Pienikin juttu voi olla merkittävä

Lapset kasvaa ja piti taas pyörittää rulettia eli kaapeista pientä pois ja varastoista isompaa tilalle. Paitsi että ekaluokkalaiselle ei enää löytynyt collegehousuosastoa varastoista eli oli ryhdyttävä ompelupuuhiin. Onneksi olin jo alkusyksystä tilannut housuveloureja joten helppo homma! Paitsi ettei ollutkaan, sillä kaavaa ei löytynyt mistään vaikka tasan tarkkaan olen sen piirtänyt kesällä tai syksyllä. Eikun viestiä kaverille että löytyisikö ko lehti ja joutaisiko lainaan ja iltapäivällä sitten happihyppelylle lehteä hakemaan. Seuraava vastustus iski päälle kun rupesin kaavaa kopioimaan, sillä loputtomiin riittävä kaavapaperirulla päätti loppua juuri silloin! Todelliset epäonnen housut. Sitten kun vihdoin ja viimein sain kaavan piirrettyä ei itse ompeluhommissa mennyt kauaakaan :D

Molemmat housut on tehty Saimi-housun koon 128 kaavalla (Ottobre 1/2009), mutta sen verran on pituuseroa resoreissa, että kuvassa turkoosien housujen resori on käännettynä kaksinkerroin ja ruskeiden on kääntämättä. Ensimmäistä kertaa sain aikaiseksi ja muistin ommella tällaisen pienen merkin vyötärölle niin lapsen on helpompi hahmottaa kummin päin housut menevät jalkaan. Tässä kuvassa turkoosi kangas näkyy paremmin oikean värisenä.

Samassa inventaariossa tuli todettua, että yksi lapsista kaipaisi täydennystä t-paitapinoon. Varastosta löytyi valehtelematta ainakin 10 aika monta erilaista trikoota  joista lapsi sai itse valita ja tähän oranssiin päätyi. Meidän pojat ei pelkää värejä ;) Myös turkoosi resori on lapsen oma valinta.

Tännekin ompelin pienen merkin mutta se livahti resorin väärälle puolelle. Vaikka miten aivojani vaivasin niin en keksinyt mihin väliin se pitäisi tyrkätä että tulee oikeaan kohtaan, avaruudellinen hahmotus ei kuulu vahvuuksiini ;) Mutta ensi kerralla osaan tyrkätä merkin oikeaan väliin kangaspinossa. Sitä paitsi ajaa se asiansa tuolla väärässäkin kohtaa.

Uusin leikkikalu

Mies lahjoi ystävänpäiväksi jo vähän etukäteen :)

Boksiin sain näppärästi lajiteltua langat ja muut pienet ompelutilpehöörit, heti näkee mitä missäkin on. Ennen langat olivat vähän siellä ja täällä niin että tarvittaessa ei ikinä mitään löytynyt - josta syystä esim. punaisiakin on 2 rullaa kun on aina pitänyt ostaa uusi kun olemassaolevaa ei ole löytynyt.

Tasoja on 3 ja pohjalle saa vielä isompia tavaroita. Josko kangassaksetkin nyt kestäisivät tallessa jatkossa kun niillä on ihan oma paikkansa?

 Vielä kun kaavoille keksisin jonkun yhtä näppärän ja selkeän säilytyssysteemin niin löytyisivät nekin jatkossa nopeasti..

Pahuksen suuritöinen penaali

Syksyllä sain vinkin kankaisesta penaalista. Ei sellaisesta perinteisestä vetoketjullisesta (en vieläkään ole uskaltautunut vetoketjun ompelua kokeilemaan) vaan nyöreillä solmittavasta putkimallisesta. Näin pitkään meni, että sain tarvittavat materiaalit haalittua ja ehdittyä kokeilemaan. Penaalin idea on helppo ja niin oikeastaan toteutuskin, mutta käytännössä toteutus on vaan ihan hemmetin suuritöinen. Tässä näkyy minkä verran langanpäitä on pääteltäväksi..

Valmiina penaali on tämännäköinen. Ekaluokkalainen valitsi sisäkankaaksi ufoja ja ulkopuolelle tähtidenimiä.

Sisäkankaaseen siis tikataan kuminauhat kauttaaltaan 1-3cm välein poikkitikkauksin. Yhtä kuminauhaa kohden tikkauksia tulee n. 20 eli reilut 60 settiä lankoja piti päätellä. Puuh, ehdottomasti projektin aikaavievin vaihe.

Mutta sitten kun kumpparit ovat paikoillaan, voi sinne pujotella kynät ja kumit väleihin. Näistä kuvista hauskasti näkyy miten erinäköinen ilme penaaliin tulee pelkästään kuminauhan väriä vaihtamalla. Ekaluokkalaisella valkoiset kumpparit ja esikoisella mustat. Mustien ompelu oli sikälikin vaikeampaa, ettei millään meinannut nähdä mihin kohtaan olin ompelumerkit raapustanut eli jatkossa suosin mieluummin valkoisia jos vaan taustakankaan väriin sopivat ;)

Kun välineet on saatu paikoilleen, pyöritellään koko komeus pötköksi ja solmitaan nauhoilla paketiksi.

Esikoisen penaaliin ompelin yhteen laitaan brodyyrin koristeeksi.

Ekaluokkalainen keksi penaalille uudenkin käyttötarkoituksen, kuulemma sen voisi kynineen päivineen solmia esiliinaksi niin olisivat kirjoitusvälineet aina näppärästi käsillä! :D

Hiphei, nyt löytyi!

Jei! Vihdoin ja viimein tänään kirjastosta löytyi se kirjanen jonka ohjeella nämä sukat kohta puoli vuotta sitten neuloin. Silloin jäin kaipailemaan kirjaa, jotta olisin saanut sukkiin myös sen pitsimäisen reunuksen neulottua jota alunperin en niihin halunnut. En kuollaksenikaan muista enää, onko koko sukkapari enää tallella vai menikö se kaupaksi joulunajan myyjäisissä.. Mutta nyt on ohje ja jos niitä sukkia ei enää ole niin neulon uudet samalla ohjeella että pääsen reunustakin kokeilemaan ;)

Kirja on siis nimeltään Villit silmukat Sukkia ja lisää infoa siitä löytyy esim. täältä.(Kuva lainattu Akateemisen Kirjakaupan sivuilta)

Barbapapa-kakku

Tammikuun toisen synttärisankarin kakkutoive oli Barbapapa. Ensin taas visioin hienon barbanmuotoisen kakun tähän tyyliin, mutta sitten totesin että helpompaa tehdä toisin. Ensinnäkään meillä ei oikein kukaan rakasta marsipaania niin paljon että haluaisin koko kakkua sillä päällystää ja toisekseen tuollaiseen muotoillun kakun tekeminen on tietysti aina hankalampaa ja myös täyttäminen on vähän ongelmallisempaa kuin ihan tavallisen pyöreän täytekakun. Joten ihan tavallinen pyöreä kakku siitä loppujen lopuksi tuli:

Täytteenä oli kinuskikerma (ilman puolukoita) toisessa välissä ja toiseen väliin sävelsin puolukkamoussen näppituntumalta. Mukana oli

soseutettua puolukkaa
reilut 2dl vispikermaa
n. 100g tuorejuustoa
1prk (180g) Danion vaniljarahkaa
 sokeria maun mukaan
4 liivatelehteä

Tästä kuvasta itse Barbapapa näkyy ehkä pikkuisen paremmasta kulmasta:

Kakun päällä on 2prk Flora Vispiä. Barbapapa on marsipaanista, mustat yksityiskohdat elintarviketussia.

Käärmekakkua

Taas on synttärit juhlittavana. Tarkoitus oli tehdä suklaakakkua mutta jotenkin jossakin käänteessä homma kiepsahtikin niin että tulikin kääretorttua! Täytteenä on itsekeiteltyä mansikkahilloa ja Danion vaniljavanukkaalla ryyditettyä vispikermaa.

Tortut pistelin sitten palasiksi ja palaset muotoiltiin sankarin ikävuosien mukaan. Sitten vaan kermaa ja koristeita päälle niin siitä tuli tällainen luikerteleva käärmes.

Toisesta suunnasta kun katselee niin on enemmän vitosen näköinen. Helppo koristella ja karkkia pitäisi riittää jokaisen syöjän lautaselle :)

Kalamyssy

Vuoden ensimmäinen blogipostaus! Mutta kimmoke tähän tuli kyllä jo reilusti viime vuoden puolella, sillä koulun adventtimyyjäsissä oli luokan pöydässä myynnissä hulvattoman hauskoja kalamyssyjä. Itsekin piti sitten kokeilla josko onnistuisin samantyyppiseen saamaan aikaan. Netistä kuukkeloin ohjetta ja sitten vaan pipo puikoille. Kyllä siitä aika samanlainen tuli kuin alkuperäisetkin:

Päässä myssy näyttää tältä, vähän kuin kala olisi syömässä päätä suuhunsa.

 Pyrstö roikkuu takana.

Ohjeen nappasin täältä. Tosin tietenkin sitä piti mennä muokkailemaan niin että itselläni silmukkamäärä on vain 80 ja siitä seurasi myös että kavennuskerroksia tulee yksi vähemmän. Ihan en saanut alun lyhyempiä kerroksia passattua kohdilleen eli joku fiba silmukoiden laskemisessa tuli ja siksi kala on vähän suupuoli mutta ei se onneksi pahasti silmään pistä ;)  Tein piposta myös vähän lyhyemmän kuin alkuperäisen ohjeen pipot. Lankana oli 7 Veljestä Nostalgia joka oli minusta kivan kalaisen/suomuisen oloinen eli en lähtenyt mitään raitoja edes yrittämään. Yksi kerä riitti hyvin, olisi saanut vähän pidemmänkin kalan aikaiseksi vielä. Siitähän tämä malli on kiva että jos tekee raidallisen niin voi käyttää langanjämiä sopivasti. Jämälankojakin tähän meni noihin eviin ja suuhun grafiitinharmaata Nallea. Silmät on tehty valkoisesta huovasta. Puikot taisivat olla nro 5 pyöröpuikko ja sukkapuikot. Olin meinannut tämän myssyn lahjaksi mutta omat ipunaiset mielisivät tätä itselleen joten saapas nähdä joutuuko tästä vielä lisää kaloja neulomaan.