Pintaneuletta sukkiin ja säärystimiin

Ostin Novitan uusimman sukkalehden. Pääasiassa siinä olevien Anelma-sukkien ohjeen vuoksi, mutta lehdessä oli monta muutakin ohjetta, joita haluan kokeilla. Harmi vaan, kun lankavarasto on tällä hetkellä mallia jämäkeriä ja jämäkerien jämiä, eli mitään isompaa yksiväristä ei pysty neulomaan. Kokeilin kuitenkin lehden ensimmäistä mallia, jossa yhdisteltiin samaan sukkaan erilaisia pintaneuleita. Omista versioistani tuli tällaiset:

Varsissa on 7 Veljestä Polkkaa tmv, joka kuin ihmeen kaupalla onnistui alkamaan samasta kohtaa molemmissa sukissa eli varret ovat identtiset. Sukkien kärkiin ei lankaa enää riittänyt kuin jämäpätkä, joten ne on neulottu siitä kohtaa, mitä nyt sattui olemaan ja ovat siitä syystä erinäköiset. Aika pahasti langan kuviollisuus kadottaa pintaneuleen ja parhaiten se erottuu jalkaterän valkoisessa osioissa. Siitä syystä halusin kokeilla pintaneuleita myös yksivärisillä langoilla toteutettuna. Niitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi sukkiin, joten tein pelkät varret:

Nämä ovat siis omasta päästä sävelletyt säärystimet. Silmukoita loin 48 ja koon 3,5 puikoilla pistelin menemään. Langan nimestä ei ole hajuakaan. Ennen alareunan tummempaan lankaan vaihtamista vähensin silmukoita 42:een. Lanka on sen verran napakkaa, että säärystimet kestävät pystyssä suunnilleen itsekseen. Niiden ei siis tarvitse olla tuota pidemmät, sillä mitään valumis/ryppyefektiä ei tosiaankaan ole :D

Isänpäiväkakkua

Viime viikkojen kakkusuman jälkeen kerkesin jo vannoa, että isänpäiväksi en ainakaan kakkua tee, mutta kävin kuitenkin Kinuskikissan sivuilla kurkkaamassa josko jotakin juustokakkuohjeita olisi.. Ja olihan siellä heti etusivulla tällainen suklaakakkujuttu. Eli eikun sitä kokeilemaan. Lopputulos on tässä:

Sen verran muokkasin ohjetta, että pohjasta jätin riisimurot pois, kun ei meillä niitä syödä enkä sitten halunnut isoa pakkausta pelkän kakun takia ostaa. Pohjassa on siis vain keksejä ja voita. Muuten on ohjeen mukaan tehty. Yksi jippo kakussa on sen reunoille tulevat suklaat, tästä sivukuvasta näkyy paremmin:

Ei minulla mitään reunamuovia ollut ja kelmunkin unohdin laittaa, mutta ihan hyvin suklaat asettuivat aloilleen ilmankin. Koristelujen suhteen mentiin laiskasti suklaarusinoilla. Yksinkertainen on kauneinta tuntuu olevan koristelumottona tällä hetkellä... Maultaan loppujen lopuksi aika mieto. Itse olisin tykännyt, että appelsiinin maku olisi erottunut vielä selvemmin. Mutta kyllähän tuota nyt ennemmin syö kuin selkäänsä ottaisi ;)

Mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo Sava-veivaa!

Pitkästä aikaa osui taas ylläriveivi FB:ssä silmiin ja koska Verson Puodin kankaat vaan eivät voi pettää niin tilasin ylläripaketin. Tällä kertaa tosin melkein kävi niin, että tuli pettymys, sillä kuosi ei napannut sitten yhtään. Ei itselle eikä kukaan lapsistakaan siihen ihastunut. Paitsi kuopus, joka nyt kelputtaa kankaan kuin kankaan, jos vaan saa siitä jotain itselleen. Onneksi miehen makuun kangas oli ihan ok, joten ensimmäistä kertaa rupesin veivaamaan miehelle. Kangas oli kuin luotu applikointikikkailuun, mutta mies ei sellaisia halunnut, joten suht peruspaita siitä sitten loppujen lopuksi tuli.

Yllärinkangas on siis tuo eläinkuosinen. Sen nimi on Ahman perintö, mutta meidän silmään siinä on kyllä mäyriä ja kettuja. Pala oli kivan reilu, 70cm kertaa täysleveys, joten sain hyvin paitaan sekä etu- että takakappaleen. Hihat on tehty mustasta trikoosta ja koska jotakin jippoa piti saada, niin leikkelin kaavan etukappaleen olat samaan tapaan kuin näissä lasten Tiger Spotting -paidoissa. Tässä peruskaavana oli Ottobren 3/15 paitakaava, jossa takana on raglanhihat. Sen verran kuitenkin muokkailin, että piirsin takakappaleenkin normaalilla hihalla. Eli alkuperäiseen kaavaan muokkasin ensin takakappaleen ja hihan normaaleiksi ja sen jälkeen pilkoin etukappaleen. Mitään en todellakaan osaa tehdä muokkaamatta, tämä on niin tätä taas :D Tässä näkyy vähän paremmin tuota tehosteraitaa:

Resoriksi löytyi jossakin possupussissa tmv. tullut raitaresori, joka ei todellakaan ole ominta värimaailmaani että olisin sitä itse tilannut, mutta osui keltaharmaana tämän eläinkankaan kanssa kuin nenä päähän! Sovituskuva vielä:

Sopivasti valmistui vielä isänpäivän alla niin kuitattiin tämän vuoden lahjomiset suurimmaksi osaksi tällä :) Ja yhden illan kun tuota kangasta pyöritteli niin siihen suorastaan tykästyi ja nyt osaisin kuvitella itsekin tuota jo käyttäväni.

Marraskuun tilastot

Viimeisimmät neulomani (ei vielä blogattu) sukat itse asiassa valmistuivat ihan marraskuun alussa, mutta koska toista kärkikavennusta lukuun ottamatta ne oli neulottu lokakuussa, niin laskin ne vielä lokakuun lankamenekkiin. Mutta nyt valmistui marraskuun puolellekin jo jotakin niin saadaan sekin tilasto alkuun :)

Plussaa:
4.11.Verson Puodin ylläripaketti +0,7m
18.11. kirppistelyjä +1,45m
19.11. Tyyne-Esteriltä +3,9m
30.11. Eurokankaan palalaarista +3,8m

Miinusta:
6.11. miehelle paita -0,9m
8.11. ystävälle mekko ja huivi -0,55m
9.11. myyty -0,2m

Yhteensä:+8,2m

Lankamenekki:
säärystimet -80g
sukat -75g
sukat -60g (pari nro 45 tälle vuodelle jo)
työkaverin kanssa lankavaihtiksia, joiden lopputulos +30g
virkattuja koristeita -90g
palloja ym. -60g
joulukoristeita -50g
2 kerää Seiskaveikkaa (lapsi tarvitsi mustaa niin mitäpä sitä ei äiti lapsensa puolesta...) +300g
lapaset -70g

Yhteensä: -155g

Kakkuja uusintakierroksella

Nyt on taas ollut synttärisumaa. Jostakin syystä en ole jaksanut ideoida  uusia kakkuja ja kun lapsen toivekin oli ponikakku, niin pistin jo kertaalleen toteutetun idean uusintakierrokselle.

Täytteenä oli Kinuskikissan mansikkatäyte ja lemon curdia, ihan takuuhitti meidän perheessämme. Päällä laktoositonta kuohukermaa värjättynä + vaahtokarkkeja. Ponit synttärisankari valikoi kakun päälle itse, ei sinne ihan mitä tahansa poneja saanut laittaa ;)

Uusintakierrokselle pääsi myös käärmekakku vajaan 3 vuoden takaa. Se kun on sopivasti vitosen muotoinen niin oli täydellinen meidän viisveelle!

Tässä pohjana kaksi kääretorttua, joissa täytteenä mansikkahilloa + laktoositonta rahkaa ja kermaa. Päällä sitten myös laktoositonta kermaa ja hurja määrä karkkeja. Lastenkutsuille tämä on siitä hyvä, että jokaiseen palaan osuu varmasti karkki. Ja kun kakun syömien aloittaa hännästä niin lastenkutsujen perään voi hyvin kakuttaa kummeja tai sukulaisia vielä samalla kakulla ;)

Sen verran sentään uuttakin kuvioissa, että leivoin myös Kinuskikissan puolukka-kinuskikakkua.

Sen verran muokkailin ohjetta, että pohjassa oli täysjyvädigestivet ja marjoina kakun sisällä ja koristeena on puolukoita, mutta kiille on tehty karpaloista. Paseerasin tuoreita karpaloita ja laimensin soseen vedellä sopivaksi. Ei ollut yhtään liian hapanta, itse asiassa ilman tuota marjojen happamuuta olisi ollut oikeastaan liian makea. Tämäkin teki kauppansa erinomaisesti. Aikaisemmin olen käyttänyt kinuskimoussea vain kakun täytteenä, mutta oikein hyvää oli näin hyydytettynä kakkunakin. Koristeluja en laittanut ollenkaan, sillä oli mielestäni kaunein ihan näin yksinkertaisena.

Ja muistinpa muuten kerrankin napata kuvan tarjoilupöydästä!

Pitsisukat

FB:n Voihan villasukka -ryhmässä oli tosi kauniit pitsisukat. Myös tarina niiden takana oli kaunis, sillä malli oli tekijän mummon käyttämä. Mummo oli neulonut kaikille lapsenlapsilleen sukat tuolla pitsineuleella ja mummon kuoltua nyt sitten tämän sukanneuloja oli tehnyt mummolle tuolla pitsineuleella sukat jalkoja lämmittämään arkkuun. Ohje oli aika yksinkertainen, joten päätin heti kokeilla. Tällaiset syntyi:

Tasona ei pitsi pääse parhaiten edukseen, joten sovituskuvaa heti perään:

Lankana näissä oli Nalle ja puikot nro 3. Silmukoita oli 48. Mallineule on kuudella jaollinen, joten kaikilla puikoilla oli kaksi mallikertaa. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös ristiin vahvistettua kantapäätä ja sehän olikin ihan helppo juttu ja antaa hauskasti ilmettä kantalappuun.

Nämä olivat sukat nro 42 tälle vuodelle. Seuraava parikin on jo puikoilla. Uusi malli siinäkin kokeilussa :)

Paita vesiputouspääntiellä

Kauankohan olen tätä suunnitellut ja aikonut ja nyt se on vihdoin valmis! Tadaa!!

Musta kangas ja pimeähkö kuva niin eipä tuosta paljon erota. Mutta tämä on nyt siis paita vesiputouspääntiellä. Kesällä löysin kaavan Ottobresta 2/2009 ja elokuussa sain peräti kankaatkin leikattua, mutta sitten homma tyssäsi. Kaula-aukkoon tarvittiin nimittäin tukikangasta. Ja mikäpä olisi ärsyttävämpää kuin sellaista yksityiskohtien kanssa askartelu, joten kankaat lojuivat ompelupöydällä reilut pari kuukautta. Viime viikolla vihdoin sain aikaiseksi niihin tarttua, ehkä rohkaistuneena siitä, että edellinen laskeutuvasta trikoosta ommeltu paita eli tämä onnistui. Ja loppujen lopuksi ei niissä tukikankaissakaan nyt niin kamalan kauan mennyt ja reilussa tunnissa oli sen jälkeen paita koossa. Tässä yritelmä kuvata kaula-aukkoa tarkemmin:

Takakappaleen puolella on siis se tukikankaalla vahvistettu alakaistale tai alavara tai whatever sen nimi onkaan. Ja etukappaleen puolella "liikaa" kangasta joka sitten laskeutuu tuolleen vesiputousmaisesti. Mustaa paitaa on ihan mahdoton kuvata, mutta tässä nyt jonkunlainen yritys sovituskuvastakin...