Vuoden viimeisiä: Peyton-huivi

Tämä valmistui jo viime vuoden puolella, mutta huivi oli pakko blokata ennen kuvaamista, joten se pääsee blogiin vasta nyt.

Kyseessä on Peyton-huivi. Tuskin olisin tätä muuten neulonut, mutta voitin ohjeen Instagramin arvonnassa, joten pitihän tätä kokeilla. Huivi koostuu kolmesta osiosta: ensin tulee helmineuleosio (aina kaksi kerrosta samaa, onkohan sillä erikseen joku oma nimi?), sitten daisy-stitch-osio (onkohan näille suomenkielistä termiä?), jossa pintakuvio syntyy pidennetyistä silmukoista, joita sitten välillä neulotaan yhteen ja luodaan langankierroilla uusia. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on oikestaan ihan helppoa kun saa jujusta kiinni. Pari virhettä itselläni sekaan kyllä pujahti, joita en jaksanut alkaa purkamaan. Siinä vaiheessa kun yhdellä kerroksella on tyyliin 250 silmukkaa jo 1,5 kerroksen matkan purkaminenkin menee osastolle ylitsepääsemätön este ;) Tässä lähikuvaa neulepinnasta:

Reunaan tuli sitten vielä leveä joustinnneulekaistale. Valmiissa huivissa on viimeisellä kerroksella 301 silmukkaa. Päättelyohjetta en tajunnut, joten päättelin sitten vaan ihan perinteisesti silmukat. Tässä vaiheessa huivi oli epämääräisen suunnikkaan muotoinen, mutta kun sen kasteli niin aloitusreuna asettui ihan luonnostaan suoraksi ja siitä syntyi siis huivin yläreuna kun taas lopuksi tehty joustinneule muodosti kärkikolmion. Lankana minulla oli Sandnes Garnin Smart, jota kului melko tasan 400g. Ohjeen metrimääräisen kulutuksen mukaan lankaa olisi pitänyt mennä yli 500g eli en tiedä, miten onnistuin noin vähällä pärjäämään. Nyt on sitten pipolangaksi tai jotakin vielä vajaa 100g jäljellä. Puikot olivat helmineuleessa 4,5 ja sen jälkeen 5,5.

Yllä olevassa kuvassa näkyy virhekohta tuossa oikean lapaluun kohdalla. Käytännössä huivia en kyllä koskaan aio hartiahuivityylisesti käyttää, eli virheet piiloutuvat sopivasti.