Äidille ja tyttärelle

Esikoinen pääsi tammikuun haasteen hengessä kangaslaatikoita penkomaan, josko löytyisi jotakin hänelle kelpaavaa. Kaksi kangasta sieltä valikoitui ja heti oli selvät sävelet, mitä hän niistä haluaa. Ensimmäinen toive oli helppo toteuttaa ja heti seuraavana päivänä syntyi tunika/ mekko.

Kaavana on sama slimfit-t-paidan kaava jolla syntyi kitarapaita pari kuukautta sitten, pituutta vain on lisätty reilusti. Kesämekoksi tämä on silti ehkä hivenen lyhyt, mutta leggingsien kanssa tunikana menee mainiosti tai voisin kuvitella, että myös kesällä uikkareiden päälle rantamekkona vetäistynä toimisi hyvin.

Kuvien ottamisen jälkeen lapsi keksi haluta vielä samasta kankaasta vyön, joten leikkasin pitkän suikaleen kangasta joka kietaistiin vyötärölle ihan sellaisenaan ilman huolitteluja. Kangas on Nanson palatrikoita ja alunperin ostin sen itselleni. Kun näin lapsen tunikan valmiina, oli ihan pakko päästä testaamaan vieläkö kangasta riittäisi omaankin mekkoon, sillä värit ovat niiiin herkut! Asettelemalla sain juuri ja juuri leikeltyä kappaleet hihatonta mekkoa varten:

Kaavana tuttu Onion 2035 ja tämäkin mekko on ommeltu samalla idealla kuin viime viikon villatunika eli kainaloiden alta hivenen kaventaen, mutta muuten ilman kaavamuutoksia. Kaula-aukko ja hihansuut on huoliteltu resorilla. Tästä tuli ehdottomasti ensi kesän lempparimekko! Hivenen pohdin, onko tämä liian kesäinen tähän vuodenaikaan käytettäväksi, mutta saas nähdä josko joku päivä tämä sittenkin kulkeutuu töihin pitkähihaisen päälle vedettynä?

Minun ensimmäinen Make it work!

Make it work! on jonkunlainen käsite ompelupiireissä. Sanonnan isä on ihana Tim Gunn, mutta Suomessa MIW lienee nykyään jo tunnetumpi Linnelin tekemänä ja myymänä kaavana. Samalla kaavalla saa pienin muokkauksin tehtyä niin lyhyt- kuin pitkähihaisen paidan kuin tunikankin tai vaikka hupparin. Itselläni kaava on odottanut jo parisen kuukautta että uskaltaisin sen korkata ja kangaskin on varmaan kuukauden verran ollut sitä varten jemmassa. Nyt tammikuun haaste antoi kimmokkeen vihdoin käydä kokeilemaan if I can make it work ;) Tässä ensimmäinen yritelmä:

Hämmästyksekseni kaavan S-koko oli lähimpänä omia mittoja, joten sillä mentiin. Pituutta lisäsin helmaan reilusti ja rinnanalusleikkauksen otin M-koon mukaan sekä vyötäröä levensin vähän, mutta muuten mentiin ihan alkuperäisellä kaavalla. Heh, eli tulihan siihen aika paljon muokkauksia :D Tässä näkyy (ehkä) se etukappaleen poikkileikkaus ja samoin pääntie paremmin. Kaavassa varoiteltiin, että pääntie on aika reilu, mutta ei ainakaan tässä tekeleessä miusta ole yhtään liian iso.

Kangas on Sari Ahokaisen Lillestoffille suunnittelemaa, kuosin nimeä en nyt muista. Jotenkin talvinen tämä on, joten siksi ehdottomasti pitkähihaisena tein. Ja totesin olevani orankien tmv. sukua, sillä hihoissa ei riittänyt edes M-koon pituus vaan niihin piti lisätä senttejä ihan reilusti! Pääntielle olisin halunnut punaisen kanttauksen, mutta punainen resori oli väärää sävyä, joten turkoosilla mentiin. Olin ajatellut laittaa tuohon etukappaleen poikkisaumaan framilonia, mutta niin hyvin tämä istuu, ettei sillekään ollut tarvetta.

 Kankaan menekki mukavasti 1,4m eli kuukausihaasteenkin kannalta hyvä ;) Ja sen verran kivasti tämä istuu yläosastaan, että varmasti käytän kaavaa jatkossakin ja myös paitojen ompeluun.

Tammikuun haaste

Facebookin ompeluryhmässä on taas tammikuussa vastaava haaste kuin heinäkuussakin eli kangaspinoja koitetaan saada vähennettyä. Silloin haasteen nimi oli hävitä ja hukkaa, nyt se on nimeltään ompele ja laske. Heinäkuun haaste päättyi plussalle, mutta nyt on vakaana aikeena kestää miinuksella ja ainakin toistaiseksi homma on alkanut hyvin. Tänään syntyi tämmöttiset:

Nämä olivat kaikki jämäpaloista. Olen niistä aiemmin ommellut pitkähihaisia meidän dinofanille ja jättänyt palat jemmaan että teen keväällä niistä sitten hänelle t-paitoja. Nyt kuitenkin haasteen myötä (ja kun totesin että lapsen t-paitavarasto on aika vähissä) totesin, että miksi odottaa kevättä kun kangaspinoja voi pienentää myös heti. Näihin upposi kaikkineen n. 1,55m kangasta eli ei ihan vähän kuitenkaan ;)

Saldo on nyt (päivitän tätä viestiä sitä mukaa kun muutoksia tapahtuu):

MIINUSTA:
1.1. t-paita ja pipoja 0,9m
1.1. joululahjapusseja 4,2m
2.1. tunika itselleni 1,1m
3.1. pipoja ja kangaskoira 0,5m
6.1. t-paidat 1,55m
7.1. mekko 1,4m
8.1. tunika lapselle 0,5m
10.1. mekko itselle ja paita lapselle yht. 1,3m
12.1. hihatin, pipo ja kangaskoira 0,6m
14.1. kassi 0,3m
19.1. t-paitoja, housuja, pipo 2m
26.1. 2 tunikaa, t-paita lapselle 2,8m
27.1. kasseja 0,6m
28.1. putkihuiveja/-kaulureita 0,2m
YHT. -17,95m

PLUSSAA:
4.1. fleeceä 0,7m
YHT. + 0,7m

KOKONAISSALDO:  -17,25m

Lisäys 10.1.
Tänään keksin, että jatkan listausta haasteen loputtuakin joka kuukaudelta, vuoden lopussa näkee sitten karun kokonaissaldon ;) Ja lisään listaukseen myös langat, joiden menekki toistaiseksi on ollut kovin pientä vielä.
 Tammikuun lankamenekki
150g sukat ja joulupalloja
100g huivi
100g huivi
100g lapasia
60g pipo
Plussaa 100g
Yhteissaldo: -410g

Ristiäiskakkuja

Tämä vuosi onkin alkanut vauhdikkaasti: ensimmäiselle viikolle ehti valmistua sekä ompeluksia että neuletöitä ja nyt vielä vuoden ensimmäiset kakutkin! Nämä kakut menivät pienen pojan ristiäisiin ja koristelut olivat sen mukaiset:

En tiedä mikä meni pieleen, mutta melkein kaikki meinasi mennä pieleen. Tässä kakussa kakkupohja tuli jostain syystä äärettömän mureneva ja sitä oli melkoisen hankala saada leikattua. Onnistuin kuitenkin ja täytteeksi tuli aprikoosihilloa, säilykemangon palasia sekä sitruunanmakuinen kermavaahto. Itse tykkään tästä makuyhdistelmästä tosi paljon, sillä se onnistuu aina maistumaan suht raikkaalta. Koristeet ovat sokerimassaa, tässä lähikuva vauvelista:

Toisessa kakussa on suklaakakkupohja ja täytteenä aprikoosihilloa sekä suklaamousse syntisen suklaakakun ohjeella. Lisäsin siihen liivatetta ja onneksi lisäsin, sillä kakun väliiin mennessä täyte oli paksuudeltaan lähinnä kaakaota. Pienoista paniikkia pukkasi siinä vaiheessa jaksaako liivate vetää täytteen yön aikana tarpeeksi kiinteäksi. Onneksi huoli oli turha ja kakku kuoriutui yön hyydyttelyn jälkeen vuoastaan ihan kiinteänä ja kokonaisena.

Kakuissa on päällä laktoositonta kermaa ja kuvittelin että kyllähän litra nyt kahteen kakkuun riittää. Vaan ei muuten riittänyt! Tähän isompaan kakkuun sain pursotukset tehtyä (kun jätin nuo päällisen kiekurat aika ohuiksi) mutta pienempi sitruunainen kakku jäi pursotusten osalta vajaaksi. Onneksi noita sokerikukkasia riitti niin tyrkin niitä sitten sinne kohtaan minne kermaa ei riittänyt. Tässä suklaakakussa oli koristeena hopea-valkoisia nonparelleja pursotusten päällä sekä sokerimassasta muotoiltu nalle ja sinisellä koristegeelillä kirjoitettuna ristiäissankarin nimi. Molemmat kakut saivat kehuja sekä maun että ulkonäön puolesta eli vaikka säätöä olikin niin loppu hyvin kuitenkin!

Vuoden ensimmäinen sukkapari ja reppujen tuunausta

Tänään valmistui vuoden ensimmäinen sukkapari.

Lanka oli Salaisen Jouluystävän paketista tullut punainen 7 Veljestä ja puikot 3,5. Ohje löytyi Novitan sukkalehdestä, malli oli nimeltään keskikuviosukat. Nimensä mukaisesti keskelle sukkaa muodostuu "raita" ihan kärjestä varrensuuhun asti:

Mallineule oli älyttömän yksinkertainen, käytännössä kahta kerrosta toistettiin läpi sukan. Ranskalainen kantapää oli uusi tuttavuus, tykkään kyllä sen ulkonäöstä kovastikin.

Sukkien lisäksi leikittiin heijastinkankailla. Esikoinen sai eilen uuden repun ja sattumalta toinen tilaamistani heijastinkankaista oli justiin samaa sinistä kuin repun tehosteväri! Joten eikun tuunaamaan:

(Salamalla otetussa kuvassa kangas näyttää eriväriseltä kuin oikeasti siis on.) Tassunjäljen lisäksi toiselle puolelle taskuun läntättiin iso tähti. Mies pelkäsi, että reppukangas ei kestä silitysrautaa, joten toisen lapsen reppuun ei laitettu silitettävää kangasta vaan lähikaupasta ostettua itseliimautuvaa. Mutta ainakin esikoisen reppu siis silittämisenkin kesti. Toisesta repusta otetusta kuvasta (alla) käy hyvin ilmi, miksi heijastimia tarvitaan:

Lisää villoja

Nyt kun villojen leikkelemisen rimakauhu oli ylitetty, niin uskalsin hyökätä omaa tunikaani varten ostetun kankaan kimppuun. Sopivaa kaavaa ei ollut (tai varmaan olisi ollut, mutten jaksanut lähteä etsimään), joten ensimmäinen ajatus oli yhdistää hihattoman topin kaava yläosaksi ja Onion 2035 -kaava helmaksi. Mutta kun niitä päällekkäin asettelin, niin topin ja Onionin yläosan ero oli loppujen lopuksi melkoisen pieni eli hylkäsin yhdistelyidean ja käytin Onionin kaavaa melkein sellaisenaan. Ihan sellaisenaan en tietenkään osannut sitä käyttää (miksihän minulla on joku pakonomainen tarve aina jotain kohtaa kaavasta muutella?!) vaan lisäsin yläkappaleeseen jokusen sentin korkeutta ja kaula-aukkoa suurensin takakappaleesta. Tämmöttinen on lopputulos:

Kangas on samoja yksivärisiä villoja, joista syntyi eilinen pipo. Pääntien ja kädenteiden kanttauksia mietin kovasti jo etukäteen ja loppupeleissä kanttasin ne hopeisella joustokantilla. Kantti oli hankittu ainakin 5 vuotta sitten villavaippahousuja varten, mutta ne jäivät ikuisesti ompelematta. Onneksi kantille löytyi nyt muuta käyttöä :) Kädenteitä piti pikkuisen kainaloiden alta kaventaa alkuperäiseen kaavaan verrattuna, mutta parin sentin kavennuksella niistä tuli justiin passelit!

Tunika on oikeastaan mekkomittainen eli menee sukkisten kanssakin, mutta pääosin tarkoitus on käyttää sitä töissä leggingsien kanssa. Rinnuksiin läiskäisin silitysarkeista kantteihin mätsäävän hopeatähden, vaikka mies kovasti varoittelikin, että se on villakankaaseen liian kiiltävä. Ei muuten ole! Tähtiteema jatkuu tunikan selkäpuolellakin:

Siellä vyötäröllä menee nimittäin tällainen tähtikoristenauha:

Villapipoja

Uusi vuosi mutta (melkein) vanhat kujeet, ainakin ompelusten jatkumisen osalta. Materiaalin osalta jotain uuttakin, sillä tänään valmistuivat ensimmäiset yritelmät villaneuloksesta/-kankaasta/ mitäonkaan.

Molemmissa pipoissa on vuorina fleece. Tähtikuvioinen merinoneulos on Myllymuksuilta ja yksivärisen pipon villakankaan (vähän paksumpaa) ostin kaveriltani, sen alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa. Omalle saumurille vuorifleece + tuo villakangas kaksinkertaisina oli ihan maksimipaksuus, yhtään enempää ei jaksa kone ruksuttaa, merino onneksi on vähän ohkaisempaa. Yksiväriseen pipoon silittelin Ruotsista "Iloiselta sammakolta" tilatuista silitysarkeista tähden. Kuva on otettu salaman kanssa, joten tähti näkyy väärän värisenä, se kun sattuu olemaan heijastinkangasta ;) Oikeasti väri on tällainen tummempi:

Kaavana oli vanha tuttu ruttupipon kaava, jolla on trikoopipoja tullut ommeltua ja kymmenittäin. Mutta näin villaisiin tämä oli ihan ensimmäinen kokeilu. Molempia villoja vielä jäikin, joten saas nähdä mitä niistä syntyy nyt kun ekakerran rimakauhu on ylitetty. Merinopiposta tuli muuten kertaheitolla lemppari, tämännäköisenä mie lähikuukaudet tulen hiipparoimaan :D