkuun ehkä montakin, mutta pysyvästi ainakin sen yhden per kalenterivuosi). Asioita, joita ei missään odotusoppaissa muisteta mainita... Tällä kertaa synttärisankari ei halunnut kakkua vaan ainoastaan kakkutikkareita, joten niitä tehtiin.

Alkuperäinen idea oli tehdä vuodenaikaan sopivasti lumiukkoja. Ainut vaan, että yhtään en tarkastanut paljonko candy meltsejä missäkin värissä oli, joten valkoista riitti tasan kahteen tikkariin. Valkosuklaasta saatiin muutama lisää, että kymmenkunta lumiukkoa syntyi kaikkineen. Nenät ovat värjättyä sokerimassaa. Esikoinen muotoili ne ja taiteli myös ukkojen silmät ja suut. Koska valkoinen loppui kesken, piti tehdä myös muunvärisiä tikkareita. Sankari valitsi itse vihreän ja punaisen värin ja ylimääräiset "porkkanat" käytettiin vihreisiin tikkareihin hirviöiden korviksi ja sarviksi. Kavereiden jälkeen tulivat heti kummit kyläilemään ja kyllähän jotakin piti olla, minkä päältä kynttilöitä voi puhallella. Tekaisin siis juustokakun (jota en muistanut kuvata ennen korkkaamista)

Tähän saatte ihan ohjeenkin, var så goda. Alkuperäinen ohje on taas Jokun käsialaa, olen tämän vuosia sitten jostakin netistä napannut...

Baileys-juustokakku

Pohja:
11 dominokeksiä
2 riviä valkosuklaata
50g voita

Murskaa dominot ja valkosuklaa ja sekoita ne. Lisää sulatettu voi ja painele seos irtopohjavuokaan, jonka pohjalle olet laittanut leivinpaperia.

Täyte:
2 dl kermaa vaahdotettuna
250g mascarponea
150g Creme fraichea
 2 kananmunan valkuaista
2 dl tomusokeria
1,5dl Baileys-likööriä
4 - 5 liivatelehteä
1 rkl vaniljasokeria

Laita liivatteet kylmään veteen turpoamaan. Sekoita vaahdotettu kerma, mascarpone, tomusokeri, vaniljasokeri ja ranskankerma keskenään. Kuumenna Baileys-likööri kiehuvaksi, ota liedeltä ja sekoita likööriin liivatteet, joista olet puristanut ylimääräiset vedet pois.(HUOM! Tällä konstilla likööristä lähtee alkoholi, joten kakku soveltuu lapsillekin. Aikuisten versioon voi liköörin kipata sekaan sellaisenaan ja sulattaa liivatteet tilkkaan kiehuvaa vettä.) Sekoita tasaiseksi. Anna hieman jäähtyä, ennen kuin sekoitat liköörin kermaseokseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele seokseen. Kaada seos irtopohjavuokaan pohjan päälle ja laita jääkaappiin jäähtymään seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä irrota kakku vuoasta ja laita tarjoiluastialle. Itse koristelin raastmalla päälle tummaa, valkoista ja maitosuklaata.

Seuraavana päivänä juhlittiin vielä meidän sankarin lisäksi 4-vuotiasta serkkuakin. Niihin juhliin tuli sitten ihan oikea synttärikakku. Koska neljävee on armoton traktorifani, oli kakun teema sitämyöten selvä.

Perustäyskäri omalla mansikkatäytesotkotuksella sai päälleen sokerimassaa, johon mies maalasi traktorin. Lopuksi vielä Flora Vispit reunoille ja valmista tuli. Työviikon päätteeksi kaupassa käydessäni unohdin ostaa Lemon curdia, joten maku oli vähän pliisu. Jatkossa siis ehdottomasti mansikkatäytteelle Lemon curd kaveriksi!

Onkipeli

Joku (aina näitä juttuja tekee kuuluisa Joku :D ) oli tehnyt joululahjaksi lapsilleen ongittavia kangaskaloja. Idea jäi itselleni kytemään ja rupesinpa samaan projektiin itsekin. Syntyi kalaparvi:

Paperille piirtelin käsivaralla mallit ja niiden avulla leikkasin puuvillakankaista isoja ja pieniä kaloja. Kalojen yksityiskohdat ovat esikoisen käsialaa, ne on piirretty kangasväreillä:

Sitten tarvittiin enää onki, jollaisen mies minulle askarteli.

Onkiminen perustuu siihen, että jokaisen kalan etuosassa suun kohdilla on magneetti ja myös ongen siiman päässä roikkuu magneetti. Sillä sitten koitetaan kaloja narrata:

Pipo ja palmikoita

Täältä löytyy neuleohje kivannäköiseen palmikkopipoon. Ohje on tosin englanniksi, mutta palmikoissa on se kiva puoli, että aika äkkiä niistä riittää, että ohjeesta tarkistaa siirretäänkö silmukat apupuikolle työn eteen vai taakse ja muuten vaan neuloo. Eikä tätä kovin montaa iltaa edes neulonut:

Lankana on 7 Veljestä ja pyöröpuikko taisi olla 4,5. Tein tämän tuon ohjeen pienemmällä silmukkamäärällä ja tuli ihan riittävä omaankin päähäni. Sovituskuvissa päämallina on kuitenkin lapsi:

Palmikkokuvio ei ole siis peruspalmikko vaan useampi palmikko kiertelee ristiin rastiin. Tykkään!

Ihan itte sovelsin - ja hame siitä tuli!

Vaihtelin tässä tammikuussa vähän kankaita. Omista jemmoista lähti pois pitkään hauduteltuja ei enää niin mieleisiä ja tilalle tuli jotain kivempaa. Yksi vaihdossa meille tulleista kankaista oli Sari Ahokaisen suunnittelema vaaleanpunainen kukka/lintukuosi. Kuopus ilmoitti heti haluavansa siitä hameen. Ensin otin kuitenkin revanssin peplumista ja ompelin toisen sellaisen ihan kokonaisista kappaleista ja ohjeen mukaan :D

Kangasta oli onneksi täysi metri, joten riitti vielä hameeseenkin. Koitin etsiä valmista kaavaa, mutta omissa lehdissäni ei ollut ja tokihan valmista piti tulla heti eli ei ollut aikaa ruveta mistään lainailemaankaan. Päätinpä sitten soveltaa samaa taktiikkaa, jolla tein viime kesänä itselleni sen jalkapallomekon. Eli mittanauha käteen ja ensin mittasin mikä olisi sopiva hameen pituus lapselle. Seuraavaksi mallailin sitten kankaan riittävyyttä. Lopulta päädyin kahteen 30cm korkeaan palaseen ja kahteen 15cm korkeaan. Nämä sitten ompelin renkaiksi, niin että minulla oli vähän lyhyempi rengas, jonka korkeus oli 30 cm ja vähän pidempi rengas, jonka korkeus oli 15 cm. Seuraavaksi rullapäärmäsin renkaiden toiset reunat. Lopuksi mittasin resorista sopivan pätkän ja ompelin senkin renkaaksi. Harmillisesti vaan helmarenkaat olivat niin pitkät, ettei mitään toiveitakaan saada niitä diffin avulla resoriin sopivaksi rypytettyä eli piti ommella ompelukoneella rypytyslangat ja niiden avulla passailla helmakappaleet resoriin sopiviksi. Lopputulos on tällainen:

Kyllä piisaa helmassa! :D Tässä sovituskuva:

Lapsi itse halusi päälleen sekä hameen että peplumin ja kun oli ne pukenut niin totesin, että nehän ovat yhdessä ihan kuin mekko: peplumin helma antaa vielä kolmannen kerroksen helmaan!

Aika kivasti pyörähtelee helma ainakin lapsen mielestä.

Roosa Nauha -villasukat

Joulun alla kävin ostamassa Roosa Nauha -sukkakuvaston paikallisesta Taito-kaupasta. Vihkonen sisältää varmaan parikymmentä sukkaohjetta, jotka on suunniteltu erityisesti vihkosta ja Roosa Nauha -keräystä varten tehdylle sukkalangalle. Lankoja minulla on omastakin takaa muutama (köh, kymmentä) kerää eli niitä en ostanut vaan katsoin, mitä ohjeita voisi soveltaa jemmoista löytyville langoille. Ensimmäisenä puikoille päätyi ohje, jossa varsiin tulee köynnösmäiset kuviot.

Soveltamiseksihan tämäkin meni silmukkamäärien suhteen, mutta milloinkas ei :P Tässä mallissa kuvio toistuu sillä tavalla, että mallikertojen määrää oli helppo vähentää yhdellä, jolloin tuli sopivasti 48 silmukkaa sukan varteen. Myös varren pituutta vähensin, eli alkuperäisessä ohjeessa on kaksi noita köynnösraitoja (ja siis kolme noita kapeita ruudukoita), mutta niin olisi omasta mielestäni tullut ihan liian pitkävartiset sukat, joten tipautin toisen köynnösraidan pois ja neuloin sen sijaan muutaman kerroksen joustinta vielä ennen kantapäätä.

Kantapään toteutin samalla idealla kuin ennen joulua tehdyissä apinasukissa kahdella värillä. Alkuperäisen ohjeen mukaan kantapää olisi ihan vaan yksivärinen. Kantapään jälkeen vähensin silmukkamäärää 44:ään ja neuloin sukan sitten yksivärisenä loppuun. Tottahan toki tässä kävi vielä niin, että turkoosi lanka loppui kesken. Ja ilmeisesti se on jotakin kausiväriä, sillä ei kaupoista enää lisää löytynyt. Lanka on siis Nallea (ja puikot kolmoset). Lopulta päädyin ostamaan kerän turkoosia Woolia, joka ei tietty ole sukkakäytössä ihan yhtä kestävää, mutta pakko oli saada sukat valmiiksi. Salama sen verran vääristää, että kuvissa sukat näyttävät aika samanvärisiltä, mutta luonnossa niissä on siis kantapään jälkeen pieni sävyero jota voi yrittää tihrustaa tästä kuvasta, jossa sukat ovat päällekkäin.

Käyttäjää sävyero ei haitannut vaan sukat olivat oikein mieluisat.

Pepulleen mennyt peplum

Uusimmassa Ottobressa (1/2015) oli peplum-paidan kaava, jota tosi moni ompelija oli kehunut. Pitihän sitä itsekin sitten kokeilla. Nimi oli tällä kertaa enne, sillä peplum assosioituu peppuun ja niinhän sitä heti kankaita leikatessa meni homma pepulleen. Leikkasin nimittäin helmakappaleita vain yhden. Onneksi kankaasta riitti toiseenkin helmapalaan, mutta sitä ei saanut enää taitteelta vaan nyt on sitten yksi ylimääräinen sauma helmassa. Onneksi kankaan kuosi antaa vähän anteeksi. Toki sauma siis näkyy ja kuosi siinä kohden katkeaa, mutta kun kuviointi on aika pientä ja tiheää niin se ei niin pahasti pistä silmää kuin jos olisi isommat kuviot harvemmassa. Tällainen on siis peplum:

Eli oikeastaan ihan peruspaita, mutta vyötärön kohdalla on poikkisauma ja helmaosa on levenevä, hivenen hamemainen. Mitään rypytyksiä tmv. ei saumaan kuitenkaan tarvita eli leveyttä ei ole hurjasti enemmän. Tässä näkyy poikkisauma vähän paremmin ja myös se takahelman ylimääräinen keskisauma:

Itse keskisaumaa ei siis näe kovin helposti, mutta kuosissa toki vähän huomaa että se "katkeaa" ja nuo kaksi puuta ovat keskellä ihan vierekkäin. Tässä sovituskuvaa:

Tein paidan koossa 104 ja muuten koko pitää hyvin paikkansa, mutta jälleen kerran hihat ovat vähän liian pitkät. Erottuu ehkä selvemmin tästä toisesta kuvasta:

Ilmeisesti meidän lapset ovat lyhytraajaisia kun tämä on jo ainakin toinen kerta kun saan Ottobren kaavoilla liian pitkät hihat. Sen verran vähän ylimääräistä pituutta kuitenkin on, että menköön kasvunvarana. Lapsi itsekin totesi, että ei haittaa!

What does the fox say?

Netissä osui tällä kertaa vastaan kettukaulahuivi. Koska minulla oli juuri oikeanväristä oranssia lankaa niin pitihän sitä kokeilla. Loppupeleissä huiveja syntyi peräti kaksi kappaletta:

(Onko nämä sitten Vegard ja Bård? :P )

Ohje huiviin löytyi täältä blogista. Tuolla on kivasti annettu muunteluohjeet myös Hello Kitty - ja Angry Birds -huiveihin. Itse vaan printtasin ohjeen ja pistelin menemään - sillä seurauksella että eka versio tuli tehtyä sileänä neuleena vaikka olisi pitänyt pistellä ainaoikein.. Ero näkyy tässä, eka vasemmalla ja toinen oikealla:

Huivien silmukkamäärät ovat ihan samat ja periaatteessa olen myös mitannut, että neulotut pätkät ovat yhtä pitkiä, mutta toinen on tuollainen ruipelo ja toinen paksumpi tapaus kun sileä neule vetää rullalle ja ainaoikein taas ei luiruile ollenkaan. Lanka ja puikot molemmissa täsmälleen samat 7 Veljestä ja nro 5 (tai 5,5) pyöröpuikko. Huivin jippo on, että ketun pää on kaksinkertainen ja tuo hännän resoriosuus pujotetaan siitä läpi.

Kestää tosi hyvin kaulassa vaikka näyttääkin tuollaiselta töpömittaiselta.