Kaksinkertainen itsensä ylittäminen

Miehelle lupasin ommella pitkähihaisen paidan. Kesäksi tein hänelle pari lyhythihaista mutta eihän niillä enää oikein tarkene. Kankaan siippa sai taas valita ihan itse, tosin ihan lopullinen valinta jäi minulle kolmesta vaihtoehdosta. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut tämä sama kangas turkoosina mutta nettikaupassa ei silloin (kuten ei nytkään, mur!) ollut oikeanväristä resoria joten päädyin ruskeapohjaiseen kun tiesin että siihen on sopivaa resoria omissa jemmoissa. Tämmöttinen on lopputulos:

Joku voi pohdiskella, että mitä itsensä ylittämistä tavallisessa perustrikoopaidassa on, mutta tämäpä on tehty ihan ilman kaavoja! Ja se on kyllä itselleni iso saavutus. Mallina käytin miehen sopivimman kokoiseksi valitsemaa Marimekon trikoopaitaa ja sen avulla leikkasin etu- ja takakappaleet suoraan kankaasta. Hihaa varten oli pakko viritellä kaava kun ei mallipaitaa voinut palasiksi leikellä ja hiha on tietenkin valmiissa paidassa kaksinkerroin taittuneena. Paidasta siis jäljensin jotakuinkin kaavapaperille hihan ja sen avulla leikkelin kankaasta.

Kaula-aukko näyttää muuten kuvissa ihan hassun pieneltä, mutta kyllä ei se mitenkään normaalia tiukempi ole..

Ja se toinen itsensä ylittäminen tuli nopeudesta. Koko paidan tekemiseen kankaiden ja saksien esillekaivelusta viimeisten lankojen päättelyyn ei mennyt kuin pikkuisen yli tunti! Ihanan helppoa ja nopeaa kun on koneet valmiiksi pöydällä esillä niin eikun käy huristamaan kun inspiraatio iskee :)

Bienenstich

Pitkästä aikaa kakkua! Meillä on tapana ajoittain valita joku maa ja syödä sitten jotain tyypillistä sen maan ruokaa (ja usein myös jälkkäriä). Tällä kertaa vuorossa oli Saksa ja kun tyypillisiä saksalaisia jälkiruokia kuukkeloin niin paljon oli sellaista mikä olisi mennyt suomalaisenakin (esim. marjakiisseli), joten lopulta tyydyin tekemään vanhaa tuttua Mehiläisenpistoa, ts. Bienenstich-torttua.

Perinteisesti tämä leivotaan hiivataikinaan, mutta myös täytekakkutyyppinen versio on mahdollinen. Itse olen kaverilta saanut tämä kuohkean täytekakkutyyppisen reseptin, jonka mukaan tortun teen.

5 munaa
200 grammaa sokeria (+pari tl vaniljasokeria)
125 grammaa vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
60 grammaa mantelilastuja
voinokareita mantelilastujen päälle

täyte:
5 dl kuohu (tai vispi) kermaa
1 pss Dr Oetkerin vaniljavanukasjauhetta

- Erottele valkuaiset ja vatkaa puolet sokerista + valkuaiset kovaksi vaahdoksi
- vatkaa keltuaiset lopun sokerin kanssa
- yhdistä valkuaisvaahtoon keltuaisvaahto, jauhot ja leivinjauhe (vatkaa nopeasti ja tehokkaasti, lyhyen aikaa, jotta kuohkeus säilyy)

-kaada taikina voideltuun + korppujauhotettuun irtopohjavuokaan
- levitä mantelilastut kakun päälle ja manteleiden päälle voinokareita
- ja paista noin 30 min 170 asteessa.

tee tällä välin vaniljavanukas. Vatkaa ensin kerma "puoleen väliin" ennen kuin lisäät vanukasjauhot. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Meidän lähikaupassa ei ollut Oetkerin vaniljavanukasta joten ostin ihan vaan vaniljakastikejauhetta ja hyvin toimi silläkin.

Anna kakkupohjan jäähtyä hetken, leikkaa keskeltä kahtia. Levitä kerma-vanukasseos alimmaisen kakun päälle ja nosta mantelikansi päälle. Itse säästin vähän vanukaskermaa ja sivelin kakun reunat sillä.

P.S. Tortun erikoisen nimen historia on epäselvä, mutta erään legendan mukaan nimi juontaisi juurensa 1400-luvulta kun kylään hyökkäystä suunnitelleet saatiin ajettua pakoon heittämällä mehiläispesiä heidän päälleen. Tätä juhlittiin leipomalla ensimmäinen Bienenstich-torttu.

Karelia-pipo

Kilkuttelin Seiskaveikasta vaas Väinöt (säärystimet) ja keränjämästä piti keksiä "jotain". Tällä kertaa puikoille osui Karelia-niminen piponmalli. En ollut varma langan riittävyydestä aikuisten kokoon joten tein suosiolla lasten silmukkamäärällä. Lankaa kyllä jäi eli isompaankin silmukkamäärään olisi varmaan riittänyt, mutten enää koko pipoa jaksanut alkaa purkaa.

Pipon idea on nostetuista oikeista ja nurjista silmukoista muodostuvat palmikkomaiset pintakuviot. Ohje on kirjoitettu niin, että apupuikkoakaan ei tarvita ja malli on sen verran selkeä että aika nopsaan sitä oppi tekemään ilman ohjettakin. Raitalanka harmillisesti vähän piilottaa kuviota, mutta toisaalta raidallisenakin tämä on kiva ja juuri tämä puna-lila-sävyinen raita on ehdoton suosikkini!

Puikot oli nro 5 ja silmukoita ohjeen mukaan siis 84. Sen verran on seiskaveikka ohjeen mallilankaa Samosta ohuempaa että piposta tuli niin pieni että se mahtuu parhaiten meidän 2-vuotiaalle! Päänympäryksen puolesta meni 4,5-vuotiaallekin, mutta korkeus jäi vähän naftiksi silloin. Isompaa päätä varten tarvittaisiin siis lisää mallikertoja tai jotain muuta justeerausta ohjeeseen..

Prototyyppejä

Sain idean ommella lapsille fleecekaulurit. Jesperjuniorilla oli sellaisia valikoimissa ja mietin että ennemmin kuin maksan 6 euroa niin kyllähän minä tuollaisen itsekin surautan! Eilen aloin sitten surauttelemaan.. Olisi ihan kiva ollut joku mallikappale olla olemassa minkä perusteella aloitella. Nyt leikkelin vähän mutuna ja ensimmäisestä tuli liian pieni. Toisella yrittämällä tuli isommankin lapsen kaulan ympäri ylettyvä. Pienemmästä onneksi riitti juuri ja juuri kuopukselle kauluriksi.

Ja tässä päästään nyt varsinaiseen asian ytimeen: kaulurit on ommeltu erilailla ja nyt pitäisi päättää kummalla tyylillä seuraavat tehdään? Esikoisen kauluri on ommeltu oikeat puolet vastakkain ja käänetty sitten jolloin saumat jäävät sisälle. On siistimpi mutta toisaalta saumat ovat tuollaiset vähän pullakat kun kaulurin reunaan ei ole ommeltu oikealta puolelta tikkiä.

Kuopuksen kauluri taas on saumuroitu oikealta puolelta. Tällöin reunat ovat kivan napakat mutta tokihan se tikkaus näkyy sitten päälle päin..

Kuopuksen kauluri on tuollainen 2-puoleinen eli tausta yksivärisestä. Esikoisella on kukkafleece molemmin puolin. Eli jotain päätöksiä pitäisi tehdä.. Fiksuinta olisi tietysti ommella oikeat puolet vastakkain ja kääntämisen jälkeen tikata vielä koko kaulurin ympäri reunat napakoiksi mutta laiska räveltäjä ei tietenkään toimi näin.. Onko tuo saumuritikkaus oikealla puolella liian häiritsevän näköinen?

Tässä vielä kauluri käytössä jossa näkyy aika hyvin miltä reuna näyttää saumuroinnin ollessa päällä päin.

Salainen jouluystävä

Ilmoittauduin tänä vuonna mukaan Salaiseen jouluystävään. Ideana on että syksyn mittaan jokainen osallistuja lähettää kolme pakettia omalle kohdalleen arvotulle osallistujalle ja vastaavasti saa myös itse kolme yllätyspakettia salaiselta jouluystävältä. Ensimmäinen paketti oli putkahtanut postilaatikkoon tänään ja tällaista sieltä paljastui:

Paketissa oli siis tonttulakki, huovutettu sydän, kaksi erilaista hyvää joulua -kylttiä, ripustettavia sydänkoristeita sekä jouluisia pakettikorttitarroja (+ kortti salaiselta ystävältä). Kivaa ja hyödyllistäkin siis :) Sydämet ideoin jo "kierrättäväni" lapsille joulukalenteriin kun niitä on sopivasti juuri neljä kappaletta!

Taas uusi sukkapäivitys

Taas syntyi yksi pari sukkia. Jostain syystä niitä tunnun neulovan kaikkein mieluiten. Tällä kertaa jujuna on kohoneulepinta.

 Ohje näihin oli jostakin kirjastosta lainatusta kirjasta. Harmillisesti en muistanut laittaa kirjan nimeä ylös vaikka ohjeesta kopiot otinkin. Alkuperäisessä ohjeessa sukkien varren resoriosa oli tarkoitettu taitettavaksi ja sen reunaan oli virkattu reunus jossa oli pieniä helmiä. Itse en noista helmistä innostunut, joten jätin sen osan ohjetta kopsimatta.

Nyt jälkikäteen rupesin pohtimaan että olisihan sen reunuksen silti voinut virkata ilman niitä helmiä. Pitää seuraavalla kirjastoreissulla tarkistaa josko kirja sattuisi hyllyssä olemaan. Sen verran kyllä lyhensin varsia, että aika nysäksi menisivät taitettuina (kuvassa oikean jalan sukasta on resori taitettu ja vasemmasta ei).. Mutta eihän kaikki edes superpitkistä sukanvarsista tykkää. Omaan jalkaan nämä ovat hivenen naftit eli myyjäispöytään päätyvät.

Lankana näissä oli Nalle ja puikot nro 3. Lankaa jäi vielä sen verran että tuo varsikoriste olisi mahdollista virkata jos ohjeen löydän. Voisi se olla ihan vinkeä jostain tehosteväristäkin kyllä :)

Muoks: Tässä vielä tuon pintaneuleen ohje jos joku intoutuu kokeilemaan:
1krs. *langankierto, 1o, langankierto, nosta silmukka neulomatta, neulo 2o yhteen, vedä nostettu silmukka yli* toista tähtien väliä kerroksen loppuun
2. krs oikein
3krs. *nosta silmukka neulomatta, neulo 2o yhteen, vedä nostettu silmukka yli, langankierto, 1o, langankierto* ja toista tähtien väliä kerroksen loppuun. 
4krs. oikein

P.S. Hidas päivitystahti johtuu siitä, että olen käyttänyt aikani omenahillokattiloiden parissa. Käsityöhetket olen saumuroinut sarjatuotantona hedelmäpusseja koulun tuleville Mikkelinmarkkinoille eli mitään uutta ei oikein ole ehtinyt räveltämään. Tänä viikonloppuna syntyi samaisille markkinoille myös pöydällinen pipoja:

Korjausompelusta tuunaukseksi

Minä olen lähestulkoon kuuluisa siitä että olen äärimmäisen laiska korjausompelemaan mitään. Lapset ehtivät yleensä kasvaa seuraavaan vaatekokoon ennen kuin minä saan korjauspinossa olevat fiksailtua. Nyt kuitenkin koitti taas sellainen harvinainen hetki, että korjattaviin kävin käsiksi. Siellä oli myös yhdet polvesta hyvin kulutetut colleget. Yksi vaihtoehto olisi ollut nipsaista ne shortseiksi, mutta shortsikausi taisi mennä jo (vai tuliko sitä tänä vuonna edes?!), joten päätin kuitenkin kokeilla paikkaamista.

 Eihän meillä oikein mitään kestävää kangasta ollut (jotain farkkupalasia lukuun ottamatta - ja ne olisivat ehkä vähän jäykät tuollaiseen joustavahkoon kankaaseen), mutta onneksi lapset eivät pelkää väriä. Oranssia polyestermokkaa (ainakin muistelisin, että se on polyestermokkaa) löytyi ja siitä leikattiin polviin paikat.

 

Kerran paikkakangas oli kunnon kontrastiväriä niin pistettiin sitten homma pikkuisen överin suuntaan ja tuunattiin housut kerralla ihan uuteen uskoon. Lapsi itse etsi innokkaasti huoneestaan erikokoisia pyöreitä esineitä malliksi ja niiden avulla leikattiin erikokoisia pyörylöitä polvipaikkojen lisäksi. Etupuolelle tuli vain yksi pallura, mutta takapuolelle saatiin useampikin :)

Kivan iloiset näistä tuli omastakin mielestäni, mutta tärkeintä lienee että käyttäjä oli oikein tyytyväinen!