Pitsikaulaliina

Uusimmassa (? ainakin se oli uusin kun ohjeen siitä bongasin) Suuressa Käsityölehdessä oli kivoja pitsineulontaohjeita. Alunperin tarkoitus oli neuloa irtokaulus, mutta jemmassa ei ollut sopivan väristä lankaa joten puikoille tarttui sittenkin pitsihuivi. Pituutta huiville ei tainnut tulla ihan ohjeen mukaan, sillä neuloin sen verran mitä langasta riitti.

Lankana on (luultavasti) Nalle (tai ainakin joku samanpaksuinen) ja puikot oli nro 4. Ohje on siis Käsityö 8/2012-lehdestä. Pitsikuvio ei pääse ihan samanlailla esille kuin ohjeen alkuperäisellä langalla neulottuna: Debbie Bliss Rialto Lace oli siis alkuperäinen jota en jaksanut lähteä metsästämään. Ties mitä lanka maksaisi, näin jämälangoista tämä huivi syntyi aivan ilmaiseksi ;)

Pituuttakin on mielestäni ihan sopivasti. Tämä viimeinen kuva näyttää mielestäni huivin todellisen värin parhaiten. On ihan kunnolla kullankeltainen eikä mikään hailukka :)

Pikaompelus

Olen tyhjentänyt kaappeja ja myynyt kaikenmoista turhaa pois nurkista kuljeksimasta. Siinä rytinässä lähtivät myyntiin melkein kaikki imetysvaatteetkin sekä liivinsuojat. Niille löytyikin ottaja pikapikaa, jopa niin pikapikaa että nopeudessa hävinnyt toinen ottaja kyseli enkö olisi hänelle ommellut muutaman parin suojia pientä vaivanpalkkaa vastaan. Kerran sopivia kankaita varastossa oli niin tuumasta toimeen. Yhden iltapäivän istuin ensin pyörylöitä leikkelemässä ja sitten saumuroimassa. Tämmöttisiä niistä tuli:

Tämä oli oikein sopiva ompelus kankaattoman kuukauden kohdallekin (vaikken itse ko haasteeseen osallistukaan), sillä nämä olivat kaikki jämäkankaita. Päällinen on bambua, välissä on pari kerrosta flanellia ja oranssi ulkopuoli on kosteussuojattua "jotain" kangasta. Hankittu jo vuonna kivi ja miekka vaippakankaaksi mutta jäänyt käyttämättä kun en uskonut että se voi oikeasti pitää kosteutta. Vaan nyt on kangas korkattu ja seuraavaksi pohdintaan mitä lopusta tekisi. Vieläkö joku suvun vaippaikäisistä tarvitsisi täydennystä varastoihinsa?

Arvonnan voittaja ja vastaus haasteeseen

Sukka-arvonnan voittajaksi piskuinen onnetar valitsi Päivi S:n. Onnea! Sukat on lähtökuopissaan, juuri kaivelin puikot esille:

Devis heitti haasteella, joten koitan siihen vastata nyt:

Tässä haasteen säännöt:

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the tagger (the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!

Omat 11 faktaa:
1. En yhtään kaipaa töihin tällä hetkellä.
2. Olen valmistunut aina kiitettävin arvosanoin, mutten ole yhtään urasuuntautunut.
3. Olen mukavudenhaluinen ja laiska.
4. Tästä seuraa että meillä on yleensä aina sotkuista kun en jaksa siivota yhtä ahkerasti kuin lapset sotkevat.
5. Istun liikaa tietokoneella.
6. En ole yhtään kiinnostunut sisustamisesta, muodista tai meikeistä eikä minulla ole mitään silmää niille.
7. En tykkää ryhmäliikunnasta (enkä kyllä paljon muustakaan liikunnasta). :D
8. Pelkään korkeita paikkoja.
9. Minulla on käytännössä aina joku käsityö puikoilla.
10. En tykkää päätellä: en ompeluksia enkä neulomuksia. Ja olen superlaiska korjaamaan mitään lasten rikkimenneitä vaatteita. Yleensä lapsi ehtii kasvaa vaatteesta ulos ennen kuin minä saan sen paikattua.
11.Olen luonteeltani hamsteri: meillä on liikaa kaikkea. Aloitin juuri tavarasta eroon -projektin, saa nähdä paljonko raaskin karsia. Syksyisin hamsteriluonne ilmenee säilöntähulluutena, pakastin on jo yli puolillaan ja tänään alkoi viinimarjojen mehustus.


Deviksen kysymykset ja omat vastaukseni: 
1. Mistä saat eniten hyvää fiilistä? Kun joku projekti valmistuu.
2. Mikä pahoittaa mielesi? Epäoikeudenmukaisuus
3. Onko sinussa jokin luonteenpiirre, joka on mielestäsi parasta sinussa? Pidän lupaukseni.
4. Onko sinussa jokin luonteenpiirre, jonka toivoisit pystyväsi kitkemään pois? Lyhytpinnaisuuden
5. Lempivärisi? Sininen ja pinkki
6. Minkä näistä valitsisit: Kävelykengät, saappaat vai tennarit? Eniten kuljen tennareissa.
7. Oletko pessimisti, realisti vai optimisti? Pessimismiin taipuva realisti.
8. Jos saisit muuttaa yhden luonteenpiirteesi, minkä muuttaisit? No tuo lyhytpinnaisuus.
9. Miksi? Kaikilla olisi kivempaa jos ei heti tarvitsisi joka asiasta ärähtää.
10. Jos saisit muuttaa yhden asian vartalostasi, mitä muuttaisit? Maharöllykän
11. Miksi? Näytän yhä raskaanaolevalta vaikken sitä ole.


Kohdan 3 kyllä skippaan, koska olen äärimmäisen huono keksimään mitään kysymyksiä ja toisaalta en tiedä olisiko minulla edes yhtätoista tagattavaa eli vapautan ihmiset vastaamiselta. Toki jos joku tuttu blogaaja ihan välttämättä haluaa tämän omaan blogiinsa poimia niin voi vastata vaikka noihin Deviksen kysymyksiin uudelleen ;)

Pieniä ja vielä pienempiä kakkuja

Kaverisynttärit juhlittiin rannalla joten varsinaista kakkua ei leivottu kun kaikki tarjoilut piti olla sormin syötävää. Niiden sijaan oli sitten tarjolla kuppikakkuja. Nämä oli leivottu maidottomina ja munattomina, resepti löytyy täältä. Kuorrutteen sijaan laitoin päälle Sunnuntain maidotonta vispiä. Se toimi kyllä pursotettuna ihan hyvin, mutta maku oli lasten suussa sen verran outo etteivät kaikki kuppikakkuja sen vuoksi syöneet.

Toinen makea tarjottava oli cake pops eli kakkutikkarit. Esikoinen osti joku aika sitten tämän kirjan ja on noita synttäreilleen toivonut. Kirjan reseptin mukaan siis leivottiin, mutta kuorrutukseen ei ollut käytössä Candy Meltsejä vaan ihan valkosuklaalla kuorruteltiin. Ensi alkuun pallerot näyttivät ihan lihapullilta.

Kuorruttaminen oli yllättävän vaikeaa, liekö vika tekijöissä vai valkosuklaassa? Missään nimessä näistä ei olisi pystynyt taiteilemaan pingviinejä tai pandoja tai tiikereitä kuten kirjan kuvissa on. Mentiin siis ihan vaan strösselikoristeilla sekä marsipaanilla.

Loppuvaiheessa ei enää jaksettu dippailla koko palluroita suklaaseen vaan dipattiin pelkkä päällysosa ja lisättiin siihen koristeet. Huomattavasti helpompaa niin!

Kesäsynttäreiden kakutuksia

Esikoinen täytti jo 9! (siis miten on mahdollista kun miehän olen vasta hädintuskin 25, häh?!) Synttärikakun koristeluidea haettiin Kotivinkistä. Tosin meillä ei ole noita isopääeläimiä, joten petsojen sijaan kakkua koristavat neidin ponit.

Kakussa on täytteenä Kinuskikissan hedelmätäyte joka oli kivan keltainen väriltäänkin. Maultaan täyte oli myös kesäisen raikas ja sai paljon kehuja eli tätä teen varmasti uudelleenkin. Ja toimi oikein mainiosti ilman liivatettakin! Kaverikseen kakun toiseen väliin hedelmätäyte sai omasta päästä sävelletyn vadelmatäytteen. Siihen tuli osin samoja aineita kuin tuossa hedelmätäytteessäkin ja lisäksi vähän muuta:

2dl vispikermaa
100g sitruunarahkaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
1dl sokeria
nelisen desiä vadelmia
3 liivatelehteä

Sitruunarahkaa purkista lappaessani pohdin että olikohan sekään hintansa väärti ostos, eiköhän saman hennon sitruunan maun olisi osannut itsekin saada rahkaan lisättyä? Mutta tulipahan kokeiltua ja kiva yllätys oli että tuote on laktoositon. Myös muut maitotuotteet olivat laktoosittomia eli kaikki vieraat pystyivät kakkua syömään. Vatut kaivelin pakastimesta enkä halunnut niitä mikrottaa joten menivät täytteeseen kokonaisia. Jos olisivat olleet tuoreita/ehtineet sulaa niin olisin varmaan surauttanut sauvasekoittimella soseeksi niin olisi saanut täytekerros kivemman värin siitä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Lisäksi kokeilin ihan ensimmäistä kertaa leipoa Charlotte russea. Tämä oli mansikkainen versio eli kotoisamman mansikkacharlotta. Leivoin kääretortunkin itse ja myös hillo oli itse keiteltyä. Ohje charlottaan löytyi tällaisesta blogista, itse käytin liivatteita 6kpl. Kuulemma charlottaa ei tarvitse sen erikoisemmin koristella joten hyvin pelkistetysti mentiin:

 Tästä tykkäsin itse melkeinpä täyskäriäkin enemmän, tuoreet mansikat maistuivat täytteessä tosi herkullisesti!

Tiimipipoja

Tämän pipokankaan olin ostanut jo keväällä mutta taas ompeleminen vähän venyi. Nyt sitten sain sopivasti kaverilta lainaan uusimman Ottobren (nro 4/2012) jossa oli ruttupipon kaava. Minä kyllä sovellan kaavoja ihan sujuvasti mutta täysin ilman kaavaa en osaa tehdä mitään eli ilman tätä sattumusta kankaasta olisi tullut samanmoisia neliöpipoja kuin tässä postauksessa. Vaan nyt tuli ruttuja. Kangas riitti peräti kolmeen pipoon (1 aikuisten + 2 lasten).

Oma pipo on tuota alareunan taitosta lukuun ottamatta yksinkertainen, lasten pipot taas kokonaan kaksinkertaista kangasta. Esikoinen halusi vielä pipon reunaan brodyyrin koristeeksi. Minun pipostani mies totesi kohteliaasti että hän jo ihmetteli mikä ostoskassi siitä tulee. No, tokihan päänympärys pitää olla pikkuisen isompi että saa hiukset mahtumaan alle ;)

Kokonaisuutena täytyy kyllä sanoa, että lasten pipot näyttävät jotenkin söpömmiltä kuin oma.. Vaikka eiköhän sitäkin käytettyä tule.

Kovasti kyllä sormet syyhyäisi ompelemaan näitä lisääkin. Haaveilin jo että tekisin velourista - tai mahdollisesti velourista päällikangas ja trikoosta vuori - lisää pipoja. Ensin vaan pitäisi hommata sitä velouria jostain..

Kuopukselle kans!

Kun kerran isommatkin saivat niin pitihän sitä kuopuksellekin omat "Saimit" ommella. Varsinaisesti tämä kangas oli kyllä tilattu mekkoa varten mutta sopivasti siitä riitti vielä housuihinkin. Kangas oli tilattu Itävallasta Lieblingsstückeltä ja on mukavan ohutta velouria.

Housujen kaavat olivat siis saman Saimi-mallin mitä isosisaruksetkin saivat, tässä koko 92. Vaippapepun kanssa kapea malli ei ole ihan parhain mutta pituutta on onneksi sen verran että mahtunevat vielä vaippaiän jälkeenkin ;) Ja kyllä niitä nytkin käyttää voi. Mekon kaava on sama jolla ompelin keväällä trikoomekon, nyt vaan lisäsin leveyttä pari senttiä ja pituutta laitoin sen mitä kangaspalasta vaan riitti.

 Kuten kuvasta näkyy, pituutta on sen verran reilusti että tästäkin tuli pitkän iän käyttövaate. Kesäkeleille hivenen liian lämmin, mutta syksyllä ja talvella onnen omiaan. Paitsi että kuopus tietenkin halusi mekon heti päälleen - samoin kuin myös housut ja kulkee nyt kerrospukeutuneena ja onnellisena ympäriinsä! :D