Peruskäpy

Käpykakku on miehen lemppari, joten isänpäiväksi leivoin pitkästä aikaa sellaisen.

Pohjana on ihan tavallinen 4 munan kakkupohja. Tällä kertaa tosin vain suunnilleen neljän, sillä pohjassa oli kananmunien sijaan strutsinmunaa eli kyseessä on ehkä pikemminkin 1/5 munan pohja :D Tosi kuohkea pohjasta tuli, mutta sitä myöten myös mureneva. Onneksi syötiin ihan vaan omalla porukalla siis.
Täytteenä on aprikoosihilloa ja suklaakreemiä jossa
300g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
3dl tomusokeria
4,5rkl tummaa kaakaojauhetta
4,5rkl vettä

Vatkaa ensin voi ja tomusokeri kuohkeaksi, lisää sitten kaakao ja vesi. Leikkaa kakku 3 osaan ja levitä molempiin väleihin kreemiä ja hilloa. Huom. levittäminen on helpompaa jos kreemi on ensin ja sen päällä vasta hillo. Leikkaa valmis kakku kävyn muotoiseksi ja nostele "ylijäämäpalat" päälle antamaan korkeutta ja pyöreyttä sinne. Päällystä koko kakku kreemillä ja kaulitse päälle ruskeaksi värjätty marsipaani. Itse värjäsin marsipaanin kaakaojauheella, toinen vaihtoehto on sekoittaa sinistä, punaista ja vihreää marsipaania sopivassa suhteessa.

Late-kakkua

Edellisen kakkupostauksen jälkeen Ellu mainitsi jotain Late Lammas -kakusta. Meinasin silloin, että menee kyllä yli omien taitojen, mutta pitihän sitä googlata kuitenkin, minkämoisia Late-kakkuja ihmiset ovat tehneet. Eikähän se niin vaikealta näyttänytkään! Joten viikonloppuna meillä juhlittiin 3- ja 8-vuotissynttärit tällaisen Late-kakun kera:

Välissä oli laktoositonta mansikkaista täytettä itsesävelletyllä ohjeella. Muistaakseni näin:

2prk mansikanmakuista vispikermaa
1prk mansikanmakuista rahkaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
5dl rasia pakastettuja mansikoita survottuna
(sokeria)
5 liivatelehteä

Kermat vispattiin, sekaan rahkat ja juustot sekä mansikkasurvos. Sokerit oli valmiiksi mansikoiden seassa, yhtään en muuten lisännyt (rahka ja kerma oli aika makeita luonnostaan). Tästä riitti mainiosti kakun molempiin väleihin. Kakun kasasin isoon pyöreään uunivuokaan ja päällä on mustasta marsipaanista pää sekä jalat, Laten villat on ihan vaan kerma-rahkaseoksella pursoteltuja. Valtaosa googlen tarjoamista Lateista oli päällystetty minivaahtokarkeilla, mutta itse en jaksanut niitä lähteä metsästämään ja melkoisen makea pläjäys olisi varmaan tullutkin. Laten lisäksi tarjolla oli myös varmasti lampaillekin maistuvia herkkuja eli porkkanoita:

Porkkanapiirakkaa siis, koristeporkkanat ovat lasten värjätystä sokerimassasta sekä marsipaanista taiteilemia.

Onion puhvihihoilla

Tänään syntyi taas yksi mekko/tunika Onion 2035 -kaavalla. Tällä kertaa kankaana oli joustofrotee ja suunnitelmana oli tehdä lyhythihainen versio. Halusin kuitenkin jotakin jippoa tunikaan, joten kokeilin ensimmäistä kertaa ommella puhvihihoja. Kaverilta löytyi taas apuja kaavan muokkaamiseen ja ohjeet ompelemiseen, joita en kylläkään noudattanut. Tässä lopputulos:

Hihat on siis ommeltu pussilleen levittämällä alkuperäistä hihakaavaa yläreunasta. Ohjeistuksen mukaan olisi pitänyt ommella rypytyslangat hihan yläreunaan, mutta itse väänsin vaan saumurista differentiaalisyötön täysille ja onnistui se niinkin. Ekan hihan kanssa oli tosin vähän säätämistä, että kumpikas kangas pitikään olla alla, mutta lopputulos on ihan jees tälläkin tyylillä tehtynä.

Hankala kuvata tuota hihaa.. Ehkä parhaiten näkyy tästä sovituskuvasta?

Muita muokkauksia alkuperäiseen kaavaan oli helman lyhentäminen ja yläkappaleeseen lisäsin pari senttiä pituutta. Ja hihoista on tosiaan puhvituksen lisäksi otettu pituutta pois reilusti. Jos oikein muistan niin päivänkakkarakangas on Metsolalta. Useamman kuukauden on odottanut ompelemistaan tämäkin ja itse asiassa osa jäi vielä ompelemattakin. On leikattuna kyllä jo, eli kunhan saan vetoketjun ostettua niin sitten surautan loputkin kakkarat vaatteeksi. :)

Hemmetin pussukka!

Edellisen onnistuneen ponitunikan perään onkin tällä kertaa vuorossa taas sutta ja sekundaa sekä ei mennyt niinkuin Strömsössä -osastoa. :D Netissä on tällainen ihana video jossa näytetään tosi selkeästi miten ommellaan pikkuinen (meikki)pussukka. Helppoa kuin heinänteko kun sieltä katselee. Vähän itse pelkästin vetoketjun ompelemista etukäteen, mutta sekin kävi vips vaan videolla eli eikun kokeilemaan. Tokikaan minä mitään kaavoja leikkelemään vaan suunnilleen mittojen mukaan leikkelin vaan kankaat ja eikus ompelemaan! Ekat purkamiset tuli jo taitosten kohdalla, taittelin ne ihan pieleen.. Projektin edetessä eiku ja pahus ja purkamista tuli varmaan puolenkymmeneen kertaan, mutta lopulta valmistui tällainen tekele:

Eniten harmaita hiuksia aiheutti (kuten etukäteen aavistelinkin) vetoketju, ekaa kertaa ompelin tuollaista ei kokonaan aukeavaa ketjua.. Lopputulos ei ole ihan keskellä, mutta saapi kelvata.

Vetoketjun vaikeusastetta nosti potenssiin sata se, että pussukassa on myös vuori. Vaikka miten tiesin missä järjestyksessä ja miten päin kankaat olisi pitänyt ommella niin olihan ne milloin mitenkin väärin päin ja väärässä kohtaa kiinni tikattuina eli purkamista ja manailua..

Lopputulos kuitenkin omaan käyttöön siedettävä. Hetkinen menee ennen kuin uudestaan uskaltaudun kokeilemaan, mutta josko tämä olisi nyt se maanantai- ja harjoituskappale ja seuraavasta yritelmästä tulisi jo sen verran kelpo että sitä voisi kuvitella vaikka lahjaksi jollekulle antavansa? Video on muuten noin 20 minuutin mittainen (toki ihan kaikkia toistuvia työvaiheita ei ole kuvattu), omassa juupaseipästelyssä meni useampi tunti eli ei tässä näillä taidoilla tuntipalkoille päästäisi jos myyntiin koittaisi tehdä :D

Hippiponeja ja mitäs niistä syntyikään?

Jokunen viikko sitten hain BlogSariksi Sari Ahokaiselle, mutta siihen hommaan en päässyt mukaan. Sain kuitenkin alekoodin Sarin suunnittelemaan Pony Bloom -kankaaseen ja kun kuosi oli niin valloittava niin pitihän sitä tilata. BlogSari-hakemuksessa taisin suunnitella kankaasta kuopukselle mekkoa ja itselleni ehkä tunikaa tai jotain ja kangasta tilasin sen verran että itselleni siitä saisin paidan tai tunikan. Harmillisesti(?) kuopus sattui näkemään jossakin blogissa ponikankaasta tehdyn paidan ja ilmoitti haluavansa sellaisen eli eikun mittailemaan ja kaavoja asettelemaan josko kankaasta riittäisi sekä äidille että lapselle. Ei se nyt ihan riittänyt, mutta melkein.. Lapsi sai paitansa:

Kaava on sama koon 92 peruspitkähihainen, jolla tekaisin norsupaidan joku aika sitten. Ainut vaan, että hihoihin ei riittänyt pituutta, eli niitä jatkoin sitten resoreilla.

Vähän pelkäsin, että ponit ovat liian isot pienen lapsen paitaan, mutta eipäs olekaan onneksi! Omankin paidan/tunikan kanssa oli tosiaan kankaan kanssa riittämisongelmia, joten loppupeleissä siitä tuli tällainen:

Lähtökohtana oli Onion 2035-kaava, josta pituudesta nappasin reilusti pois ja hihoja lyhensin myös ronskilla kädellä. Lopputulos oli suht lähellä t-paidan mittoja ja alunperin meinasinkin helman ommella vaan kaksoistikillä ja ajattelin, että tuota voi hyvin käyttää kesällä teepparina sitten. Olin jo helman neulannut valmiiksi, kun rupesin miettimään että kesään on kyllä aika monta kuukautta aikaa ja toisaalta jemmassa "jokunen" muukin kangas joka voisi muuntua teeppariksi, eli miksi en tekisi tuosta enemmän tunikamaista jolloin se menisi nyt talvellakin paremmin. Joten parin vuoden takainen hutiostos (=väärän värinen punainen resori) muuntui paitaan helmaksi ja samasta tuli myös hihansuihin resorit, eli hihat ovat nyt melkein 3/4-mittaiset. Harmillisesti resoria ei riittänyt enää kaula-aukkoon, joten sen kanttasin samalla turkoosilla kuin lapsen paidankin. On aika nappiväri kyllä, tosi lähellä ponikankaan pohjaväriä!

Hiharesoreita vielä mietin kavennanko niitä vai en, mutta alkuun nyt saavat mennä tuollaisina löpsömpinä kun kuitenkin pitkähihaisen kanssa tuota on tarkoitus käyttää. Eli loppujen lopuksi kankaasta tuli ihan jotain muuta kuin alunperin suunnittelin, mutta tykkään näinkin ja itse asiassa tuosta omasta paidasta vallan paljonkin! Kangas on kaiken lisäksi todella napakan ja hyvälaatuisen tuntuista, eli vaikuttaa täydelliseltä tällaisiin pidä ja pese ja pidä taas -vaatteisiin! :)

Kierrätyskasseja

Reilu vuosi sitten kävin huushollia läpi ja keräsin turhaa tavaraa pois. Oletettavasti yksi perhe ei tarvitse esim. 10 juniorikokoista lakanaa kun sen kokoisia sänkyjä on tasan yksi? Paljon lähti Konttiin ja UFF:lle, vinon pinon lakanoita haki myös joku paikallinen matonkudeleikkaaja, mutta osan jemmasin myös itselle tätä projektia varten. Alunperin tavoite oli joulumarkkinoille 2012, mutta siitä "hivenen" myöhästyttiin. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Tänään vihdoin sain aikaiseksi lakanapinoa kaivella ja ruveta kokeilemaan. Apuna olivat  Tosimummon blogi ja tämä blogi ja tällaista syntyi:

Ensimmäinen yritys oli liian korkea, joten vähensin kappaleen pituutta verrattuna noiden blogien ohjeisiin. Kantokahvat taas olivat ekassa mielestäni hivenen lyhyet, eli niitä puolestaan pidensin. Sarjatuotantoon kassi pääsi mitoilla n.100-105cm x n. 45cm. Sivusaumat ja pohjan muotoilu on tehty saumurilla:

Pohjassa siis on kulmista saumuroitu kolmiot pois, jolloin pohjasta tulee ryhdikkäämpi. Pisin aika kassissa menee kantokahvojen ja yläreunan käänteen kanssa.

Kahvat on tehty 12x40cm kappaleista jotka on taitettu ensin pitkittäin keskelle ja sitten vielä koko kappale pitkittäin puoliksi eli onkos kangas sitten peräti nelinkerroin? Kahvat ommellaan ensin molemmista reunoistaan ja sen jälkeen ne sujautetaan kassin yläreunan taitoksen alle ja tikataan yhdessä taitoksen kanssa paikoilleen. Yhdestä lakanasta riitti viiteen kassiin, joten todennäköisesti 1-2 ompelusessiota pidän vielä ennen adventtimyyjäisiä niin on myyjäispöydässä sitten vähän valinnanvaraakin kassin kuosin suhteen. :)

Vielä yhdet säärystimet ja haastettakin pukkaa

Jokunen päivä sitten valmistui vielä yksi erilainen säärystinpari. Tänään sain ne vihdoin pääteltyäkin eli tässä lopputulos:

Ohje on mielestäni joko Novitalta tai Ullaneuleelta, mutta en nyt onnistu sitä löytämään! :-O Lanka on tilattu Liettuasta netin kautta. Aivan ihania villa- ja pellavalankoja, tässä linkki. Jokainen klikkaa omalla vastuullaan, sortumisen riski on suuri :D Puikot oli nro 3. Lanka on liukuvärjättyä, mutta onneksi palmikkokuvio toimii molemmin päin, eli kuvassa säärystimet ovat toinen aloitusreuna ylöspäin ja toisessa aloitusreuna alaspäin ;) Jalassa palmikkokuviot tulevat sivuille:

Kamalan hankala kuvata, ei millään meinaa saada kuviosta selvää :/

Malli on siitä näppärä, että kokoa on tosi helppo muuttaa. Palmikkokuvion leveys on 28 silmukkaa, mutta 2-kertaisen helmineuleen määrää voi itse säädellä mielin määrin. Itselläni sitä on alkuperäisen ohjeen mukaisestai 28 silmukkaa myös, Nyt on varmaan säärystimet hetkeksi neulottu ja seuraavaksi vuorossa jotain muuta, en kyllä vielä itsekään tiedä mitä. Mutta postauksen loppuun vastaus haasteeseen, jonka sain blogissa  Punatukka ja kaksi karhua.

Haasteen säännöt ovat:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Saa vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastettu keksii 11 uutta kysymystä seuraaville haastetuille.

4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa. ja laittaa haasteen eteenpäin.

5. Kerrotaan vielä kuka haastoi ja kenelle pallon heittää eteenpäin.

6. Haastetta ei voi palauttaa lähettäjälleen.

Koska olen niin huono keksimään mitään kysymyksiä, aion törkeästi rikkoa sääntöjä 3, 4 ja 6 eli en aio haastaa ketään muuta. Kysymyksiin vastailen ja jokusen asiankin koitan keksiä kerrottavaksi. Ensin Hannariinan keksimät kysymykset ja omat vastaukseni:

1. Ammattisi?
* Opettaja.
2. Millainen kangas on mieleesi?
* Mieluiten ompelen joustavia kankaita joissa on kiva kuosi.
3. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
* Tylsästi perhe, terveys ja ystävät.
4. Jos olisit puu, niin mikä puu olisit?
* Ehkäpä vaahtera, se on syksyisin niin ihanan värikäs.
5. Lempimatkakohteesi?
* Lämmin.
6, Mikä sai sinut aloittamaan ompelun?
* Kestovaipat.
7. Mitä muuta harrastat?
* Neulomista, lukemista, hyötyliikuntaa. Leipomistakin sen minkä oma vyötärölinja sallii ;)
8. Mitä teet mieluiten lastesi kanssa (jos sinulla sellaisia on)?
* Käydään ulkoilemassa, kirjastossa tai leivotaan.
9. Mitä kokkaat mieluiten? 
* Jotain helppoa ja nopeaa, tänään syötiin pinaattipannaria.
10. Lempikirjasi? 
* Ei ole yhtä lempikirjaa, fantasiaa luen valtaosin.
11. Miten piristää pimeää syksyä?
* Syksyllä syntyneenä en oikeastaan kärsi syksyn pimeydestä niin että erityistä piristystä tarvitsisin.. Pihavalot räppäsin eilen päälle eli valoa mustuuteen sitä kautta.

En kyllä mitenkään keksi 11 asiaa itsestäni, katsotaan moneenko kykenen..

1. Ompelen erittäin kausi/projektiluonteisesti: välillä ei synny viikkoihin mitään ja sitten yhdessä viikonlopussa voi valmistua sarjatuotantona toistakymmentä valmista tekelettä.
2. Neuleprojekteja sen sijaan on puikoilla melkein koko ajan, töissäkin neulon aina ehtiessäni.
3. Jauhopeukaloa kutittaa eniten talvisin, silloin tulee leivottua leipää ja/tai sämpylöitä melkein joka viikko. Kesäisin leivon pelkästään juhlatarjottavia.
4. Viherpeukaloa minulla ei ole, meillä ei ole edes yhtään viherkasvia kun tapan ne kaikki :P
5. Kukkien sijaan kasvatan lapsia - tai ne minua ;)
6. Pinnani venyy töissä monta kertaa paremmin kuin kotona.
7. En myöskään osaa opettaa omia lapsia, turhaudun heti jos homma ei mene viimeistään toisella kerralla perille.
8. Haaveilen autottomuudesta, mutta lapsikatraan kanssa se on melkoinen mahdottomuus.
9. Tykästyin työmatkapyöräilyyn ja 2kk aikana ehdin polkea yli 400km. Nyt on niin kylmää ja kohta liukastakin että pyörä saa jäädä varastoon kevättä odottamaan.
10. Olen viimeisten 8v aikana ollut perustamassa kahta eri yhdistystä.
11. Keksin kuin keksinkin (melkein) 11 kerrottavaa asiaa! :D