Kesämekkonen kaavapalapelinä

Sarjassamme "esikoinen tilasi" osa 639 tai jotain. Elloksen mainoslehtisessä oli perhoshihainen mekko joka oli esikoisen mielestä ihana. Totesin (stupid me) että aika helppo tuollainen olisi ommellakin, joten eikun kangaslaatikkoa kaivelemaan. Sieltä löytyikin sopiva trikoo, joten seuraavaksi tarvittiin kaava. Lähikirjastossa käydessäni selailin Ottobre-kasaa, josta yhdestä löytyi t-paita, jossa hihat vähän sinne päin. Harmillisesti isoin koko oli 122 ja tosiaan tuo oli t-paidan kaava eikä mekon. Mutta sekös tahtia haittaisi (hidasti kylläkin jonkun verran..) vaan eikun säätämään ja tällainen syntyi lopulta:

Yläosassa kaavana on käytetty siis Ottobren 3/12 paitakaavaa Seesaw koossa 122, mutta leveyttä on lisätty ja pituutta lyhennetty. Alaosan kaava puolestaan oli koon 134/140 painijanselkäinen Whitney-mekko, jolla ommeltuja mekkoja oli blogissa muistaakseni noin vuosi sitten postattuina. Ja tokihan ompeluohjettakin piti vähän säätää ;) Alkuperäisessä ohjeessa hihat piti ensin rullapäärmätä ( a) en ole vielä sitä opetellut ja b) ei ollut oikeanvärisiä lankoja saumuriin) ja sitten rypyttää framilonilla olkapäille sopivaksi. Joten ihan normaalisti vedin reunat kaksoisneulalla ja rypytykset diffillä.. Laiska.. Seuraavassa kuvassa näkyy tuo yläosa paremmin:

Trikookantti ja minä emme ole ylimpiä ystävyksiä, joten sen ulkonäkö on vähän mitä on.. Eilen tosin törmäsin Mutturalla-blogissa todella selkeisiin ohjeisiin pääntien huolitteluun, joten niiden avulla rupean opettelemaan. Tuohon poikkisaumaan oli tarkoitus laittaa rypytys framilonin avulla, mutta esikoinen ei rypytystä halunnut ja tilaajan toiveiden mukaan toki mentiin. Tällaisena vähän sinne päin -meininkisenäkin mekko kuitenkin esikoiselle kelpasi :)

Tässä vikassa kuvassa muuten kankaan väri on eniten oikea eli on tuollainen selvästi limenvihreä. Jos oikein muistan niin tämä trikoo kotiutui meille Nappinjalta.

Kesävaatetta

Saimi-kaava taipuu moneksi :) Nyt sillä on syntynyt kesäksi ohuita trikooshortseja.

Näihin kangas oli Kestovaippakaupasta ja kaavana tosiaan koon 134 Saimi jonkun verran lyhennettynä ja ilman resoreita. Myös pikkuveli sai vastaavat koossa 128, mutta niistä ei ole kuvaa ja vaikka olisikin niin saman toistoksihan tuo vaan menisi. Lasten lisäksi mieskin sai kesäistä:

Tämä on tehty Joka Tyypin Kaavakirjan raglanpaidan kaavalla, mutta kainaloista alaspäin  muokkasin kaavaa niin että sivusaumat ovat suorat eivätkä naisellisesti vartaloa myötäilevät. Samoin hihoja levensin (ja lyhensin) aika reippaasti. Koko on L, mutta aika nafti on mitoitus, sillä mies käyttää normaalisti M-kokoa ja tämä L ei kuitenkaan ole yhtään reilu.

Nuo housunkauluksesta kurkistavat mustekalat ovat omasta mielestäni hulvattoman hauskoja! Kangas on tilattu Kameleont Designilta alekorista ja siitä piti tulla lapsille yövaatetta, mutta mies valkkasikin sen itselleen. Samassa tilauksessa tuli myös digiprinttejä.

Tämä dinokangas ei mielestäni ole yhtä upea kuin aiemmin tilaamani junadigiprintti, mutta lapsille aiheutti kyllä vau-reaktion siltikin :)

Lempparileggingsit ja jälkikasvun aikaansaannoksia

Kipidi jossain vaiheessa talvea ompeli leggarit sellaisesta hauskasta ruutukuvioisesta joustocollegesta. Ihastuin niihin ihan täysin, mutta itsellä ei ole ollut leggings-kaavaa, joten kokeilut on pitänyt jättää väliin. Vaan nyt löytyi kaava ja vielä kun Tyyne-Esteristä sai samaa joustocollegea kuin Kipidin leggarit niin eikun saksimaan! Sivusaumattomat housut syntyvät ihanan nopeasti!

Kaava on Ottobresta 2/2008 ja se on muuten aivan täydellinen, mutta lahkeisiin jouduin lisäämään pituutta melkein 10 senttiä. Ja minä en sentäs mielestäni ole mikään pitkäjalkainen, eli melkoiset caprit syntyy jos alkuperäisellä pituudella tekee.. Muutoin mitat ovat justiin eikä melkein, itse asiassa edes vyötärökuminauhaa ei tarvita kun kestävät jalassa ilmankin!

Edessä kuvion kohdistus osui tosi hyvin, takana sitten ei niinkään. Mitenkään tietoisesti en kohdistusta tehnyt, kunhan vaan saksin menemään :D Tällä kaavalla syntyy jatkossa ihan varmasti lisää leggareita!! Loppuun vielä esikoisen taidonnäytteitä, nämä käsityöt ovat syntyneet talven mittaan käsityökoulussa:

Lisäksi kotona syntyy melkeinpä päivittäin skräpättyjä kortteja. Ei tarvitse enää kaupasta onnittelukortteja ostella kun voi tilata mieleisen suoraan taiteilijalta ;)

Ystävälle vaaleanpunaista

Ystävä valmistui tänä viikonloppuna. Lahjaksi ompelin hänelle pienen kassin:

Kassiin pujahti pullo kuohuvaa ja vähän muutakin. Kukkia ei tällä kertaa ostettu vaan ruusut menivät kakun muodossa:

Tässä täytteenä oli mansikkasotkotus:
200g maustamatonta tuorejuustoa
250 maitorahkaa
2-3dl kermaa vatkattuna
pakastemansikoita jonkun verran
4 liivatelehteä

Vatkaa kerma, lisää tuorejuusto ja rahka sekä sulatetut pakastemansikat (itselläni nämä oli pakastettu survottuina sokerin kanssa, en siis lisännyt enää muuta sokeria seokseen). Lisää kuumaan veteen liotetut liivatelehdet. Tästä riitti kahteen väliin ja lisäksi  väleissä oli lemon curdia. Ilman sitä maku olisi ollut aika pliisu, mutta lemon curdin kanssa toimi mainiosti. Päällä kakussa on karamelliväreillä värjättyä laktoositonta kuohukermaa ruusuiksi pursotettuna.

Lisää kesätoppeja

Hellekelit jatkuvat, joten kesätopeille on tilausta. Itselleni ompelin samalla kaavalla topin kuin tämä viimekesäinen, mutta pienellä muokkauksella.

Pistin siis etukappaleen kahtia ja ompelin poikkisaumaan framilonilla rypytyksen. Mallailin kyllä sauman kohtaa, mutta hivenen liian alas se lopulta kuitenkin tuli :(

No, ihan käyttötoppi kuitenkin ja tiedänpä seuraavaa tehdessäni että sauman kohtaa pitää vähän siirtää :) Lisäksi esikoiselle syntyi tällainen paituli:

Tähän ei ollut kaavaa ollenkaan, vaan mallailin lapsen nykyisen vastaavan paidan kankaalle ja saksin sen avulla kappaleet. Tämän topin on siis tarkoituskin olla lyhyt ja leveä(hkö).

Kangas on taas Käpyseltä, menekki molempiin paitoihin yli yhteensä n. 80cm.

Halterneck-toppi

Nyt mie olen fiiliksissä! Tämä ompelus nimittäin onnistui justiin eikä melkein nappiin! Lähtökohdat eivät olleet kovin kummoiset, sillä kangasta oli esikoisen topin jälkeen vain puolet jäjellä ja siitä ei mitenkään saanut kappaleita leikattua sellaisenaan. Niinpä leikkasin ensin taitteelta etu- ja takakappaleet ja katselin sitten mitä on vielä tehtävissä. Oikeaan langansuuntaan tehtävissä ei ollut mitään, joten yläosan kappaleet on leikattu vinoon ;)

Kaava tähän on Ottobresta 2/2011. Se on tosin uimapuvun kaava eli pääsin soveltamaan ihan kunnolla. Alkuperäinen toppi on vuoritettu ja siinä on rypytykset sivusaumoissa. Pituutta piti siis nappaista pois ihan kunnolla ja tietenkin tein tämän ilman vuoria kun kesätopiksi on tarkoitettu. Toppiosan kiinnittäminen helmaosaan meni kyllä melkoisen mututuntumalla. Vetelin ensin arviolta framilonia pätkät "liivikappaleiden" alareunaan ja sitten rupesin mallailemaan miten pituus asettuisi helmaosan ympärysmittaan.

Ei se ihan mätsännyt, joten selkäpuolella junttasin kappaleet tylysti vaan ristiin. olisi sinne voinut jonkun keskitakasauman tietty surauttaa, mutta itselle kelpaa näinkin ;)

Tuosta kuvasta muuten näkyy, että olkainkappaleet on myös leikattu erillisinä ja saumuroitu sitten toppiosaan kiinni, tämäkin siis siitä syystä että kangas ei muuten olisi riittänyt. Päällä toppi näyttää tältä:

Mahan kohdalla väljyyttä olisi saanut olla vähän enemmänkin, mutta ehkei tule kesällä syötyä niin paljon jätskiä kun pitää katsoa ettei paita mene ihan makkarankuoreksi. Muuten tykkään että istuu just perfec!

Monenmonta ekakertaa yhdessä vaatteessa

Lainasin Ottobren 6/13 piirtääkseni siitä itselleni leggingsien kaavat. Esikoinen sattui selailemaan lehteä ja ihastui siinä olevaan takkiin ja kysyi, josko tekisin hänelle samanlaisen. Taas mentiin alueelle mitäpä äiti ei lapsiensa vuoksi yrittäisi, mutta olisin ehkä harkinnut toiseen ja kolmanteenkin kertaan jos olisin alunperin tajunnut, mitä kaikkea ompeluprosessi piti sisällään: ekakertoja asioiden suhteen tuli m-o-n-t-a! Alkuun kun päästiin, minulla oli 16 erikokoista palasta kangasta ja niistä piti lähteä kasailemaan yhtä vaatekappaletta, huh! Ensimmäinen ekakerta osui itse asiassa kohdalle jo ennen kuin pääsin edes ompelemaan, sillä  mm. kaulukseen piti ensin silittää tukikangas. Useampana päivänä tätä ähräsin, mutta lopulta syntyi valmista:

Tukikankaan lisäksi ekakertoja tuli muitakin, kauluksen ompeleminen oli yksi niistä. Melkoista säätöä senkin kanssa, kun kauluksen saumanvaraan piti vielä kiinnityksen jälkeen ommella ripsinauhaa. Eihän miulla mitään ripsinauhaa ole, mutta kunhan jotain nauhaa värkkäsin:

Ensimmäistä kertaa ompelin myös alavaroja. Tuo sana on välillä vilahdellut ompeluaiheisten keskusteluryhmien viesteissä, mutta tätä ennen en itse ole sellaisten kanssa joutunut puljaamaan. Olihan siinäkin oma säätämisensä, mihin kappaleet kiinnitetään ja miten kääntäminen onnistuu, mutta taisivat ne oikein mennä kun eivät mitenkään kummallisilta näytä :D (alemmissa kauluksissa siis tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvät ne alavarat, tuohon etukappaleiden reunoihin ne siis ommeltiin).

Vaan vielä näidenkin jälkeen oli aivan megalomaaninen kynnys ylitettävänä, sillä takkiin tuli napit - joita varten tarvittiin siis myös napinlävet. A-PU-A!! Onneksi miun ompelukoneessa on sellainen supernäppärä paininjalka, joka tekee napinläven automaattisesti. Tälleen: linkki videoon. Paitsi jos käyttäjä on blondi niin ei se ihan niin näppärästi mennytkään. Onneksi en ommellut heti takkiin vaan tajusin ottaa testitilkun koeompeluksia varten. Niitä nimittäin kertyi, ehkä sellaiset 20 kappaletta (napinläpiyritelmiä siis, ei sentäs testitilkkuja). Mielestäni tein kaiken juuri kuten tuossa videossakin, mutta tuloksena ei ollut napinläpi vaan kone joko ompeli vaan loputtoman pitkästi siksakkia tai sitten junnasi siksakkia paikoillaan. Lopulta päädyin kysymään Facen ompeluryhmästä apuja ja sieltä samanlaisen koneen omistaja tarjoutui antamaan puhelinkonsultaatiota, jonka jälkeen alkoi vihdoin sujua! Niin pienestä oli kiinni, mutta kun ei vaan itse hoksannut niin ei. Mutta lopulta ne napinlävet syntyivät itse takkiinkin:

Näiden kohdalla olen niin ylpeä itsestäni, että uskalsin edes yrittää ja sitten vieläpä osasin! Napit ovat toistaiseksi tuollaiset ruskeasävyiset, sillä ne olivat ainoat tarpeeksi suuret ja 2 samanlaista jotka omista jemmoista löytyivät. Voi olla että vaihdetaan ne joskus, tai sitten ei, saivat kuitenkin hyväksynnän käyttäjältäkin. Olihan se vähän (tai aika paljonkin) tuskaisaa taaperrusta, mutta lopussa seisoi tyytyväinen lapsi uusi takki päällään:

Takin kangas on Sokerikallo-luomujoustocollegea Käpyseltä, 1,3m riitti koon 140 takkiin juuri ja juuri.